Wikipedia

Ville Pessi

suomalainen poliitikko

Ville Pessi (24. maaliskuuta 1902 Kaukola – 6. marraskuuta 1983 Vantaa[1]) oli suomalainen poliitikko, Suomen kommunistisen puolueen (SKP) pitkäaikainen pääsihteeri (1944–1969) ja kunniapuheenjohtaja (vuodesta 1972).

Ville Pessi
Ville Pessi SKP:n puoluetoimistossa 1945.
Ville Pessi SKP:n puoluetoimistossa 1945.
Henkilötiedot
Syntynyt24. maaliskuuta 1902
Kaukola
Kuollut6. marraskuuta 1983 (81 vuotta)
Vantaa
Poliitikko
Puolue SKP
Asema SKP:n pääsihteeri (1944–1969)
SKP:n kunniapuheenjohtaja (vuodesta 1972)

Elämäkerta

muokkaa

Karjalassa työläisperheeseen syntynyt Ville Pessi liittyi mukaan poliittiseen toimintaan jo varhain. Hän syntyi aviottomana lapsena Marja (Annamarja) Sipintytär Pessille (s. 1882) Järvenpään kylässä Kaukolan pitäjässä Viipurin läänissä. Toimeentulo oli niukkaa, äidin joutuessa yksinään huolehtimaan perheen ylläpidosta. Kansakoulu tuli sentään käydyksi, mutta sitten olikin lähdettävä vakinaiseen ansiotyöhön. Ensin metsätöihin, sittemmin läkkisepän oppiin, sahatyöläiseksi, lämmittäjäksi ja metallityöläiseksi.[2]

Pessi osallistui työväen järjestötoimintaan ensi kerran liittymällä 1919 Hiitolan Pekonlahden sahalla toimivaan ammattiosastoon. Siitä lähtien aina maanalaiseksi joutumiseensa saakka hän toimi ammatillisessa liikkeessä erilaisissa luottamustehtävissä. Siirryttyään Käkisalmeen hän osallistui Sosialistisen Nuorisoliiton toimintaan. Sen tultua lakkautetuksi hän toimi opintoyhdistyksissä ja niiden keskuselimissä Helsingissä. Samanaikaisesti hän osallistui muidenkin vasemmistojärjestöjen toimintaan sikäli kuin aikaa ja voimia riitti.[2]

 
Ville Pessi Itä-Berliinissä vuonna 1963.

Pessi liittyi kiellettyyn Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) 1924 muutettuaan Helsinkiin ja mentyään töihin Pasilan konepajalle. Kun Sosialistinen Nuorisoliitto lakkautettiin Pessi toimi vuosina 1925–1927 Suomen kommunistisen nuorisoliiton (SKNL) Uudenmaan piirisihteerinä ennen lähtöään opiskelemaan (1927–1930) Leningradin Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistoon. Suomeen paluun jälkeen odottivat tehtävät SKP:n Vaasan ja Turun piirien sihteerinä (1930–1931).

Vuodet 1931–1932 Pessi vietti jälleen Neuvostoliitossa työskennellen Moskovassa SKP:n ulkomaantoimistossa yhdessä muun puoluejohdon kanssa. 1931 hänet valittiin puolueen keskuskomiteaan. Hän jatkoi SKP:n johtotehtävissä Suomessa taas vuonna 1932.[3] 1933 Pessi suoritti Kansainvälisen Lenin-koulun jatkokurssin Moskovassa. Opiskelijana hän käytti salanimeä Valde (tai Gunnar) Hagman.[4]

Vuoden 1935 alussa Pessi jäi kiinni Suomessa. Hän sai Turun hovioikeudessa seitsemän vuoden vankeustuomion. Rangaistusajan päätyttyä 1941 hän oli turvasäilössä Karvian varavankilassa[5], josta hän vapautui vasta välirauhan tultua 1944.[2] Pessi vietti vankeudessa yhteensä kymmenen vuotta.[3] Vankilassa ja turvasäilössä ollessaan hän teki jatkuvasti puoluetyötä. Kommunistien omien julkaisujen mukaan "hän helposti saavutti toveriensa luottamuksen, mutta myös vastustajiensa vihan, joka 1940 kesällä huipentui yritykseen raivata hänet elävien kirjoista".[2]

Jatkosodan päätyttyä 1944 Pessi valittiin laillistetun SKP:n pääsihteeriksi, jossa tehtävässä hän johti puoluetta seuraavat 25 vuotta. Pääsihteerinä Pessi tunnettiin vaatimattomana[3] ja sovittelukykyisenä johtajana, joka esimerkiksi SKP:n puolueriidan aikana yritti pitää puoluetta koossa. Hän myös ajoi Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa jo varhain. Pessi toimi mielellään kulissien takana eikä julistanut mielipiteitään kovaan ääneen.[6] Proletaarinen internationalismi merkitsi Pessille ehdotonta uskollisuutta Neuvostoliiton johtavalle roolille maailman kommunistisessa liikkeessä.

Otto Wille Kuusisen eläessä Pessi välitti arvostetun toverin terveiset suomalaisille,[3] ja suhteet itärajan taakse jatkuivat lämpiminä tämän kuolemaan asti.[6] Pessi muun muassa hoiti Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) SKP:lle kanavoimaa rahallista tukea vielä pääsihteeriuran loputtuakin. Pessi oli myös Otto Wille Kuusisen säätiön puheenjohtaja.

Pessiä pidettiin luotettavana puolueen työntekijänä. Hän oli luonteeltaan tasainen ja rakentava. Johtaviin asemiin soveltumisen esti hänen epäitsenäisyytensä ja päättämättömyytensä.[7]

Pessi valittiin kansanedustajaksi SKDL:n listalta eduskuntavaaleissa 1945 Uudenmaan vaalipiiristä, ja hän pysyi eduskunnassa vuoteen 1966. Pessi valittiin kolmesti (1950, 1956, 1962) presidentin valitsijamieheksi. Hän oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen 1964–1967[8].

 
Ville Pessin hauta SKP:n johtohenkilöiden yhteishaudassa Malmin hautausmaalla.

Pessin puoliso Sonja Lagerstam teki itsemurhan karkotuksessa Kazakstanissa.[9] Pessi avioitui 1945 Vera Sundvallin kanssa. Pessi on haudattu SKP:n johdon yhteishautaan Malmin hautausmaalle.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ Mitä Missä Milloin, s. 106. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-07992-1
  2. ↑ a b c d Kommunisti N:o 1–2, 31.1.1946.
  3. ↑ a b c d Ville Pessi (Yhteistyö 2/1983)
  4. ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 428, SKS 2006.
  5. ↑ Pessi, Ville, Biografiasampo.fi, viitattu 28.5.2021
  6. ↑ a b Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 145–147.
  7. ↑ Mikko Uola: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953, s. 47–50. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
  8. ↑ Viljakainen, Jarmo: Liite 3: Yleisradion hallintoelimet 1964-1970 Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972. 2008. Viitattu 1.2.2022.
  9. ↑ Jukka Mallinen, Näin kävi, kun Leniniä seurattiin. Kanava 4/2021 s. 61

Aiheesta muualla

muokkaa
Kansandemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Pessi&oldid=22858989”