Vaihdetaan vapaalle, Ferris

Esikaupungin high schoolia käyvä teräväpäinen teinipoika Ferris Bueller tekeytyy sairaaksi ja lähtee kouluun menon sijasta viettämään vapaa-aikaa läheiseen Chicagoon tyttöystävänsä, parhaan kaverinsa ja tämän isältä lainatun kalliin avo-Ferrarin kanssa.^[1] Ferris huiputtaa kaikkia niin sympaattisesti, ettei juuri kukaan nouse häntä vastaan, isosiskoa ja epäluuloista koulukuraattoria lukuun ottamatta^[2]. Monissa huijauksissaan Ferris käyttää erilaisia teknisiä kyhäelmiä, joita Hughes sijoitti vielä enemmän myöhempiin Yksin kotona -käsikirjoituksiinsa. Myös koulukuraattorin tunkeutumisyritykset vihaisen rottweilerin vartioimaan Ferrisin kotiin muistuttavat Yksin kotona -elokuvan kohtauksia. Ferris Buellerin hahmo rikkoo usein niin sanottua neljättä seinää eli kertoo ajatuksiaan katsojille suoraan kameraan katsoen. Tarinan vakavana sivujuonena on parhaan ystävän Cameronin vaikea isäsuhde.

John Hughes on kertonut halunneensa esitellä elokuvassa kotikaupunkinsa Chicagon itselleen rakkaita paikkoja ja asioita, kuten Art Institute of Chicago -taidemuseon ja vuosittaisen amerikansaksalaisten paraatin, jossa Ferris Bueller varastaa show’n. Chicago esiintyy monissa muissakin Hughesin käsikirjoittamissa elokuvissa.^[3] Elokuvan tapahtumat sijoittuvat myös muun muassa Sears Toweriin, tuolloin maailman korkeimpaan pilvenpiirtäjään, ja Wrigley Field -baseballstadionille.

Elokuvassa käytetty erittäin harvinainen Ferrari 250 GT California Spyder vuodelta 1961 on vain lähikuvissa oikea ja laajoissa kuvissa sekä toimintakohtauksissa replika, joita elokuvan teossa tarvittiin useita.^[4][5]

Elokuva sai suuren suosion sekä yleisön että arvostelijoiden keskuudessa, ja sen pohjalta tehtiin Suomessakin nähty tilannekomediasarja Vaihda vapaalle, Ferris Bueller (1990–1991)^[6]. Broderick oli pääosastaan Golden Globe -ehdokkaana^[7]. Elokuva valittiin vuonna 2014 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.^[8]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano pitää elokuvaa John Hughesin parhaana ja antaa sille neljä tähteä viidestä: ”Hersyvien naurukohtausten ja mestarillisen ajoituksen lomaan on saatu ujutettua myös hontelo kasvukertomus.”^[1] Myös Helsingin Sanomien Pertti Avola mainitsee elokuvan John Hughesin muistokirjoituksessa tämän parhaana^[9]. Saman lehden Petri Immonen kirjoitti poukkoilevan juonen pysyvän koossa käsikirjoittaja-ohjaaja Hughesin elämänmakuisen kerronnan ja huumorintajuisen myötäelämiskyvyn ansiosta. Hän arvosti myös pidättäytymistä alatyylisestä huumorista ja muista mauttomuuksista^[10].