Suslikki
Suslikki eli idänsiiseli (Spermophilus suslicus) on oravien heimoon kuuluva jyrsijälaji, joka elää Keski- ja Itä-Euroopan aroalueilla.[2]
| Suslikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Xerinae |
| Tribus: | Marmotini |
| Suku: | Siiselit Spermophilus |
| Laji: | suslicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spermophilus suslicus |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys ja elintavat
muokkaaSuslikin levinneisyysalue ulottuu Venäjälle, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Romaniaan. Lisäksi suslikkeja tavataan Puolassa erään lentokentän ympäristössä, jonne laji on oletettavasti levinnyt liikenteen mukana. Suslikit viihtyvät ruohikkomailla ja pelloilla. Lajia uhkaa elinalueen vähentyminen. Se syö lähinnä ruohoa ja siemeniä sekä lisäksi hyönteisiä. Luonteeltaan se on utelias eläin, joka tutkii erilaisten ravinnonlähteiden mahdollista syötävyyttä. Jokaisella täysikasvuisella suslikilla on oma pesä, johon johtaa useita käytäviä.
Yleensä suslikit viihtyvät aroilla ja vuoristoniityillä, mutta ihmisasutuksen lähistöllä saatavilla on paljon ylijäämäruokaa. Suslikit varastoivat makupaloja käytäviinsä. Suslikkien vihollisia ovat esimerkiksi petolinnut. Kun yksi eläimistä huomaa vihollisen, se varoittaa muita kimeällä varoitusäänellään. Ihmisasutuksen ympäristössä niitä vaanivat myös kissat.[3]
Sateella suslikit pysyttelevät mieluiten pesissään. Pesäonkalo on käytäväverkoston matalimpien kohtien yläpuolella, joten se ei kastu rankkasateellakaan. Käytävät pitää kuitenkin puhdistaa niiden kastuttua. Suslikit vetäytyvät pesiinsä myös kuumalla, jossa ne voivat oleilla muutaman vuorokauden ajan pesiin kerätyn vararavinnon turvin.[3]
Elinkierto
muokkaaTalven suslikki viettää talvihorroksessa.[2] Suslikit horrostavat lokakuusta huhtikuulle ja ne pariutuvat huhti-toukokuussa. Emo vuoraa pesänsä runsaalla heinällä. Tiineysaika on 23–26 vuorokautta eli reilut kolme viikkoa, jonka päätteeksi syntyy 4–8 poikasta, jotka ovat aluksi karvattomia ja sokeita. Poikasten silmät aukeavat runsaan viikon iässä. Niillä on jo varhain näkyvissä lajille tyypillinen täplikäs kuviointi. Emo imettää poikasiaan 3–4 viikkoa.
Poikaset tulevat ensi kertaa ulos pesästä noin kuukauden ikäisinä, jolloin ne ovat lähes täysikasvuisia. Kesän edetessä poikaset lähtevät omille teilleen ja rakentavat kukin oman pesän. Poikaset viihtyvät pitkään yhdessä, vaikka niillä onkin jo omat pesät. Syyskesästä suslikit keräävät vararavintoa talvihorroksen varalle.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Rusin, M.: Spermophilus suslicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 172, 444. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ a b c Avara luonto: Siiselien lentokenttä[vanhentunut linkki] 18.8.2010
Aiheesta muualla
muokkaa- Animal Diversity Web (englanniksi)
