Wihuri

Wihuri-konsernin juuret perustuvat Turussa vuonna 1901 Hjalmar Aarnion perustamaan Aarnio Oy:hyn.^[5] Aarnio oli yrityksen perustaessaan 22-vuotias, mutta hän oli ehtinyt kerätä jo yli kymmenen vuoden työkokemuksen, muun muassa liikeapulaisena ja merimiehenä. Hän oli joutunut jättämään koulun kesken jo 10-vuotiaana isänsä kuoleman vuoksi.^[6]

Yhtiö toimi aluksi elintarvikkeiden vähittäiskauppana ja leipomona. Muutamassa vuodessa kummastakin liiketoiminnasta tuli paikkakunnan suurimpia. Aarnio osti myös kahvipaahtimon. Vuonna 1904 yhtiö aloitti tukkumyynnin siirtomaatavaroilla.^[6]

Osakeyhtiöksi yritys muutettiin vuonna 1922. Vuonna 1923 yhtiö osti Humaliston- ja Puutarhakatujen kulmassa sijainneen liiketalon kaikki osakkeet ja muutti sinne. Vuonna 1925 Aarnion 23-vuotias poika Aarno Aarnio aloitti yhtiön apulaisjohtajana.^[6]

Aarnio avioitui toisen kerran vuonna 1938 Rakel Aarnion kanssa. Heidän esikoispoikansa syntyi vuonna 1940.^[6] Vuonna 1942 yhtiön nimi muuttui muotoon Aarnio Osakeyhtiö ja vähittäiskaupasta luovuttiin. Tukkukaupan pääartikkeleita olivat elintarvikkeet, kankaat ja lyhyttavarat. Yhtiön vuosimyynti oli noin 30 miljoonaa markkaa. Aarnio kuoli vuonna 1943 ja hänen seuraajanaan yhtiön toimitusjohtajana aloitti Artturi A. Akkola. ^[6] Rakel Aarnio oli toiminut yhtiön johtokunnan jäsenä ja miehensä kuoleman jälkeen hän otti liikkeen johtamisen omiin käsiinsä. Jatkosodan jälkeen hän tapasi Antti Wihurin, joka oli myös jäänyt leskeksi sota-aikana. Rakel Wihuri toimi sekä Aarniossa että uuden miehensä yhtiössä.^[7]

Toinen Wihurin kivijaloista perustuu merenkulkuneuvos Antti Wihurin liiketoimintaan.

Anton Jansson suomalaisti nimensä Antti Wihuriksi vuonna 1906 J.V. Snellmanin juhlavuoden kunniaksi. Vuonna 1908 hän suoritti merikapteenin tutkinnon ja toimi purserina ja perämiehenä Atlantilla ja Välimerellä. Vuonna 1912 hänestä tuli oululaisen ahtaus- ja laivanselvitysliike Mohell & Co:n osakas. Vuonna 1913 hän muutti Raaheen ja perusti sinne oman satamayhtiön, jolla hän halusi purkaa ahtausalan kartellia. Vuonna 1916 hän aloitti laivanvarustajana ostettuaan ensimmäisen laivansa, 400 tonnin Anna-kuunarin. Myös puutavarakauppa aloitettiin.^[8]

Ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan jälkeen Wihuri muutti Helsinkiin ja hänestä tuli laivaus- ja huolintayhtiö John Nurminen Oy:n huomattava osakas. Pulavuosina Wihuri lunasti yhtiön itselleen ja muutti sen nimeksi Merihuolto Oy. John Nurminen perusti uudestaan nimeään kantavan yrityksen ja uhkasi siten viedä Merihuollon asiakkaat. Wihuri haastoi Nurmisen oikeuteen ja tämä sai tuomion hyvän liikemiestavan vastaisesta toiminnasta.^[8]

Merihuolto Oy aloitti ahtaus- ja huolintatöiden ohella laivanvarustamotoiminnan. Pula-ajan vuoksi laivojen hinnat olivat edullisia ja 1930-luvun alussa Wihuri osti useita laivoja. 1930-luvun loppupuoleen mennessä yrityksellä oli toistakymmentä laivaa, ja ne hoitivat merkittävää osuutta Itämeren rahtiliikenteestä.^[8]

