Tapani Harviainen
Juha Mauri Tapani Harviainen (1. helmikuuta 1944 Kuopio[1] – 28. syyskuuta 2024 Helsinki[2]) oli suomalainen kielitieteilijä, joka oli erikoistunut heprean kieleen. Hän oli Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien professori vuosina 1985–2009.[1] Harviainen teki koko työuransa Helsingin yliopiston palveluksessa: valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi 1970 hän toimi aluksi tuntiopettajana. Väiteltyään tohtoriksi vuonna 1977 hän sai seemiläisten kielten dosentuurin, myöhemmin hän toimi vs. professorina 1983–1985 ja siitä lähtien oppiaineensa ordinariuksena. Professuurin nimenä oli aluksi seemiläisten kielten professori; sana kulttuuri lisättiin viran nimikkeeseen 1980-luvun lopulla.
Harviaisen väitöskirja käsittelee heprean kielen painottomien umpitavujen vokalisointia. Toinen hänen erityisalueensa on Liettuan ja Puolan karaiimi-yhteisön ja sen erityislaatuisen heprean ääntämistavan tutkimus.
Harviainen toimi asiantuntijajäsenenä raamatunkäännöskomiteassa, jonka valmistelema uusi suomenkielinen Kirkkoraamattu hyväksyttiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa vuonna 1992. Lisäksi hän toimi useaan otteeseen Suomen itämaisen seuran puheenjohtajana. Harviainen kutsuttiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1994.[3]
Teokset
muokkaa- Harviainen, Tapani & Sollamo, Raija: Heprean tekstikirja ja sanasto. Helsinki: Gaudeamus, 1973 (3. p. 1978). ISBN 951-662-045-0
- On the Vocalism of the Closed Unstressed Syllables in Hebrew: A Study Based on the Evidence Provided by the Transcriptions of St. Jerome and Palestinian Punctuations. ((Diss.) Studia Orientalia 48,1) Helsinki. ISBN 951-95074-1-8 (englanniksi)
- A Syriac Incantation Bowl in the Finnish National Museum, Helsinki: A Specimen of Eastern Aramaic "Koiné". (Studia Orientalia 51,1) Helsinki. ISBN 951-95074-3-4 (englanniksi)
- Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Judisk historia. (Religionsvetenskapliga skrifter 14) Åbo: Åbo Akademi, 1986 (8. uppl. 2002). ISBN 951-650-512-0 (ruotsiksi)
- Illman, Karl-Johan & Harviainen, Tapani: Juutalaisten historia. Helsinki: Gaudeamus, 1987 (2. p. 1989). ISBN 951-662-423-5
- Harviainen, Tapani (toim.): Sana ja ruokokynä: Ulkoeurooppalaisen kirjallisuuden antologia. Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4515-6
- Harviainen, Tapani & Heininen, Simo & Huhtala, Aarre: Opi nyt vanha ja nuori: Mikael Agricola ja nykyaika. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11363-1
- Snunit, Mikhal: Sielun lintu (ציפור הנפש). (Suomentanut Tapani Harviainen) Helsinki: Lasten keskus, 1996. ISBN 951-627-117-0
- Harviainen, Tapani & Illman, Karl-Johan (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998 (3. p. 2003). ISBN 951-1-13313-6
- Keijo Hopeavuori & Harviainen, Tapani & Kai Nieminen: Rannalla päärynäpuu: Liettuan karaiimien runoutta. (Suomen itämaisen seuran suomenkielisiä julkaisuja 27) Helsinki: Suomen itämainen seura, 1998. ISBN 951-9380-37-X
- Harviainen, Tapani (johdanto, käännös ja selitykset): Tuomaan tekojen Helmihymni. Teoksessa: Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus: gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-30859-5
- Heininen, Simo & Harviainen, Tapani & Huhtala, Aarre (toim.): Oma kieli: Mikael Agricolan tekstejä nykysuomeksi. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4872-2
- Harviainen, Tapani & Sollamo, Raija: Raamatun heprean lukemisto. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-101-2
Lähteet
muokkaa- Autio, Veli-Matti (toim.): Suomen professorit – Finlands professorer. (Matrikkeli) Helsinki: Professoriliitto / Professorsförbundet, 2000. ISBN 951-95189-6-7
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 160–161. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 20.10.2024, s. B 27.
- ↑ Varsinaiset jäsenet 25.5.2023 (päivitetty). Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 18.6.2023.