Sveebit
Sveebit tai sveevit (lat. Suebi, Suevi) oli roomalaisten antama yhteisnimitys useille läntisille germaaniheimoille. Sveebit olivat yksi suurimmista ja sotaisimmista germaanien heimoryhmittymistä, ja heihin kuuluivat muun muassa semnonit, markomannit, kvadit, langobardit ja hermunduurit.[1][2] Sveebit olivat luultavasti alun perin kotoisin Itämeren eteläisiltä rannoilta. 100-luvulla eaa. sveebit asuivat Elben, Mainin, Neckarin ja Reinin jokien ympäristössä[1]. Tacituksen mukaan sveebit olivat hyvin suuri kansanryhmä, joka piti hallussaan suurinta osaa Germaniasta. Sveebien tunnus oli viistosti kammattu tukka, joka sidottiin solmuun. [3]
Gallialaiset arvernit ja sekveenit kutsuivat Ariovistuksen johtaman sveebijoukon Galliaan noin 71 eaa. avuksi naapuriheimo heeduja vastaan. Pian sveebit kuitenkin alistivat heedujen lisäksi myös arvernit ja sekveenit. Caesar puolestaan löi Galliaan asettuneet sveebit 58 eaa.[2]
400-luvulla osa sveebeistä vaelsi Galliaan vandaalien ja alaanien mukana. Sveebit jatkoivat kuitenkin vaellustaan Espanjaan saakka, perustaen Galiciaan itsenäisen kuningaskunnan[1]. Muut sveebit jäivät asumaan nykyisen Etelä-Saksan ja Sveitsin alueelle. Visigootit löivät Espanjassa sveebien kuninkaan Rechiarin vuonna 456, ja valloittivat lopulta Galician viimeistään vuonna 585[1] jolloin sveebien valtakunta lakkasi olemasta[4].
Lähteet
muokkaa- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- Tacitus: Germania. Suomentanut ja selitykset laatinut Tuomo Pekkanen. Gaudeamus, 2018. ISBN 978-952-495-490-7
