Ukki Väinämöinen
Vaseli Levonen, yleisesti tunnettu nimellä Ukki Väinämöinen, syntyjään Vasili Sidorov (ven. Василий Сидоров), (16. elokuuta 1855 tai 1856 Tunkua[1], Itä-Karjala – 11. tammikuuta 1942 Vuokatti, Suomi) oli itäkarjalainen vapaustaistelija, Itäkarjalaisten kansannousun ideologinen johtaja ja kulkukauppias. Hän tuli tunnetuksi viimeisen heimosodan eli Itä-Karjalan kansannousun johtohahmona yhdessä Ilmarisen eli Jalmari Takkisen ja Ossippa Borissaisen (myös Oskari Borissof eli Kivinen) kanssa.[2][3]
Ukki Väinämöinen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Muut nimet |
Vaseli Levonen Vaseli Sidorov |
Syntynyt | 1855 tai 1856 Tunkua, Itä-Karjala |
Kuollut | 11. tammikuuta 1942 (86 vuotta) Vuokatti |
Sotilashenkilö | |
Taistelut ja sodat | Itäkarjalaisten kansannousu |
Joukko-osasto |
Karjalan metsäsissit |
Vaseli Sidoroff syntyi Vienan Karjalassa Tunguan pitäjän Koivuniemen kylässä vuonna 1855 tai 1856. Hän elätti itsensä kulkukauppiaana Suomessa Turkin sodan aikana.[1] Hän nousi tunnetuksi henkilöksi, kun hänet valittiin itäkarjalaisten vapautusjärjestön Karjalan Metsäsissijärjestön kolmihenkiseen hallitukseen kansannousun henkiseksi johtajaksi. Hänet valittiin tähän tehtävään, koska hän oli vankka antibolševikki uskonnollisista ja kansallisista syistä. Tämän lisäksi hän oli varma kansansa ja isänmaansa ystävä. Hänen persoonansa myös kiinnitti huomiota. Vaseli Levonen sopi kansannousun isähahmoksi, koska hän oli lyhyt, pitkäpartainen ja hänellä oli voimakkaat karjalaisen talonpojan piirteet muistuttaen näin ilmiselvää kalevalaista johtajaa. Tähän kalevalaiseen johtajaan viittasi myös hänen kansannousua varten ottamansa salanimi Ukki Väinämöinen.
Itä-Karjalan vapaustaistelu epäonnistui ja Ukki Väinämöinen pakeni Suomeen niin kuin kaikki kansannousuun osallistuneet, jotka halusivat säilyttää henkensä. Väinämöinen eli Levonen menetti pian Suomeen tultuaan näkönsä ja eli lähes 20 vuotta sokeana. Hän kuoli pakolaisena Sotkamon Vuokatissa vuonna 1942.
Lähteet
muokkaa- Kauppinen, Jukka: Terveisiä Vienasta : Vienan Väinämöinen, museon ystävä ja asiamies itäisen yhteyden avaajana. Carelia, 2007, nro 1, s. 145–151. (suomeksi)
- Niinistö, Jussi: ”Jalmari Takkinen - sissipäällikkö Ilmarinen”, Suomalaisia soturikohtaloita:, s. 95–108. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1998. ISBN 951-96348-5-1 (suomeksi)
- Niinistö, Jussi: Duodecimin ambulanssit Itä-Karjalan sodassa 1921–1922. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2001, 117. vsk, nro 21, s. 2153–2159. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. (suomeksi)
- Ukki Väinämöinen metsäsissien isänä. Karjalan heimo, 1998, 82. vsk, nro 5–6, s. 87–88. (suomeksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Niinistö 1998, 98
- ↑ Niinistö 1998, 100
- ↑ Vanha Karjalan nousun johtaja kuollut, Laatokka, 14.01.1942, nro 5, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot