Topaasi

Topaasi on silikaatteihin kuuluva mineraali, jossa on mukana alumiinia sekä fluoria ja jonka kaava on Al₂SiO₄(F,OH)₂. Topaasin kiderakenne on rombinen ja kiteet ovat yleensä prisman muotoisia. Topaasin kovuus Mohsin asteikolla on 8^[1], mutta erittäin herkän lohkeavuutensa takia se ei juuri kestä iskuja. Topaasi on tavallisimmin väritön, vaaleansininen, keltainen tai oranssinruskea, mutta myös vaaleanpunaisia, tummanpunaisia ja vihreitä topaaseja esiintyy. Läpinäkyvänä topaasi on arvostettu jalokivi. Väritöntä jalotopaasia kutsutaan myös nimellä orjatimantti.^[2]

Topaasi-nimi

Topaasin nimen arvellaan periytyvän Topazos-nimisestä Punaisellamerellä sijaitsevasta saaresta, jonka nimi merkitsee ’etsiä’ saaren hankalan löydettävyyden mukaan. Saarelta löydettiin kellertävää peridoottia. Aiemmin kaikkia keltaisia jalokiviä kutsuttiinkin topaaseiksi, ja vasta myöhemmin sana yhdistettiin nimenomaan tiettyyn silikaattimineraaliin. Tästä seurauksena monilla arvottomammilla jalokivillä on vanhoja harhaanjohtavia nimiä, joissa esiintyy topaasin nimi: esimerkiksi poltettua ametistia on kutsuttu kultatopaasiksi ja Madeiran topaasiksi. Näistä erotuksena aitoja topaaseja kutsuttiin jalotopaaseiksi.

Esiintyminen

Topaasia esiintyy värittöminä tai sinertävinä, usein valtavan suurina kiteinä pegmatiiteissa. Pegmatiitin rapautumisjäänteenä syntyneestä sorasta tavataan pyöristyneitä kappaleita, jotka ovat rikastuneet upaesiintymiksi jokiin veden lajittelemina. Myös vulkaanisten kivilajien kidesykeröistä on tavattu pieniä ruskeita kiteitä. Merkittävä historiallinen topaasiesiintymä Euroopassa oli Schneckenstein Saksissa, jossa louhinta aloitettiin 1800-luvun alussa ja on nykyisin loppunut. Myöhemmin merkittävä esiintymä löydettiin Uralvuorilta. Brasiliasta louhitaan erittäin suuria jalokiviluokan kiteitä, joista suurin painaa viistehiottuna 22 892,5 karaattia (4,58 kg) ollen siten maailman suurin viistehiottu jalokivi. Suomessa topaasia on löydetty muun muassa Orivedeltä, Kaakkois-Suomen rapakivialueelta, Eurajoelta ja Eräjärven Viitaniemen louhoksesta.

Katso myös

Sitriini

Lähteet

↑ Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 325. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6
↑ Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava, 1989. ISBN 951-1-10837-9

Aiheesta muualla

Mindat.org: Topaz (englanniksi)
Webmineral: Topaz Mineral Data (englanniksi)
Gemdat.org: Topaz (englanniksi)

[1] Antti Kivinen, Osmo Mäkitie: Kemia, s. 325. Otava, 1988. ISBN 951-1-10136-6

[biography-2] Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava, 1989. ISBN 951-1-10837-9

[1]