Vastavakoilu

Nykyaikainen vakoilutaktiikka ja omistautuneet hallituksen tiedustelupalvelut kehittyivät 1800-luvun lopulla. Keskeinen tausta tälle kehitykselle oli ”suuri peli” eli Brittiläisen imperiumin ja Venäjän keisarikunnan välinen strateginen kilpailu ja konflikti Keski-Aasiassa vuosina 1830–1895. Vastustaakseen Venäjän mahdollista uhkaa brittien asemalle Intiassa ja sen pyrkimyksiä alueella Intian virkamieskunta rakensi valvonta-, tiedustelu- ja vastatiedustelujärjestelmän.^[2]

Omistautuneiden tiedustelu- ja vastatiedustelujärjestöjen perustamisella oli paljon tekemistä Euroopan suurvaltojen välisen siirtomaakilpailun ja sotatekniikan kiihtyvän kehityksen kanssa. Vakoilun yleistyessä tuli välttämättömäksi laajentaa olemassa olevien poliisien ja sisäisten turvallisuusjoukkojen roolia ulkomaisten vakoojien havaitsemiseen ja torjuntaan. [[Itvallan keisarikunta|Itävallan keiarikunnassa vuonna 1850 perustetulla Evidenzbureau-virastolla oli 1800-luvun lopulta lähtien rooli Serbian ulkopuolella toimineen panslavistiliikkeen toiminnan vastustajana.

Ranskassa vastuu sotilasvastavakoilusta siirtyi vuosien 1894–1906 Dreyfus-tapauksen jälkeen vuonna 1899 Sûreté généralelle, joka oli alun perin vastannut järjestyksen täytäntöönpanosta ja yleisestä turvallisuudesta ja jota sisäministeriö valvoi.^[3]

Venäjän keisarikunnan Ohrana^[4] perustettiin alun perin vuonna 1880 torjumaan poliittista terrorismia ja vasemmistolaista vallankumouksellista toimintaa, ja sen tehtävänä oli myös vastustaa vihollisen vakoilua. Venäjän vallankumouksellise työskentelivät ja suunnittelivat kumouksellisia toimia usein ulkomailta, joten Ohrana perusti Pariisiin Pjotr ​​Ratškovskin johtaman sivuliikkeen valvomaan heidän toimintaansa. Virasto käytti monia menetelmiä saavuttaakseen tavoitteensa, mukaan lukien salaiset operaatiot, salaiset agentit sekä yksityisen kirjeenvaihdon sieppaaminen ja lukeminen. Ohrana tuli tunnetuksi siitä, että se käytti provokaattoreita, jotka onnistuivat usein tunkeutumaan vallankumouksellisten ryhmien kuten bolševikkien toimintaan.

Myös hallitusten suoraan johtamia integroituja vastatiedustelupalveluja perustettiin. Ison-Britannian hallitus perusti Secret Service Bureaun vuonna 1909 ensimmäisenä riippumattomana ja osastojen välisenä virastona, joka hallitsi täysin kaikkea hallituksen vastatiedustelutoimintaa. Se keskittyi erityisesti Saksan keisarikunnan vastaiseen toimintaan ja sen ensimmäinen johtaja oli kapteeni Sir Mansfield Smith-Cumming. Salaisen palvelun toimisto jaettiin ulko- ja vastatiedustelupalveluun vuonna 1910. Jälkimmäisen tarkoituksena oli alun perin rauhoittaa yleisön pelkoa laajamittaisesta saksalaisesta vakoilusta. Salainen tiedustelupalvelu toimitti tiedusteluraporttinsa kaikille asiaankuuluville ministeriöille.

Kollektiivinen vastatiedustelu hankkii tietoa vastustajan tiedustelukyvystä, jonka tavoitteena on jokin entiteetti.

Puolustava vastatiedustelu estää vihamielisten tiedustelupalvelujen ponnistelut tunkeutua palveluun.

Hyökkäävä vastatiedustelu on tunnistanut vastustajan ponnistelut järjestelmää vastaan, yrittäen manipuloida näitä hyökkäyksiä joko "muuttamalla" vastustajan agenteista kaksoisagentteja tai syöttämällä heille vääriä tietoja raportoitaviksi.^[5]

Monet hallitukset järjestävät vastatiedustelupalveluja erillään tiedustelupalveluistaan. Useimmissa maissa vastatiedustelutehtävä jakautuu useisiin organisaatioihin, vaikka yleensä yksi on hallitseva. Yleensä on kotimainen vastatiedustelupalvelu, joka on yleensä osa suurempaa lainvalvontaorganisaatiota, kuten Yhdysvaltain liittovaltion tutkintavirastoa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa on erillinen turvallisuuspalvelu , joka tunnetaan myös nimellä MI5, jolla ei ole suoria poliisivaltuuksia, mutta joka tekee tiivistä yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten kanssa, erityisesti Special Branch , joka voi suorittaa pidätyksiä, tehdä etsintöjä määräyksellä jne.

Venäjän federaation tärkein sisäinen turvallisuusorganisaatio on FSB , joka tuli pääasiassa Neuvostoliiton KGB: n toisesta pääosastosta ja kolmannesta pääosastosta .

Kanada erottaa yleisen puolustavan vastatiedustelupalvelun ( contre-ingérence ), turvallisuustiedustelun (hyökkäysvastatiedustelun suorittamiseen tarvittava tiedusteluvalmistelu), lainvalvontatiedustelun ja hyökkäysvastatiedustelun toiminnot.

Sotilasjärjestöillä on omat vastatiedustelujoukot, jotka pystyvät suorittamaan suojelutoimia sekä kotimaassa että ulkomailla. Maista riippuen ulkomaanoperaatioissa voi olla erilaisia ​​siviili- ja sotilashenkilöstön sekoituksia. Esimerkiksi kun hyökkäysvastatiedustelu on Yhdysvaltain CIA :n National Clandestine Servicen tehtävä , puolustusvastatiedustelu on Yhdysvaltain ulkoministeriön diplomaattisen turvallisuuspalvelun (DSS) tehtävä , joka työskentelee henkilöstön ja ulkomailla käsiteltyjen tietojen suojaamiseksi. Yhdysvaltain suurlähetystöt ja konsulaatit.