Talvisodan sytyttyä Wihuri myi yhden laivoistaan ja lahjoitti siitä saadut 10 miljoonaa markkaa maanpuolustukselle.^[8] Koska sota ei ollut otollista aikaa merenkululle, Wihuri myi koko laivastonsa. Varat hän sijoitti ensimmäisen vaimonsa kanssa perustamaansa Jenny ja Antti Wihurin rahastoon vuonna 1942. Sen alkuperäinen tavoite oli tukea Suomen jälleenrakentamista, mutta pian se alkoi rahoittaa tiedettä ja taidetta, merenkulkua ja harrasteilmailua. Jenny Wihuri toimi aktiivisesti yhtiössä ja vaikutti sen päätöksiin.^[8] Pariskunnalla oli kaksi sota-aikana adoptoitua poikaa.^[7]

Wihuri jäi leskeksi vuonna 1943. Rakel Wihurin kanssa hän avioitui vuonna 1945 ja tämä alkoi toimia yhtiössä.^[8]

Sodan jälkeen Wihuri aloitti taas laivanvarustamisen keskittyen öljyn kuljetukseen. Toimintaa varten perustettiin Suomen Tankkilaiva Oy. Varustamolla oli myös kuivalastialuksia, ja se teki kuljetuksia ympäri maailmaa.^[8] Esimerkiksi vuonna 1953 Wihurin Wiima-laiva oli matkalla Kiinaan lamppuöljylastin kanssa. Korean sodassa mukana ollut Yhdysvallat halusi estää lähetyksen ja myös Winston Churchill osallistui Wiiman matkan kolme kuukautta kestäneeseen viivytykseen Singaporessa. Lopulta Wihuri myi lastin Yhdysvalloille.^[9]

Vuonna 1953 Wihuri perusti kansainvälisten palkintojen rahaston tukemaan ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä. Rahasto jakaa Sibelius-palkintoa.^[8]

1950-luvulla perustettiin Wihuri-yhtymä, johon kuului Autola Oy, laivanvarustamo, Sanduddin tapettitehdas, sekä muutamia metallialan yrityksiä.^[8] Vuonna 1921 perustettu Autola markkinoi muun muassa Caterpillar-maansiirtokoneita ja Volkswagen-autoja. Wihuri osti Autolan vuonna 1954, samoin kuin Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab:n (myöhemmin Wiima).^{[8] [10] [11]}

Vuosina 1956–1958 Wihuri tutki mahdollisuuksiaan kääpiöauton sarjatuotantoon.^[12] Vuonna 1967 se rakensi yhden Wiima-nimisen auton prototyypin, joka katosi myöhemmin.^[13] Kyseessä oli kahden hengen auto, jonka kori muistutti ulkonäöltään saman ajan saksalaisia kääpiöautoja.^[12] Autoa pidettiin onnistuneena,mutta sen valmistaminen olisi ollut niin kallista, että hankkeesta luovuttiin.^[13]

Wihuri osti Teijon Tehtaat Oy:n vuonna 1957 ja nimitti sen isännöitsijäksi Ilmari Mustosen, jonka tehtävä oli uudistaa maatalouteen suuntautuneen yhtiön laitoksia, tuotantoa ja tuotteita. Yhtiö valmisti muun muassa puimakoneita, silppureita ja nappeja.^[14] Autolan konekaupasta syntyi Oy Witraktor Ab ja autokaupasta Wihuri Oy Autola.^[10]

Vuonna 1958 Teijossa alettiin rakentaa Volvon linja-autonalustoja ja vuotta myöhemmin alkoi kuorma-autojen täys- ja puoliperävaunujen valmistus.^[14]

Vuosina 1959–1964 Wihurin Teijon tehtaassa Perniössä rakennettiin noin 120 kappaletta Wilke-merkkisiä kuorma-autoja, joissa käytettiin Volvo-kuorma-autojen tekniikkaa.^[15]

Vuonna 1961 Wihuri- ja Aarnio-yhtiöt yhdistettiin Wihuri-Yhtymä Oy:ksi.^[7] Yhtiöön fuusioitiin myös Porvoon Panimo Oy.^[5] Antti Wihuri kuoli seuraavana vuonna ja kauppaneuvos Rakel Wihurista tuli yhtymän johtokunnan puheenjohtaja. Hän johti yhtiötä yhdessä veljensä Rudolf Hellbergin ja poikiensa kanssa.^[7]

Jenny ja Antti Wihurin ottopojat Reijo ja Pentti Wihuri saivat perinnönjaossa haltuunsa varustamon, autokoritehtaan ja Merihuollon.^[11]

Rakel Wihurin ja Hjalmar Aarnion poika, Antti Aarnio-Wihuri, on ollut Wihurin pääomistaja 1960-luvulta lähtien.^[16] Hän aloitti työn perheyrityksessä 18-vuotiaana.^[17]

Vuonna 1966 yhtiö aloitti liiketoiminnan muovipakkausteollisuudessa.^[5]

Vuonna 1968 Wihuri osti Curt Lincoln Motors Oy:n, joka oli rakentanut vuonna 1963 Keimolan moottoriradan Vantaalle.^[5]

Vuonna 1969 Wihuri alkoi valmistaa Winha-moottorikelkkoja Teijon tehtaalla.^[18]

Vuosina 1969–1970 Wihurin Heinolan tehtaassa koottiin 48 Volkswagen Kuplaa. Autojen kotimaisuusaste jäi pieneksi, koska vain turvavyöt, akut, renkaat ja ikkunalasit olivat suomalaisia. Valmistuneista Volkswageneista kaksi luovutettiin Autoliitolle tiepalveluautoiksi ja muut toimitettiin piirimyyjille eri puolille maata. ”Wihurin Kuplat” tunnistaa polttoainesäiliön täyttöaukon kannessa olevasta Wihurin logosta.^[19]

Wihuri oli 1960- ja 1970-luvuilla suuri autojen maahantuoja. Sen edustamia automerkkejä olivat muun muassa Volkswagen, Porsche, DAF, Polski-Fiat ja Hillman.^lähde?

Vuonna 1970 Wihuri osti Maamiesten Kauppa Oy:n^[5] ja avasi Wihurinkosken suurpanimon Heinolaan.^[11]

Vuonna 1971 yhtiö työllisti 3035 henkilöä ja sen liikevaihto oli 424 miljoonaa markkaa.^[5]

Wihurinkosken suurpanimo myytiin vuonna 1973 Mallasjuomalle.^[11]

Vuonna 1975 yhtiön nimeksi tuli Wihuri Oy.^[5]

Teijossa valmistettiin vuosina 1975–1976 runsaat 100 kappaletta avolavaisia Volkswagenin tekniikkaan perustuvia Teijo-pakettiautoja.^[20]

Vuonna 1977 perustettiin Winpak Ltd Kanadaan,^[5] Winnipegiin.^[21] Autojen maahantuonti myytiin Keskolle, joka muutti sen nimeksi VV-Auto.^[22]

Ilmari Mustonen aloitti Oy Wiima Ab:n toimitusjohtajana vuonna 1977, ja osti sen itselleen toukokuussa 1979.^[14]

Wihuri luopui Keimolan moottoriradasta vuonna 1982 ja myi alueen Sanoma Osakeyhtiölle.^[23]

Vuonna 1983 Antti Wihurin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Sen kunniaksi Wihurin rahaston taidehankinnat lahjoitettiin Rovaniemen taidemuseolle.^[7]

Vuonna 1993 konsernin toimialoja olivat pakkausteollisuus, päivittäistavarakauppa ja tekninen kauppa. Pohjois-Amerikasta ostettiin Portion Packaging, jolla oli tehtaita Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Wihuri Oy Aarnion kauppiastukkutoiminta myytiin Tukolle. Konsernin tulos lähes kaksinkertaistui ja ytiön liikevaihto oli 3,1 miljardia markkaa. Yhtiön toimitusjohtajana toimi Juhani Leppänen. Yhtiön suurimmat omistajat olivat Antti Aarnio-Wihuri, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä Tuko.^[24]

