Viimeinen savotta (elokuva)

vuoden 1977 elokuva

Viimeinen savotta on Edvin Laineen ohjaama suomalainen draamaelokuva vuodelta 1977. Se perustuu Kalle Päätalon romaaneihin Viimeinen savotta (1966) ja Kairankävijä (1968). Elokuva on ensimmäinen Päätalo-filmatisointi.[1] Viimeinen savotta on viimeinen Risto Orkon tuottama elokuva.

Viimeinen savotta
DVD-julkaisun kansikuva
DVD-julkaisun kansikuva
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Juha Nevalainen
Kalle Päätalo
Edvin Laine
Perustuu Kalle Päätalon romaaneihin Viimeinen savotta ja Kairankävijä
Tuottaja Risto Orko
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Olavi Tuomi
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Jorma Lindfors
Lasse Holma
Pääosat Jyrki Kovaleff
Olavi Ahonen
Leni Katajakoski
Torsti Kovaleff
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta 1977
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kirja sekä elokuva kertoo Vikke Nilon seikkailuista pula-ajan ja köyhyyden aikana. Nilo joutuu huutolaislapseksi nuorena, mutta karkaa kotoa. Nilo tapaa Hosumapalo-nimisen nuorukaisen ja he lähtevät ilotaloon, mistä Nilo karkaa. Nilo toimii tukkilaisena ja on rippikoulussa.

Vikke Nilolla on myös uskollinen ystävä ja repunkantaja, Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”, jonka Vikke hetkellisesti hylkää ja jättää 40 asteen pakkaseen. Einari kuolee sairastuttuaan kylmettymisen jälkeen. Vanha Nilo ajautuu kunnalliskotiin ja sieltä karattuaan sanansanoen itsekin muuttuu poroksi.selvennä

Näyttelijät

muokkaa
 Jyrki Kovaleff  Vikke Nilo, tukkilainen  
 Olavi Ahonen  Einari Mättö, ”Pyrjähtämätön Einari”  
 Leni Katajakoski  Jenni Linnarova  
 Torsti Kovaleff  Vikke Nilo 12-vuotiaana  
 Juhani Haataja  Manne Lehvä  
 Satu Tala  Manta, Lehvän piika  
 Jussi Jurkka  poliisi Karisiira  
 Kosti Klemelä  kirkkoherra, rippikoulun opettaja  
 Pekka Autiovuori  Hosumapalo  
 Risto Mäkelä  Laukunperän Ville, ”Laukku-Ville”  
 Kauko Helovirta  Loimaan-Roope  
 Helge Herala  Koppiaismäki, ”herastuomari Pykälämäki”  
 Ritva Valkama  Kestilä, kunnalliskodin kylvettäjätär  

Vastaanotto

muokkaa

Viimeinen savotta sai varsin suopeat arvostelut, joissa sitä pidettiin jopa Edvin Laineen parhaisiin elokuvaohjauksiin kuuluvana.[2] Elokuva oli Suomessa vuoden 1977 katsotuin teatterielokuva yli 497 000 katsojallaan.[3]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano antoi Viimeiselle savotalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[4]

Lähteet

muokkaa
  1. Ensimmäinen Päätalo-filmatisointi Viimeinen savotta on viihdyttävä ja nostalginen matka menneeseen Suomeen yle.fi. Viitattu 14.11.2019.
  2. Viimeinen savotta (elokuva) Elonet., lehdistöarvio.
  3. Vuositilastot, Elokuvauutiset 2008, viitattu 16.9.2015.
  4. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.