Termi "vastavakoilu" on todellakin ominaista HUMINTin torjuntaan , mutta koska käytännössä kaikki hyökkäävä vastatiedustelu sisältää ihmislähteiden hyväksikäytön, termiä "hyökkäysvastatiedustelu" käytetään tässä välttämään epäselviä ilmaisuja.

Muut maat huolehtivat myös ulkomaan tiedustelupalveluita (FIS) vastaan ​​​​vastaavan puolustuksen asianmukaisesta järjestämisestä, usein erillisillä yksiköillä, joilla ei ole yhteistä toimivaltaa hallituksen päämiehen alapuolella.

Esimerkiksi Ranska rakentaa kotimaista terrorismin vastaista toimintaansa lainvalvontakehykseen. Ranskassa terrorismin vastaisesta puolustamisesta vastaa vanhempi terrorismin vastainen tuomari. Ranskalaistuomareilla on useita tehtäviä, jotka ovat päällekkäisiä Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan tutkijoiden, syyttäjien ja tuomareiden tehtävien kanssa. Terrorin vastainen tuomari voi kääntyä Ranskan sisäisen tiedustelupalvelun Direction générale de la sécurité intérieure (DGSI) puoleen, joka voi työskennellä ulkomaisen tiedustelupalvelun Direction générale de la sécurité extérieure (DGSE) kanssa.

Espanja antaa sisäministeriölleen sotilaallisen tuen johdon kotimaisessa terrorismin torjunnassa. Kansainvälisistä uhista vastaa National Intelligence Center (CNI). Suoraan pääministerille raportoivan CNI:n henkilöstö on pääasiallisesti suoraan pääministerin toimiston alaista. 11. maaliskuuta 2004 Madridin junapommi-iskujen jälkeen kansallinen tutkinta havaitsi ongelmia sisäministeriön ja CNI:n välillä, ja sen seurauksena perustettiin kansallinen terrorismin vastainen koordinaatiokeskus. Espanjan 3/11 komissio pyysi tätä keskusta koordinoimaan toimintaa sekä keräämään ja levittämään tietoa. Armeijalla on orgaaninen vastatiedustelu tiettyjen sotilaallisten tarpeiden täyttämiseksi.

Frank Wisner , tunnettu CIA:n operaatioiden johtaja , sanoi keskustiedustelupalvelun johtajan Allen W. Dullesin omaelämäkerrasta , että Dulles "hylkää yleisen harhakäsityksen, että vastatiedustelu on pohjimmiltaan negatiivista ja reagoivaa toimintaa, että se liikkuu vain tai lähinnä reaktiona sille johtaneisiin tilanteisiin ja opposition tekemien aloitteiden vastaisesti." Pikemminkin hän näkee sen olevan tehokkainta sekä tiedon keräämisessä että ystävällisten tiedustelupalveluiden suojelemisessa, kun se hyökkää luovasti mutta tarmokkaasti "vihamielisten tiedustelupalvelujen rakennetta ja henkilökuntaa vastaan". Nykyiset vastatiedustelutehtävät ovat laajentuneet siitä lähtien, kun uhka rajoittui kansallisvaltioiden hallinnassa oleviin ulkomaan tiedustelupalveluihin (FIS). Uhkat ovat laajentuneet koskemaan myös ei-kansallisten tai rajat ylittävien ryhmien uhkauksia, mukaan lukien sisäiset kapinalliset, järjestäytynyt rikollisuus ja kansainväliset ryhmät (kutsutaan usein "terroristeiksi", mutta se on rajoittavaa). FIS-termi on kuitenkin edelleen tavallinen tapa viitata uhkaan, jota vastaan ​​vastatiedustelu suojaa.

Nykykäytännössä vastatiedusteluun liittyy useita tehtäviä kansallisesta kenttätasolle.

• Puolustava analyysi on käytäntöä etsiä haavoittuvuuksia omasta organisaatiosta ja sulkea löydetyt aukot ottamalla huomioon riski ja hyöty.
• Hyökkäävä vastavakoilu on joukko tekniikoita, jotka ainakin neutraloivat löydetyt FIS-henkilöt ja pidättävät heidät tai, jos kyseessä ovat diplomaatit, karkottavat heidät julistamalla heidät persona non grataksi . Tämän minimin ylittyessä se käyttää hyväkseen FIS-henkilöstöä saadakseen tietoa omalle puolelleen tai manipuloi aktiivisesti FIS-henkilöstöä vahingoittaakseen vihamielistä FIS-organisaatiota.
• Vastatiedustelujoukkojen suojelun lähdeoperaatiot (CFSO) ovat ulkomailla toteutettavia ihmislähteitä koskevia operaatioita, joiden tarkoituksena on täyttää olemassa oleva aukko kansallisen tason kattavuudessa kenttäaseman tai joukkojen suojelemisessa terrorismilta ja vakoilulta.
• Vastatiedustelu on osa tiedustelusyklin turvallisuutta , joka puolestaan ​​on osa tiedustelusyklin hallintaa . Tiedustelutietoturvan hallintaan kuuluvat myös useat turvallisuusalat, jotka täydentävät vastatiedustelua, mukaan lukien:
• Fyysinen turvallisuus
• Henkilöstön turvallisuus
• Viestintäsuojaus (COMSEC)
• Tietojärjestelmän suojaus (INFOSEC)
• Turvaluokitus
• Käyttöturvallisuus (OPSEC)

"Positiiviseen turvallisuuteen" liittyvät tieteenalat, toimenpiteet, joilla oma yhteiskunta kerää tietoa todellisesta tai mahdollisesta turvallisuudestaan, täydentävät turvallisuutta. Esimerkiksi kun viestintätiedustelu tunnistaa tietyn radiolähettimen vain tietyn maan käyttämäksi, lähettimen havaitseminen oman maan sisällä viittaa vakoojaan, johon vastatiedustelupalvelun tulisi kohdistaa. Erityisesti vastatiedustelulla on merkittävä suhde HUMINTin keruualaan ja ainakin jonkin verran suhdetta muihin. Vastatiedustelu voi sekä tuottaa tietoa että suojella sitä.

Kaikki Yhdysvaltain osastot ja virastot, joilla on tiedustelutoimintoja, ovat vastuussa omasta turvallisuudestaan ​​ulkomailla, paitsi ne, jotka kuuluvat operaation päällikön alaisuudessa.

Hallitukset yrittävät suojella kolmea asiaa:

• Heidän henkilöstönsä
• Heidän asennuksensa
• Heidän toimintansa

Monissa hallituksissa vastuu näiden asioiden suojelemisesta on jaettu. Historiallisesti CIA on antanut vastuun henkilöstönsä ja toimintojensa suojaamisesta turvallisuustoimistolleen, kun taas se antoi operaatioiden turvallisuuden useille ryhmille operaatioiden pääosastossa: vastatiedusteluhenkilöstölle ja alue- (tai toiminnalliselle) yksikölle, kuten Neuvosto-Venäjä-divisioonalle. . Yhdessä vaiheessa vastatiedusteluyksikkö toimi melko itsenäisesti James Jesus Angletonin johdolla . Myöhemmin operatiivisilla osastoilla oli alisteisia vastatiedusteluosastoja sekä pienempi keskusvastatiedusteluhenkilöstö. Aldrich Ames oli Euroopan vastatiedusteluosaston osastolla, jossa hän vastasi Neuvostoliiton tiedusteluoperaatioiden analyysin ohjaamisesta. Yhdysvaltain armeijan jako on ollut samanlainen ja vieläkin monimutkaisempi.

Tällainen jako vaatii selkeästi tiivistä koordinaatiota, ja tätä itse asiassa tapahtuu päivittäin. Yhdysvaltain vastatiedusteluyhteisön keskinäinen riippuvuus näkyy myös sen suhteissa yhteyspalveluihin. Vastatiedusteluyhteisö ei voi katkaista näitä suhteita turvallisuuden vuoksi, mutta kokemus on osoittanut, että sen on laskettava niihin liittyvät riskit.

CI-kolikon toisella puolella vastavakoilulla on yksi tarkoitus, joka ylittää kaikki muut merkityksensä: tunkeutuminen. KGB:n tunkeutumisen painottaminen näkyy jo käsitellyissä tapauksissa puolustus- tai turvallisuusnäkökulmasta. Maailman paras turvajärjestelmä ei pysty antamaan riittävää puolustusta sitä vastaan, koska tekniikkaan liittyy ihmisiä. Ainoa tapa olla varma vihollisen hillitsemisestä on tietää hänen suunnitelmansa etukäteen ja yksityiskohtaisesti.

Lisäksi vain opposition korkea tunkeutuminen voi kertoa, onko oma palvelusi tunkeutunut. Myös korkean tason loikkaaja voi tehdä tämän, mutta vastustaja tietää loikaneensa ja voi rajoissa ryhtyä korjaaviin toimiin. CE:n suorittaminen ilman tunkeutumisia on kuin taistelua pimeässä. CE:n johtaminen lävistyksillä voi olla kuin kalan ampumista piippuun.

Britannian palveluksessa Cambridge Fiven tapaukset ja myöhemmät epäilyt MI5:n johtajasta Sir Roger Hollisista aiheuttivat suuria sisäisiä erimielisyyksiä. On selvää, että Philby tunkeutui britteihin, mutta missään julkisessa foorumissa ei ole koskaan päätetty, oliko muita vakavia tunkeutumisia. Yhdysvaltain palvelussa oli myös merkittäviä häiriöitä loikkaajien Anatoli Golitsynin ja Juri Nosenkon sekä heidän kannattajiensa CIA:ssa ja Britannian turvallisuuspalvelussa (MI5) ristiriitaisten syytösten johdosta . Angleton uskoi yleisesti Golitsynin. George Kisevalter , CIA:n operaatioupseeri, joka oli CIA:n puolella Yhdysvaltojen ja Britannian yhteisessä Oleg Penkovskyn käsittelyssä , ei uskonut Angletonin teoriaa, jonka mukaan Nosenko olisi KGB:n tehdas. Nosenko oli paljastanut John Vassallin , KGB:n omaisuuden pääasiassa Ison-Britannian amiraliteetissa, mutta väitettiin, että Vassall oli KGB:n uhri suojellakseen muita operaatioita, mukaan lukien Nosenko ja mahdollisesti arvokkaampi lähde kuninkaallisessa laivastossa.

Puolustava vastatiedustelu alkaa etsimällä omasta organisaatiosta paikkoja, joita ulkomaan tiedustelupalvelut (FIS) voisivat helposti hyödyntää. FIS on vakiintunut termi vastatiedusteluyhteisössä, ja nykymaailmassa "ulkomaalainen" on lyhenne sanoista "vastustaa". Oppositio voi todellakin olla maa, mutta se voi olla ylikansallinen ryhmä tai sisäinen kapinallinen ryhmä. Toiminta FIS:ää vastaan ​​voi olla omaa kansakuntaa tai toista ystävällistä kansakuntaa vastaan. Ystävällisen hallituksen tukemiseksi toteutettavien toimien kirjo voi sisältää monenlaisia ​​tehtäviä, mukaan lukien varmasti sotilaallinen tai vastatiedustelutoiminta, mutta myös humanitaarinen apu ja kehitysapu ("kansakunnan rakentaminen").

Terminologia tässä on vielä syntymässä, ja "rajat ylittävä ryhmä" voi sisältää terroristiryhmien lisäksi myös kansainväliset rikollisjärjestöt. Kansainvälisiin rikollisjärjestöihin kuuluvat huumekauppa, rahanpesu, tietokone- tai viestintäjärjestelmiin kohdistuva kiristys, salakuljetus jne.

"Kapinalainen" voi olla ryhmä, joka vastustaa tunnustettua hallitusta rikollisin tai sotilaallisin keinoin sekä suorittaa salaisia ​​tiedustelupalveluja ja salaisia ​​operaatioita kyseistä hallitusta vastaan, joka voi olla joko oma tai ystävällinen.

