Tristan da Cunha
Tristan da Cunha on tuliperäinen saari keskellä Etelä-Atlanttia lähestulkoon Etelä-Amerikan ja Afrikan mantereiden puolivälissä. Se kuuluu Britannialle ja sieltä on matkaa lähimmälle asutulle saarelle Saint Helenalle yli 2 000 kilometriä. Saari on Saint Helenan hallinnon alainen.
Tristan da Cunhan ja lähisaarten kartta.
| Sijainti | |
|---|---|
| Merialue | |
| Korkein kohta |
Queen Mary's Peak, 2062 m |
| Pinta-ala |
98 km² (pääsaari), kaikkien saarten pinta-ala yhteensä207 km² |
| Asukasluku |
254 (26.5.2018)[1] |
|---|---|
| Suurin kaupunki |
Saaren kaukainen sijainti mantereista ja muista saarista keskellä valtamerta tekee siitä yhden maailman eristyneimmistä paikoista. Lähes koko saari koostuu The Peak -tulivuoresta, jonka korkeus merenpinnasta on 2 060 metriä[2]. Vuori purkautui vuonna 1961 aiheuttaen muutaman sadan ihmisen evakuoinnin Britanniaan[3]. Useimmat evakuoidut ovat kuitenkin palanneet. Saarelle on äärimmäisen vaikea päästä saaren eristyneisyyden vuoksi ja myös siksi, että saarta ympäröivät yli 600 metriä korkeat kallionjyrkänteet. Saarella ei ole lentokenttää.
Tristan da Cunhan pääkaupunki on Edinburgh, ja saaren asukkaita kutsutaan tristanilaisiksi.
Saari on Kansainyhteisön jäsen.
Maantiede
muokkaaNimeä Tristan da Cunha käytetään myös saaristosta, joka koostuu seuraavista saarista:
- Tristan da Cunha (), 98 km²
- Inaccessible Island (), 10 km²
- Nightingale Islands, 2 km²
- Nightingale Island (), 1,8 km²
- Middle Island, 0,1 km²
- Stoltenhoff, 0,1 km²
- Gough Island (Diego Alvarez) (), 91 km²
Inaccessible Island ja Nightingale Islands sijaitsevat pääsaaresta 35 kilometriä lounaaseen ja Gough Island 395 kilometriä eteläkaakkoon. Pääsaari on melko vuoristoinen – ainoa tasainen seutu on pääkaupunki Edinburghin alue luoteisrannikolla. Saaren korkein kohta, Queen Mary’s Peak (2 010 m), on talvella lumen peitossa. Saariryhmän muut saaret ovat asumattomia lukuun ottamatta Gough Islandin sääasemaa, jota eteläafrikkalaiset ovat pyörittäneet vuodesta 1956 lähtien.
Tristan da Cunha on jättiläisalbatrossin pesimäaluetta. Gough Island ja Inaccessible Island on julistettu Unescon maailmanperintökohteiksi.
Historia
muokkaa
Saariryhmän löysi vuonna 1506 portugalilainen purjehtija Tristão da Cunha, joka nimesi pääsaaren itsensä mukaan, vaikkei päässytkään miehineen nousemaan maihin. Alkuperäinen nimi Ilha de Tristão da Cunha muutettiin myöhemmin englanninkieliseen muotoon Tristan da Cunha Island. Ensimmäisen saariryhmän varsinaisen tutkimuksen teki ranskalainen fregatti L'Heure du Berger, joka kartoitti saarten rantoja.
Ensimmäinen asukas Tristan da Cunhalla oli yhdysvaltalainen Jonathan Lambert, joka saapui saarelle vuonna 1810. Vuonna 1815 Britannia otti saaret muodollisesti haltuunsa, lähinnä estääkseen ranskalaisia käyttämästä niitä tukikohtana pelastaakseen Saint Helenan saarelle vangitun Napoleon Bonaparten.