Vuonna 1997 yhtiön liikevaihto oli 5424 miljoonaa markkaa ja sillä oli 3700 työntekijää.^[5]

Vuonna 1999 Metro-pikatukkuja oli noin neljäkymmentä ympäri Suomea.^[11]

Vuonna 2001 Wihuri osti Seston Stockmannilta. Wihurin Ruokavarasto-ketjulla oli 140 myymälää.^[21]

Vuonna 2003 ostettiin Vilakone Oy.^[5]

Wihuri ja Tradeka fuusioivat omistamansa päivittäistavaroita myyneet kaupat vuonna 2005. Yhtiöillä oli kummallakin yhtä suuri osuus uudesta yhteisyrityksestä, kolmas osakas oli Industri Kapital. Yhtiöllä oli 750 myymälää ja 6900 työntekijää. Tradekalta siihen siirtyivät Siwa-myymälät, Valintatalot ja Euromarketit. Yhteisyrityksestä puolet omistaneen Wihurin myymälöitä olivat Ruokavarastot, Sestot ja Etujätit. Yhtiön nimeksi tuli Tradeka,^[25] myöhemmin Suomen Lähikauppa Oy.^[26]

Vuonna 2007 yli puolet Wihurin liikevaihdosta tuli kansainvälisessä pakkausteollisuudessa toimivasta Winpakista ja Wipakista.^[27]

Wihuri omisti 15,76 % vähittäiskauppayritys Suomen Lähikaupasta, mutta myi osuutensa 2012.^[28]

Vuonna 2010 konsernilla oli noin 5000 työntekijää ja sen liikevaihdosta noin kaksi kolmasosaa tuli Suomesta.^[29]

Heinäkuussa 2013 yhtiö päätti jakautua, eli erottaa pakkausliiketoiminnan muista liiketoiminnoista Wihuri Packaging Oy -yhtiöön. Muu liiketoiminta jäi Wihuri Oy:lle. Yhtiöillä oli sama emoyhtiö ja ne kuuluivat samaan konserniin.^[30]

Vuoden 2014 toimintansa aloittanut Wihuri Packaging Oy toimi Pohjois-Amerikassa Winpak-brändillä ja Euroopassa Wipak-brändillä. Pakkausteollisuus työllisti 75 prosenttia konsernin työntekijöistä. Wihurilla oli ympäri maailmaa yli kaksikymmentä tehdasta, jotka olivat keskittyneet ruoka- ja terveydenhoitopakkausten valmistamiseen.^[30]

Wihuri oli vuosina 2013–2016 Formula 1 -sarjassa ajavan Williams F1 Teamin virallinen yhteistyökumppani.^[31] Kaudella 2017 ja 2018 Wihuri oli F1-mestaritalli Mercedes Grand Prix'n yhteistyökumppani.^[32]

Vuonna 2018 Wihuri perusti oman logistiikkakeskuksen Viinikkalaan ja lakkasi samalla käyttämästä Tukon hankinta- ja logistiikkapalveluja,^[33] jonka osakas se oli ollut. Muutoksen taustalla oli Kesko, joka oli ostanut Suomen Lähikaupan vuonna 2015 ja siirtänyt sen oman logistiikkakeskuksen käyttäjäksi. Kun Tukon suurin asiakas lähti, Wihuri ei pitänyt sen toimintamallia enää kannattavana.^[34]

Vuonna 2019 Antti Aarnio-Wihurin perhe yhdisti omistuksensa Wihuri Packaging Oy:ssä ja Wihuri Oy:ssä Wihuri International Services Oy:hyn, josta tuli konsernin emoyhtiö.^{[5] [35]}

2020-luvulla Wihuri Tekninen Kauppa luopui Caterpillarin tuotteiden, kuten maanrakennuskoneiden ja merimoottoreiden edustuksesta yli 70 vuoden jälkeen. Syynä oli yhtiön muuttuneet kauppatavat, jossa päämiehen määräysvalta kasvoi ja marginaalit kaventuivat. Uudeksi päämieheksi tuli yhdysvaltalainen John Deere maatalouskoneineen.^[36]

Marraskuussa 2021 Wihuri laajensi Teknistä Kauppaa ostamalla Lempäälästä maanrakennuskoneiden myyntiin, vuokraukseen, korjaukseen ja varusteisiin keskittyneen Realmachinery Oy:n.^[35]

Kesällä 2022 Wihuri Metro-tukku kertoi avaavansa 15 ravintolatukulleen niin sanotun lippulaivatukun Helsingin Konepajalle seuraavan vuoden aikana. Tukun yhteydessä aiottiin järjestää ruokatapahtumia ja pitää auki pop up -ravintoloita.^[37]

Vuonna 2022 Wihurin neljä toimialaa työllistivät noin 30 maassa noin 5200 työntekijää. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Helsingin Kulosaaressa Lars Sonckin suunnittelemassa talossa.^[38]

Wihuri-konsernin emoyhtiö on Wihuri International Oy ja sillä on kaksi alakonsernia, Wihuri Oy ja Wihuri Packaging Oy.^[3]

Yhtiö on perustanut Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Wihurin kansainvälisen rahaston.^[7]

Wihuri Oy:llä on kolme toimialaa: Wihuri Metro-tukku, Tekninen Kauppa ja Wihuri Aviation (Jetflite).^[3]

Pääartikkeli: Wihuri Metro-tukku

Wihuri Metro-tukku kuuluu Suomen suurimpiin food service -tukkureihin. Sen asiakkaita ovat päivittäistavarakauppiaat, hotellit ja ravintolat.^[39]

Pääartikkeli: Wihuri Tekninen Kauppa

Teknisen Kaupan tuotteita ovat muun muassa trukit, moottorit ja maanrakennuskoneet. Se edustaa esimerkiksi John Deeren maatalouskoneita Suomessa ja Virossa.^[36]

Pääartikkeli: Jetflite

Jetflite Oy tarjoaa tilauslentoja, lentokoneiden operointi- ja huoltopalveluluja sekä ambulanssilentoja.^[3]

Pääartikkeli: Wihuri Packaging

Wihuri Packaging Oy:lla on yksi toimiala, pakkausteollisuus. Sen yhteensä 21 tuotantolaitosta toimivat Euroopassa ja Aasiassa Wipak-brändillä ja Pohjois-Amerikassa Winpak-nimellä.^[3]

Wihuri valmistaa kalvopakkauksia elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Sen valmistamia pakkauksia on käytetty esimerkiksi HK:n Sinisen ja Valion Oltermanni-juuston pakkaamiseen.^[26]

• Yhtymän johtajana toiminut Rakel Wihuri oli kauppaneuvos ja kauppatieteen kunniatohtori^[7]
• Autola Oy:n toimitusjohtaja Arvo A. Aalto sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1952.^[10]
• Kulosaareen perustettiin Wihurinaukio vuonna 1972^[40]
• Wihurin Wipak sai Tasavallan presidentin kansainvälistymispalkinnon vuonna 1987^[41]
• Antti Aarnio-Wihuri sai Suomen Valkoisen Ruusun I luokan komentajamerkin vuonna 2018.^[42]

• Olavi Bäckström: Leivintuvasta monipalveluun. Wihuri Oy:n päivittäistavarakauppa 1901–2001. Wihuri 2002.
• Hannu Laukkarinen & Heikki Parkkonen. Kaksi askelta edellä: kertomus luovuudesta ja kovasta työstä. Wihurin pakkausteollisuus 1966–2006. Wihuri 2006. ISBN 9789529943128.
• Olli Tapanainen: Wihuri Oy Witraktor: 50-vuotisjuhlajulkaisu. Vantaa: Wihuri Oy Witraktor, 1997.

• Wihuri
• Wipak ja Winpak