Tiedustelu- ja terrorismintorjunta-analyysit antavat strategisia arvioita ulkomaisista tiedustelupalveluista ja terroristiryhmistä sekä valmistelevat taktisia vaihtoehtoja meneillään oleviin operaatioihin ja tutkimuksiin. Vastavakoilu voi sisältää ennakoivia toimia ulkomaisia ​​tiedustelupalveluja vastaan, kuten kaksoisagentteja , petoksia tai ulkomaisten tiedustelupalveluiden värväämistä. Vaikka salaiset HUMINT -lähteet voivat antaa suurimman käsityksen vastustajan ajattelusta, ne voivat myös olla haavoittuvimpia vastustajan hyökkäyksille omaa organisaatiota vastaan. Ennen kuin luotat vihollisen agenttiin, muista, että tällaiset ihmiset aloittivat oman maansa luottamuksen ja saattavat edelleen olla uskollisia tälle maalle.

Wisner korosti omia ja Dullesin näkemyksiä, että paras puolustus tiedustelupalveluja vastaan ​​tehtyjä ulkomaisia ​​hyökkäyksiä tai niihin soluttautumista vastaan ​​on aktiiviset toimet näitä vihamielisiä palveluita vastaan. Tätä kutsutaan usein vastavakoiluksi : toimenpiteitä, joilla havaitaan vihollisen vakoilu tai fyysiset hyökkäykset ystävällisiä tiedustelupalveluja vastaan, estetään vahinkoja ja tiedon menetys ja mahdollisuuksien mukaan käännetään yritys takaisin sen tekijää vastaan. Vastavakoilu menee muutakin kuin reaktiivisuutta ja yrittää aktiivisesti horjuttaa vihamielistä tiedustelupalvelua värväämällä agentteja ulkomaan palvelukseen, diskreditoimalla omalle palvelukseensa todella uskollista henkilöstöä ja viemällä pois resursseja, jotka olisivat hyödyllisiä vihamieliselle palvelulle. Kaikki nämä toimet koskevat ei-kansallisia uhkia sekä kansallisia järjestöjä.

Jos vihamielinen toiminta tapahtuu omassa maassa tai ystävällisessä maassa yhteistyössä toimivan poliisin kanssa, vihamieliset agentit voidaan pidättää tai diplomaatteja julistaa persona non grataksi . Oman tiedustelupalvelun näkökulmasta tilanteen hyväksikäyttö puolensa hyväksi on yleensä parempi kuin pidätys tai uhan kuolemaan johtava toiminta. Tiedusteluprioriteetti joutuu toisinaan ristiriitaan omien lainvalvontaorganisaatioiden vaistojen kanssa, varsinkin kun ulkomainen uhka yhdistää ulkomaalaisen henkilöstön oman maansa kansalaisiin.

Joissakin olosuhteissa pidätys voi olla ensimmäinen askel, jossa vangille annetaan mahdollisuus valita, tekeekö hän yhteistyötä vai uhkaa vakoilusta kuolemantuomio mukaan lukien vakavat seuraukset. Yhteistyö voi koostua siitä, että kerrotaan kaikesta tiedossa toisesta palvelusta, mutta mieluiten autetaan aktiivisesti petollisissa toimissa vihamielistä palvelua vastaan.

Erityisesti tiedustelupalveluille tarkoitettu puolustusvastatiedustelu käsittää niiden kulttuurin, lähteiden, menetelmien ja resurssien riskinarvioinnin. Riskienhallinnan tulee jatkuvasti heijastaa näitä arvioita, koska tehokas tiedustelutoiminta on usein riskinottoa. Jopa harkittuja riskejä otettaessa palvelujen on pienennettävä riskiä asianmukaisilla vastatoimilla.

FIS kykenee erityisesti tutkimaan avoimia yhteiskuntia ja siinä ympäristössä on kyennyt horjuttamaan tiedusteluyhteisön sisäpiiriläisiä. Hyökkäävä vastavakoilu on tehokkain työkalu tunkeutujien löytämiseen ja niiden neutraloimiseen, mutta se ei ole ainoa työkalu. Project Slammer keskittyy ymmärtämään, mikä saa ihmiset kääntymään omalle puolelleen. Ilman tarpeettomia yksityisyyden loukkauksia voidaan kehittää järjestelmiä poikkeavien käytösten havaitsemiseksi, erityisesti tietojärjestelmien käytössä.

Päättäjät tarvitsevat älykkyyttä ilman vihamielisyyttä tai manipulointia. Koska kaikki tiedustelualat ovat vihollistemme manipuloinnin alaisia, tiedustelutietojen luotettavuuden vahvistaminen kaikilta keräilyalustoilta on välttämätöntä. Vastaavasti jokainen vastatiedusteluorganisaatio validoi vastatiedustelutehtävään liittyvien lähteiden ja menetelmien luotettavuuden yhteisten standardien mukaisesti. Muilla tehtäväalueilla USIC tutkii keräys-, analysointi-, levityskäytäntöjä ja muita tiedustelutoimintoja ja suosittelee parannuksia, parhaita käytäntöjä ja yhteisiä standardeja.

Tiedustelu on alttiina paitsi ulkoisille myös sisäisille uhille. Kumous, maanpetos ja vuodot paljastavat haavoittuvuuksia, hallinnollisia ja kaupallisia salaisuuksia sekä tiedustelulähteitä ja -menetelmiä. Sisäpiiriuhka on aiheuttanut poikkeuksellisia vahinkoja Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuudelle, kuten Aldrich Amesille , Robert Hanssenille ja Edward Lee Howardille , joilla kaikilla oli pääsy suuriin laillisiin toimiin. Jos sähköinen järjestelmä vastatiedustelutiedostojen selaamisen poikkeavuuksien havaitsemiseksi olisi ollut käytössä, Robert Hanssenin etsimiset Neuvostoliiton (ja myöhemmin venäläisten) maksajiensa toiminnasta olisivat saattaneet ilmaantua varhain. Poikkeavuudet voivat yksinkertaisesti osoittaa, että erityisen luovalla analyytikolla on koulutettu intuitio mahdollisia yhteyksiä ja hän yrittää tutkia niitä.

Uusien työkalujen ja tekniikoiden lisääminen [kansallisiin arsenaaleihin] vastatiedusteluyhteisö pyrkii manipuloimaan ulkomaisia ​​vakoojia, suorittamaan aggressiivisia tutkimuksia, tekemään pidätyksiä ja, jos ulkomaisia ​​virkamiehiä on osallisena, karkottamaan heidät diplomaattisen asemansa vastaisten toimien vuoksi tai hyödyntämään heitä. tahattomana petoksen kanavana tai muuntaa ne älykkäiksi kaksoisagenteiksi. "Witting" on tiedustelutaiteen termi, joka ilmaisee, että ei ole vain tietoinen tosiasiasta tai tiedosta vaan myös sen yhteydestä tiedustelutoimintaan.

Victor Suvorov , entisen Neuvostoliiton armeijan tiedustelupalvelun ( GRU ) upseerin salanimi , huomauttaa, että loikkaava HUMINT-upseeri on erityinen uhka sisäänkävelylle tai muulle vapaaehtoiselle omaisuudelle maassa, josta hän lähtee. Vapaaehtoiset, jotka ovat "lämpimästi tervetulleita", eivät ota huomioon sitä tosiasiaa, että vihamieliset tiedusteluagentit halveksivat heitä.

Neuvostoliiton operaatioupseeri, nähtyään paljon kommunismin rumia kasvoja, tuntee hyvin usein äärimmäistä vastenmielisyyttä niitä kohtaan, jotka myyvät itsensä sille mielellään. Ja kun GRU:n tai KGB:n upseeri päättää erota rikollisjärjestöstään, mitä onneksi tapahtuu melko usein, hän yrittää ensimmäisenä paljastaa vihatun vapaaehtoisen.

Hyökkäykset sotilaallisia, diplomaattisia ja niihin liittyviä laitoksia vastaan ​​ovat hyvin todellinen uhka, kuten osoittivat vuoden 1983 hyökkäykset ranskalaisia ​​ja yhdysvaltalaisia ​​rauhanturvaajia vastaan ​​Beirutissa, vuoden 1996 hyökkäykset Khobar-torneja vastaan ​​Saudi-Arabiassa, 1998 hyökkäykset Kolumbian tukikohtiin ja Yhdysvaltain suurlähetystöihin ( ja paikalliset rakennukset) Keniassa ja Tansaniassa vuoden 2000 hyökkäys USS Colea vastaan ​​ja monet muut. Yhdysvaltain sotilasvoimien suojelutoimenpiteet ovat joukko toimia sotilashenkilöstöä ja perheenjäseniä, resursseja, tiloja ja kriittistä tietoa vastaan, ja useimmissa maissa on samanlainen doktriini näiden laitosten suojelemiseksi ja joukkojen potentiaalin säilyttämiseksi. Joukosuojaus määritellään suojaksi tahallista hyökkäystä vastaan, ei onnettomuuksia tai luonnonkatastrofeja vastaan.

Vastatiedustelujoukkojen suojelun lähdeoperaatiot (CFSO) ovat ulkomailla suoritettuja ihmislähteistä, yleensä laittomia operaatioita, joiden tarkoituksena on täyttää olemassa oleva aukko kansallisen tason kattavuudessa sekä täyttää taistelijoiden komentajan tiedusteluvaatimukset. Sotilaspoliisi ja muut partiot, jotka seurustelevat paikallisten ihmisten kanssa, voivat todellakin olla arvokkaita HUMINT-lähteitä vastatiedustelutietoisuuteen, mutta eivät itse todennäköisesti ole CFSO:ita. Gleghorn tekee eron kansallisten tiedustelupalvelujen suojelun ja tiedustelupalvelun välillä, joka tarvitaan antamaan taistelijoiden komentoille tiedot, joita ne tarvitsevat joukkojen suojeluun. On olemassa muitakin HUMINT-lähteitä, kuten sotilastiedustelupartioita, jotka välttävät sekoittumista ulkomaalaisen henkilöstön kanssa, jotka todellakin voivat tarjota HUMINTia, mutta eivät HUMINTia, jotka ovat erityisen tärkeitä vastatiedustelulle. Aktiiviset vastatoimet, olipa kyseessä sitten joukkojen suojelu, tiedustelupalvelujen suojelu tai kansallisten turvallisuusetujen suojaaminen, voivat sisältää HUMINT-agentteja FIS-agenttien havaitsemiseksi, mukaan lukien tehtävään kuulumattomien ihmislähteiden seulonta ja selvitys. joita kutsutaan satunnaisiksi tai satunnaisiksi lähteiksi. kuten:

sisään- ja sisäänkirjautumiset (henkilöt, jotka antavat tietoa vapaaehtoisesti) tahattomat lähteet (jokainen henkilö, joka tarjoaa hyödyllistä tietoa vastatiedustelulle, joka ei välttämättä tiedä auttavansa tutkintaa). loikkarit ja vihollisen sotavangit (EPW) pakolaispopulaatiot ja ulkomaiset haastateltavat (henkilöt, joihin on otettu yhteyttä tutkimuksen aikana) virallisista yhteyslähteistä. Fyysinen turvallisuus on tärkeää, mutta se ei syrjäytä voimansuojelutiedustelun roolia... Vaikka kaikkia tiedusteluaineita voidaan käyttää joukkoturvatiedustelun keräämiseen, tiedustelu- ja CI-virastojen keräämällä HUMINTilla on keskeinen rooli terrorismin viitteiden antamisessa ja varoittamisessa. ja muut voimansuojeluuhat.

Yksin kansallisen tason terrorisminvastainen järjestö ei välttämättä tue riittävästi joukkojen suojelua isäntämaissa lähetetyille joukkoille, miehitystehtäviin ja edes kotimaahan. Maassa FPCI:n henkilöstön sijoittaminen kaikkiin palveluihin sotilaallisen avun ja neuvontayksiköiden kanssa antaa agenteille mahdollisuuden rakentaa suhteita isäntämaan lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaisiin, tutustua paikallisiin ympäristöihin ja parantaa kielitaitoaan. FPCI tarvitsee laillisen kansallisen valmiuden käsitellä kotimaisia ​​terrorismin uhkia.