Suomen Joutsenen seitsemäs matka
muokkaaSuomen Joutsen poikkesi seitsemännellä matkallaan 20. lokakuuta 1937 – 12. toukokuuta 1938 Montevideon ja Kapkaupungin välisellä etapilla ankkurissa Tristan da Cunhalla. Suomalaisilla ei ollut maihinnousu- eikä ankkurointilupaa, mutta he jäivät keinumaan mainingeille parin merimailin päähän rannasta. Saarelta vierailtiin laivassa muutamalla veneellä, ja kapteeni John Konkola vastaanotti vierailijoiden virallisen osan muiden seurustellessa laivan miehistön kanssa. Vierailijoiden mukana oli suomea taitava norjalainen, joka toimi British Museumin geologisen retkikunnan kasvibiologina.[4]
Väestö
muokkaa
Tristan da Cunhalla asuu noin 300 ihmistä, joista kaikilla on joku seitsemästä siellä käytössä olevasta sukunimestä, vaikkakaan sukunimiä ei siellä tavallisesti käytetä. Asukkaat puhuvat äidinkielenään englantia ja ovat uskonnoltaan anglikaaneja.
Saarella esiintyy poikkeuksellisen paljon joitakin perinnöllisiä sairauksia, kuten astmaa ja kaihia, johtuen pääasiassa väistämättömistä avioliitoista keskenään jossakin määrin sukua olevien välillä. Lähes kaikki asukkaat työskentelevät saaren paikallishallinnon palveluksessa. Kaikki halukkaat voivat 16 vuotta täytettyään jatkaa opintojaan Britanniassa. Saariryhmä on melko pitkälle omavarainen – sinne saapuu laiva vain kolmen tai neljän kuukauden välein tuomaan tarvikkeita ja uutisia ulkomaailmasta.
Infrastruktuuri
muokkaaVäestön vähäisyyden vuoksi saarella ei ole kuin yksi koulu, yksi sairaala, posti, museo, kahvila, pubi ja uima-allas. Saarelle ei ole sen vuoristoisuuden vuoksi voitu rakentaa lentokenttää, ja ainoa satamakin on vain pieni kalastussatama. Sanomalehtiä on yksi, Tristan Times. Televisio saatiin saarella käyttöön vuonna 2001, mutta siellä näkyy vain yksi BFBS:n lähettämä televisiokanava.
Talous
muokkaaTristan da Cunhan talous perustuu perinteiseen maanviljelyyn ja kalastukseen, jotka tuottavat ruokaa saarelaisten tarpeisiin. Suurimmat ulkopuoliset tulonlähteet ovat postimerkkien ja kolikoiden myynti filatelisteille ja keräilijöille ympäri maailman. Toinen pääelinkeino on kaupallinen rapujen ja hummerien pyynti. Saari saa jonkin verran tuloja myös matkailusta.[5]
Lähteet
muokkaa- Aalste Juhani, Aittola Heikki, Mauno Jukka: Suomen Joutsen. Jyväskylä: Merikustannus Oy, 1989. ISBN 951-95457-2-7
- Kakkuri, Juhani: Planeetta Maa. Ursa, 1991. ISBN 951-9269-56-8
Viitteet
muokkaa- ↑ Population Update 26.5.2018. Tristan da Cunha Government and the Tristan da Cunha Association. Viitattu 6.6.2018. (englanniksi)
- ↑ Kakkuri Juhani: Planeetta Maa, s. 122.
- ↑ HS 50 vuotta sitten, Helsingin Sanomat 30.1.2012 sivu C 6
- ↑ Aalste ym. 1989, s. 144–145.
- ↑ Tristan da Cunha Economy Home Page heinäkuu 2005. Tristan da Cunha Government and the Tristan da Cunha Association. Viitattu 28.12.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tristan da Cunha Wikimedia Commonsissa
- Saaren viralliset sivut
- Tuleeko vastaus Tristan da Cunhalta?, Seura, 23.11.1938, nro 47, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot