Wilmington (Delaware)

Wilmington sijaitsee Delawaren osavaltion koillisosassa Delawarejoen länsirannalla. Kaupungin kohdalla yhdistyvät myös Delawareen laskevat Christinajoki ja Brandywine Creek. Alue kuuluu Atlantin rannikon tasankoon. Kesät alueella ovat tavallisesti lempimiä ja kosteita, kun taas talvet ovat lauhkeita. Sumut ovat tavallisia ympäri vuoden. Itä- ja kaakkoissuuntaiset voimakkaat tuulet aiheuttavat ajoittain voimakkaita vuoksia.^[2]

Nykyisen Wilmingtonin alkuperäisasukkaita olivat delaware-intiaanit. Eurooppalaistaustaisia siirtolaisia alkoi saapua alueelle 1600-luvulla. Ensimmäiset eurooppalaiset Delawarejoen laakson alueella kuuluivat Peter Minuitin johtamaan ruotsalaiseen retkikuntaan vuonna 1638. Minuit osti maata delaware-intiaaneilta ja paikalle perustettiin Uusi Ruotsi-niminen siirtokunta. Paikalle rakennettu linnoitus sai nimen Fort Kristina kuningatar Kristiinan mukaan. Ensimmäisten siirtolaisten joukossa oli ruotsalaisia, suomalaisia, hollantilaisia, saksalaisia ja yksi Karibialta peräisin ollut vapautettu musta orja. Siirtokunta ei lopulta herättänyt kovin suurta kiinnostusta Ruotsissa ja siihen panostettiin vain vähän. Vuonna 1656 se päätyi Uuden Amsterdamin alankomaalaisten käsiin piirityksen jälkeen. Alankomaalaisia seurasivat puolestaan vuonna 1664 englantilaiset.^[2]

Vuonna 1730 Thomas Willing sai maata nykyisen Wilmingtonin paikalta ja hän alkoi kutsua paikalle muodostuvaa pientä yhteisöä nimellä Willingtown. Paikka alkoi kasvaa nopeammin, kun vuoden 1735 jälkeen paikalle alkoi muuttaa kveekkareita. Wilmington sai peruskirjansa kuningas Yrjö II:ta vuonna 1739, joka tuli samassa yhteydessä nimenneeksi paikan uudelleen Wilmingtonin jaarli Spencer Comptonin mukaan. Yhdysvaltain vapaussodan alettua kaupunki oli aluksi tärkeä amerikkalaisten tukikohta, mutta britit valtasivat sen Brandywinen taistelun jälkeen. Brittijoukot lähtivät lokakuussa 1777. Sodan jälkeen Wilmingtoniin saapui useita muuttoaaltoja, irlantilaisia meren takaa, ranskalaisia pakolaisia Santo Domingosta ja amerikkalaisia keltakuumeen vaivaamasta Philadelphiasta. Ennen vuoden 1812 sotaa Wilmingtonin asukasluku oli noin 5 000.^[2]

Wilmington kehittyi huomattavasti 1800-luvun lopulla. Kaupunkiin rakennettiin uusia teitä ja kaupunki levisi etenkin länteen. Höyrylaivat liikennöivät Wilmingtonin ja Philadelphian välillä ja vuonna 1831 kaupunkiin vedettiin yksi Yhdysvaltojen varhaisimmista rautateistä. Vuonna 1832 Wilmington sai kaupunginoikeudet. Kaupungin asukasluku oli vuonna 1860 21 250 ja vuonna 1920 110 168. Wilmingtonin teollisuus hyötyi ensimmäisen maailmansodan aiheuttamasta kysynnän kasvusta. Yksi hyötyneistä yrityksistä oli alun perin ruutia valmistanut E. I. du Pont de Nemours and Company. Sama yritys kehitti myöhemmin esimerkiksi nailonin ja Wilmington tuli tunnetuksi lempinimellä maailman kemikaalipääkaupunki.^[2]

Monen muun amerikkalaisen kaupungin tapaan Wilmingtonin keskiluokka muutti hiljalleen kaupunkia ympäröiviin esikaupunkeihin, kun taas sen vanhaan keskustaan jäi köyhempi väestönluokka ja erityisesti mustat. Kansalliskaarti taltutti mellakoita Wilmingtonissa Martin Luther King, Jr. murhan jälkeen 4. huhtikuuta 1968. Keskustaa on sittemmin pyritty elvyttämään suurilla uudistushankkeilla.^[2]

Wilmington on Delawaren teollinen ja taloudellinen keskus, sekä osavaltion tärkein satama.^[3] Nykyisiin talouden aloihin kuuluvat esimerkiksi pankkitoiminta, lääketeollisuus ja turismi. Delawaren veropolitiikan takia monilla yrityksillä on pääkonttorinsa alueella. Kaupungin suuremmalla metropolialueella toimii lukuisia suuria yrityksiä, kuten Daimler-Chrysler, General Motors, DuPont, Astra Zeneca, W. L. Gore and Associates ja Andersen Consulting. Turisteja Wilmingtoniin tuo etenkin veroton myynti.^[2]

Kotitalouksien keskimääräiset vuosittaiset ansiot Wilmingtonissa aikavälillä 2012–2016 olivat 40 065 USD ja henkilöä kohden 26 263 USD. 26,1 % väestöstä eli köyhyysrajan alapuolella.^[4]

Wilmingtonin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 70 851 ja vuoden 2017 arvion mukaan 71 106. Kaupungin asukkaista 57,7 % oli taustaltaan afroamerikkalaisia, 33,8 % valkoisia, 12,2 % latinoja mistä tahansa rodusta ja 1,4 % aasialaisia. 12,3 % kaupungin asukkaista puhui kotonaan jotakin muuta kieltä, kuin englantia ja 6,1 % kaupungin asukkaista oli syntynyt ulkomailla.^[4]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilmington (Delaware) Wikimedia Commonsissa