Esimerkkinä terrorismin suunnittelusykleistä Khobar Towersin hyökkäys osoittaa pitkän aikavälin FPCI:n tarpeen. "Hizballahin toimihenkilöt, joiden uskottiin suorittaneen tämän hyökkäyksen, aloittivat tiedustelutietojen keruun ja suunnittelun vuonna 1993. He huomasivat, että amerikkalaisia ​​sotilaita oli asetettu Khobar Towersiin syksyllä 1994, ja he aloittivat laitoksen valvonnan ja jatkoivat suunnittelua kesäkuussa 1995. Maaliskuussa 1996 Saudi-Arabian rajavartijat pidättivät Hizballahin jäsenen, joka yritti muoviräjähteitä maahan, mikä johti kahden muun Hizballahin jäsenen pidätykseen. Hizballahin johtajat värväsivät pidätetyille sijaisia ​​ja jatkoivat hyökkäyksen suunnittelua."

Yhdysvaltain opissa, vaikkakaan ei välttämättä muiden maiden opissa, CI nähdään nyt ensisijaisesti FIS HUMINTin vastarina . Vuoden 1995 Yhdysvaltain armeijan vastatiedustelukäsikirjassa CI:llä oli laajempi kattavuus eri tiedustelutietojen keruun aloilla. Jotkut yleisistä CI-tehtävistä on kuvattu seuraavasti

Kehittää, ylläpitää ja levittää monialaisia ​​uhkatietoja ja tiedustelutietoja organisaatioista, sijainneista ja henkilöistä, jotka kiinnostavat CI:tä. Tämä sisältää kapinallisten ja terroristien infrastruktuurin ja henkilöt, jotka voivat auttaa CI-operaatiossa. Henkilöstön koulutus kaikilla turvallisuuden aloilla. Osa tätä on monialainen uhkatiedotus. Tiedotteita voidaan ja pitää räätälöidä sekä laajuudeltaan että luokittelutasolta. Tiedotustilaisuuksia voitaisiin sitten käyttää tuetuille komentoille tutustuttaessa komentoon tai toimintaan kohdistuvan monialaisen uhan luonteeseen. Uudempi Yhdysvaltain yhteinen tiedusteludoktriini rajoittaa sen ensisijaisen soveltamisalan HUMINT-torjuntaan, joka sisältää yleensä terrorismin torjunnan. Tämän opin perusteella ei aina ole selvää, kuka on vastuussa kaikista tiedustelutietojen keräämisuhkista, jotka kohdistuvat armeijaan tai muihin resursseihin. Yhdysvaltain armeijan vastatiedusteludoktriinin koko laajuus on siirretty luokiteltuun julkaisuun, Joint Publication (JP) 2-01.2, Counterintelligence and Human Intelligence Support to Joint Operations .

Tarkemmat vastatoimenpiteet tiedustelutietojen keruuta vastaan ​​on lueteltu alla

CI:n roolit tiedustelutietojen keräämistä vastaan, vuoden 1995 oppi

Uudempi Yhdysvaltain yhteinen tiedusteludoktriini ​^[6] restricts its primary scope to counter-HUMINT, which usually includes counter-terror. It is not always clear, under this doctrine, who is responsible for all intelligence collection threats against a military or other resource. The full scope of US military counterintelligence doctrine has been moved to a classified publication, Joint Publication (JP) 2-01.2, Counterintelligence and Human Intelligence Support to Joint Operations.

Counter-HUMINT käsittelee sekä vihamielisten HUMINT-lähteiden havaitsemista organisaatiossa tai sellaisten yksilöiden havaitsemista, joista todennäköisesti tulee vihamielisiä HUMINT-lähteitä myyränä tai kaksoisagenttina. Vastatiedustelun laajalle kirjolle on olemassa lisäluokka: miksi terroristiksi tulee.

Lyhenne MICE:

• Raha
• Minä deologian
• Kompromissi (tai pakottaminen)
• E mennä

kuvailee yleisimmät syyt siihen, miksi ihmiset rikkovat luottamuksen ja paljastavat salaisia ​​materiaaleja, paljastavat operaatioita vihamielisille yksiköille tai liittyvät terroristiryhmiin. Siksi on järkevää tarkkailla luotettua henkilöstöä näiden alueiden riskien varalta, kuten taloudellinen stressi, äärimmäiset poliittiset näkemykset, mahdolliset kiristyksen haavoittuvuudet ja liiallinen hyväksynnän tarve tai suvaitsemattomuus kritiikkiin. Hyvällä tuurilla työntekijän ongelmat voidaan havaita ajoissa, apua voidaan tarjota niiden korjaamiseen, eikä vakoilulta vain välty, vaan hyödyllinen työntekijä säilyy.

Joskus ennaltaehkäisevät ja neutralointitehtävät menevät päällekkäin, kuten Earl Edwin Pittsin tapauksessa . Pitts oli ollut FBI-agentti, joka oli myynyt salaisia ​​tietoja neuvostoille ja Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen venäläisille. Hänet jäi kiinni FBI:n valelipun pistosta, jossa venäläisiksi FSB-agentteiksi esittäytyneet FBI-agentit tulivat Pittsiin tarjoten "aktivoida" hänet uudelleen. Hänen toimintansa vaikutti olevan sekä rahan että egon motiivina huonosta kohtelusta hänen ollessaan FBI-agentti. Hänen tuomionsa vaati hänen kertomaan FBI:lle kaiken, mitä hän tiesi ulkomaisista agenteista. Ironista kyllä, hän kertoi heille Robert Hanssenin epäilyttävistä toimista , joita ei tuolloin otettu vakavasti.

Ylittääkseen iskulauseita, Project Slammer oli tiedusteluyhteisön henkilöstön keskustiedustelupalvelun johtajan yritys keksiä ominaisuuksia henkilöstä, joka todennäköisesti vakooi Yhdysvaltoja. Se "tutkii vakoilua haastattelemalla ja psykologisesti arvioimalla todellisia vakoilukohteita. Lisäksi aiheista tunteviin henkilöihin otetaan yhteyttä, jotta he ymmärtäisivät paremmin koehenkilöiden yksityiselämän ja kuinka muut näkevät heidät vakoilun aikana."

