Wilhelm Granlund

Wilhelm Granlund (2. marraskuuta 1795 Koivulahti – 13. joulukuuta 1889 Hämeenlinna) oli suomalainen lääkäri.

Granlundin vanhemmat olivat sotarovasti Wilhelm Granlund vanhempi ja Klara Margareta Holstius. Hän opiskeli lääketiedettä Turussa, Uppsalassa ja Tukholmassa. Lääketieteen lisensiaatti hänestä tuli 1821. Granlund nimitettiin Hämeenlinnan piirilääkäriksi 1823, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1879 asti. Oltuaan ulkomailla 1830-1832 valtion apurahan turvin Granlund väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi, väitöskirjan aiheena oli De asphyxia congelatorum. Granlund julkaisi 1833 toisen väitöskirjan De varioloidibus sisätautiopin professorin virkaa varten, johon valittiin kuitenkin Immanuel Ilmoni. Granlundia pidettiin erittäin taitavana lääkärinä. Hän oli kuului Finska Läkaresällskapetin perustajiin 1835, seuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin 90-vuotiaana 1885. Professorin arvonimi Granlundille myönnettiin 1871.

Granlundin puoliso vuodesta 1841 oli Fredrika Wilhelmina Spåre (k. 1869), Harvialan kartanon omistajan Otto Reinhold Brusiinin leski.