Miten vakoilukohde näkee itsensä (vakoiluhetkellä)

Project Slammeria ja kongressin vastavakoilun valvontaa koskevan lehdistöraportin mukaan yksi melko perustoiminto on tarkkailla oman henkilöstön käyttäytymistä, joka joko viittaa siihen, että he voisivat olla ulkomaisen HUMINTin kohteena tai ovat jo saatettu horjuttaa. Uutiset osoittavat, että jälkikäteen ajatellen punaiset liput leijuivat, mutta niitä ei huomattu. Useissa suurissa yhdysvaltalaisten palveluiden levinneisyydessä, kuten Aldrich Amesissa , Walker-renkaassa tai Robert Hanssenissa , henkilö osoitti kulutustottumuksia, jotka olivat ristiriidassa hänen palkkansa kanssa. Joillakin ihmisillä, joiden kulutus on muuttunut, voi olla aivan hyvä syy, kuten perintö tai jopa lottovoitto, mutta tällaisia ​​​​malleja ei pidä jättää huomiotta.

Arkaluonteisissa tehtävissä olevilla henkilöillä, joilla on vaikeuksia tulla toimeen ikätovereiden kanssa, voi tulla riskejä egoon perustuvan lähestymistavan vuoksi. William Kampiles , CIA:n tarkkailukeskuksen matalan tason työntekijä, myi pienellä summalla KH -11- tiedustelusatelliitin kriittisten toimintojen käsikirjan. Haastattelijalle Kampiles ehdotti, että jos joku olisi huomannut hänen "ongelmansa" - jatkuvat ristiriidat esimiesten ja työtovereiden kanssa - ja tuonut ulkopuolista neuvontaa, hän ei ehkä olisi varastanut KH-11-käsikirjaa.

Vuoteen 1997 mennessä Project Slammer -työtä esiteltiin turvallisuuspolitiikan neuvottelukunnan julkisissa kokouksissa. Vaikka rahoitusleikkaus aiheutti sysäyksen menettämisen 1990-luvun puolivälissä, tutkimustietoja käytetään kaikkialla turvallisuusyhteisössä. He korostavat vakoilun taustalla olevia olennaisia ​​ja monitahoisia motivaatiomalleja. Tulevaisuuden Slammer-analyysit keskittyvät vakoilussa uusiin kehittyviin kysymyksiin, kuten rahan rooliin, uskollisuuden uusiin ulottuvuuksiin ja siihen, mikä näyttää olevan kehittyvä trendi kohti taloudellista vakoilua.

Sotilas- ja turvallisuusorganisaatiot tarjoavat suojattua viestintää ja voivat valvoa vähemmän turvallisia järjestelmiä, kuten kaupallisia puhelimia tai yleisiä Internet-yhteyksiä, havaitakseen niiden kautta välitetyn sopimattoman tiedon. Koulutus tarpeesta käyttää suojattua viestintää ja ohjeita niiden asianmukaiseen käyttöön, jotta ne eivät joutuisi alttiiksi erikoistuneille teknisille sieppauksille.

Perusmenetelmiä IMINT-torjuntaan on tietää, milloin vastustaja käyttää kuvantamista omaa puolta vastaan ja häiritsee kuvien ottamista. Joissain tilanteissa, erityisesti vapaissa yhteiskunnissa, on hyväksyttävä, että julkiset rakennukset voivat aina olla valokuvauksen tai muun tekniikan kohteena.

Vastatoimiin kuuluu visuaalinen suojaus herkkien kohteiden päälle tai niiden naamiointi. Kun torjutaan sellaisia uhkia, kuten kuvantamissatelliitteja, tietoisuus radasta voi ohjata turvahenkilöstöä pysäyttämään toiminnan tai ehkä peittämään herkät osat, kun satelliitti on yläpuolella. Tämä koskee myös lentokoneiden ja UAV-laitteiden kuvantamista, vaikka suorempi tarkoituksenmukaisuus ampua alas tai hyökätä niiden laukaisu- ja tukialueelle on vaihtoehto sodan aikana.

Counter-OSINT (Avoimen lähdekoodin tiedustelu) Vaikka konsepti edeltää huomattavasti OSINTin tieteenalan tunnustamista, ajatus kansalliseen turvallisuuteen suoraan liittyvän materiaalin sensuurista on OSINTin peruspuolustus. Demokraattisissa yhteiskunnissa sota-aikoinakin sensuuria on seurattava tarkasti, jottei se loukkaa järkevää lehdistönvapautta, mutta tasapaino asettuu eri maissa ja eri aikoina.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetään yleisesti erittäin vapaata lehdistöä, mutta siellä on DA-Notice, entinen D-ilmoitusjärjestelmä. Monet brittitoimittajat katsovat, että järjestelmää käytetään oikeudenmukaisesti, mutta väitteitä tulee aina olemaan. Vastatiedustelun yhteydessä on huomioitava, että Peter Wright, entinen turvallisuuspalvelun vanhempi jäsen, joka jätti palveluksensa ilman eläkettä, muutti Australiaan ennen kuin julkaisi kirjansa Spycatcher. Vaikka suuri osa kirjasta oli kohtuullista kommentointia, se paljasti joitain erityisiä ja herkkiä tekniikoita, kuten Operation RAFTER, keino havaita radiovastaanottimien olemassaolo ja asetus.

MASINT is mentioned here for completeness, but the discipline contains so varied a range of technologies that a type-by-type strategy is beyond the current scope. One example, however, can draw on the Operation RAFTER technique revealed in Wright's book. With the knowledge that Radiofrequency MASINT was being used to pick up an internal frequency in radio receivers, it would be possible to design a shielded receiver that would not radiate the signal that RAFTER monitored.

Hyökkäävät tekniikat nykyisessä vastatiedusteludoktriinissa on suunnattu pääasiassa ihmislähteitä vastaan, joten vastavakoilua voidaan pitää synonyyminä hyökkäävälle vastatiedustelulle. Riistotoiminnan ytimessä on tavoite heikentää vastustajan tiedustelupalvelun tai terroristijärjestön tehokkuutta. Hyökkäävää vastavakoilua (ja terrorismin torjuntaa) tehdään kahdella tavalla, joko manipuloimalla vihollista (FIS tai terroristi) jollain tavalla tai häiritsemällä vastustajan normaalia toimintaa.

Puolustava vastatiedustelutoiminta, joka onnistuu hajottamaan salaisen verkoston pidättämällä asianomaiset henkilöt tai paljastamalla heidän toimintansa, osoittavat, että häiriö on varsin mitattavissa ja tehokas FIS:ää vastaan, jos oikeisiin toimiin ryhdytään. Jos puolustava vastatiedustelu pysäyttää terrori-iskut, se on onnistunut.

Hyökkäävä vastatiedustelu pyrkii vahingoittamaan vastustajan pitkän aikavälin valmiuksia. Jos se voi saada kansallisen vihollisen sijoittamaan suuria resursseja suojaamiseen olemattomalta uhalta, tai jos se voi saada terroristit olettamaan, että kaikki heidän "nukkuvat" agenttinsa maassa ovat tulleet epäluotettavaksi ja heidät on vaihdettava (ja mahdollisesti tapettava turvana riskit), menestystaso on suurempi kuin pelkästään puolustusoperaatioista voidaan nähdä. Hyökkäysvastatiedustelun suorittamiseksi palvelun on kuitenkin tehtävä enemmän kuin havaittava; sen on manipuloitava viholliseen liittyviä henkilöitä.

Kanadan kansallisen puolustusministeriön kansallista vastatiedusteluyksikköä koskevassa direktiivissä on joitakin hyödyllisiä loogisia eroja . Terminologia ei ole sama kuin muissa palveluissa, mutta erot ovat hyödyllisiä:

• "Vastatiedustelu ( contre-ingérence ) tarkoittaa toimintaa, joka liittyy DND:n työntekijöiden, CF:n jäsenten sekä DND:n ja CF:n omaisuuden ja tietojen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tunnistamiseen ja torjumiseen, joita aiheuttavat vihamieliset tiedustelupalvelut, organisaatiot tai henkilöt, jotka ovat tai voi olla mukana vakoilussa, sabotaasissa, kumouksellisessa toiminnassa, terroristitoiminnassa, järjestäytyneessä rikollisuudessa tai muussa rikollisessa toiminnassa." Tämä vastaa puolustavaa vastatiedustelua muissa palveluissa.
• "Turvallisuustiedolla ( renseignement de sécurité ) tarkoitetaan tiedustelutietoa vihamielisten tiedustelupalvelujen, järjestöjen tai henkilöiden henkilöllisyydestä, kyvyistä ja aikomuksista, jotka ovat tai voivat olla mukana vakoilussa, sabotaasissa, kumouksellisessa toiminnassa, terroristitoiminnassa, järjestäytyneessä rikollisuudessa tai muussa rikollisessa toiminnassa." Tämä ei ( korostus lisätty ) vastaa suoraan hyökkäävää vastatiedustelua, vaan se on hyökkäysvastatiedustelun suorittamiseen tarvittava tiedusteluvalmistelu.
• Kanadan joukkojen kansallisen vastatiedusteluyksikön tehtäviin kuuluu "vakoilun, sabotoinnin, kumouksen, terroristitoiminnan ja muun rikollisen toiminnan aiheuttamien DND:n ja CF:n turvallisuuteen kohdistuvien uhkien tunnistaminen, tutkiminen ja torjuminen; todellisten tapahtumien tunnistaminen, tutkiminen ja torjuminen tai mahdollinen erittäin turvaluokitellun tai erityisen DND- tai CF-materiaalin vaarantaminen; CI-tietoturvatutkimusten, -operaatioiden ja tietoturvatiedotteiden ja -selvitysten suorittaminen DND- ja CF-etujen turvallisuuden torjumiseksi tai niiden turvallisuuden säilyttämiseksi." Tämä toimeksianto on hyvä ilmaisu valtuuksista suorittaa loukkaavaa vastatiedustelua.

DND tekee lisäksi hyödyllisen selvennyksen, "Turvallisuustiedusteluprosessia ei pidä sekoittaa Kanadan joukkojen kansallisen tutkintapalvelun (CFNIS) jäsenten rikostiedustelutietojen keräämiseen tähtääviin yhteyksiin , koska tämäntyyppisten tietojen kerääminen tiedot kuuluvat heidän valtuuksiinsa."

Tiedusteluammattilaisen, joka on itse koulutettu vastatiedusteluihin, manipulointi ei ole helppoa, ellei hän ole jo taipuvainen vastustajalle. Kaikki ponnistelut, jotka eivät ala sympaattisesta henkilöstä, vaativat pitkäaikaista sitoutumista ja luovaa ajattelua sellaisen henkilön puolustuksen voittamiseksi, joka tietää olevansa vastatiedustelukohteena ja tuntee myös vastatiedustelutekniikat.

Toisaalta terroristit, vaikka he harjoittavat pettämistä turvallisuuden vuoksi, näyttävät olevan alttiimpia hyvissä asemissa olevan vastustajan manipuloinnille tai petoksille kuin ulkomaiset tiedustelupalvelut. Tämä johtuu osittain siitä tosiasiasta, että monet terroristiryhmät, joiden jäsenet "usein eivät luota ja taistelevat keskenään, ovat eri mieltä ja vaihtelevat vakaumuksissaan", eivät ole sisäisesti yhtä yhtenäisiä kuin ulkomaiset tiedustelupalvelut, mikä saattaa jättää heidät haavoittuvaisempia molemmille.

• Cointelpro

• Johnson, William R. Thwarting Enemies at Home and Abroad: How to Be a Counterintelligence Officer (2009)
• Ginkel, B. van: Towards the intelligent use of intelligence: Quis Custodiet ipsos Custodes? Määritä julkaisu!2012, 3. vsk, nro 10. The Hague: The International Centre for Counter-Terrorism. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 3.12.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Lee, Newton: Counterterrorism and Cybersecurity: Total Information Awareness. Second painos. Springer International Publishing Switzerland, 2015. ISBN 978-3319172439
• Selby, Scott Andrew. The Axmann Conspiracy: The Nazi Plan for a Fourth Reich and How the U.S. Army Defeated It. Berkley (Penguin), Sept. 2012. ISBN 0425252701
• Toward a Theory of CI