Wikipedia

Suomenvedenpohja

Viipurinlahden perimmäinen osa

Suomenvedenpohja (ven. Бухта Защитная, Buhta Zaštšitnaja[1] ’suojalahti’) on Viipurinlahden äärimmäinen perukka Viipurissa, kaupungin keskustan pohjoispuolella Viipurin piirissä Leningradin alueella Venäjällä.

Suomenvedenpohja
Laivoja purjehtimassa Viipurin linnan ohi kohti Suomenvedenpohjaa vuonna 1709
Laivoja purjehtimassa Viipurin linnan ohi kohti Suomenvedenpohjaa vuonna 1709

{{{alt}}}
Suomenvedenpohja
Suomenvedenpohja Leningradin alueen kartalla.
Koordinaatit 60°45′0″N, 28°43′0″E
Sijainti Viipuri
Valtio Venäjä
Merialue Suomenlahti

Koko ja sijainti

muokkaa
 
Suomenvedenpohja ja osa Viipuria OpenStreetMapin kartassa

Suomenvedenpohja on noin 9 kilometriä pitkä ja leveimmästä kohdasta noin 1,5 kilometriä leveä lahti, jonka pinta-ala on noin 10 km².[2] Sen erottaa Viipurinlahdesta Linnasaari.[3] Linnasaaren länsipuolisessa Kivisillansalmessa kulkee Suomenvedenpohjan halki nykyinen Saimaan kanavalle johtava vesiväylä.[4] Saaren itäpuolisessa Linnasalmessa olevalla saarella sijaitsee Viipurin linna.[5][6] Linnasaaren koillisosassa Suomenvedenpohjan kaakkoisrannalla on Monrepos’n kartano, ja vastapäätä Linnasaarta lahden eteläpäässä Viipurin historiallinen keskusta.[5]

Nimi

muokkaa
 
Viipurin Kivisillansalmen ylittävä Kalininin silta, jonka alitse kulkee 1968 avatun uuden Saimaan kanavan tuloväylä Viipurinlahdelta Suomenvedenpohjaan

Samaan nimiperheeseen Suomenvedenpohjan kanssa liittyvät käsitteet Suomenvedenselkä ja Suomenvesi. Näistä Suomenvedenselkä on Viipurin ja Linnasaaren eteläpuolinen Viipurinlahden selkä Viipuriin ja Uuraan välillä.[7][8] Paikannimi esiintyy jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuodelta 1323, tällöin muodossa Somewesi (Suomenvesi).[9]

Vesiväylä

muokkaa
 
Toinen Suomenvedenpohjan Viipurinlahdesta erottavista salmista on Linnansalmi, jonka kautta kulki vuonna 1856 avatun vanhan Saimaan kanavan tuloväylä vielä 1930-luvulla

Suomenvedenpohjaan laskee pohjoisesta Juustilanselän kautta Vuoksen vanhan, läntisen lasku-uoman muodostanut vesistö, joka pitkälle historialliselle ajalle muodosti kulkukelpoisen vesireitin Viipurin ja Käkisalmen välille Suomenlahdelta Laatokalle.[10][11] Maankohoamisen myötä uoma vähitellen kuivui, eikä sitä 1600-luvulla enää voinut kulkea suurilla veneillä, kun yhä suurempi osa Vuoksen vesistä virtasi Käkisalmen haaran kautta. Lopullisesti tämä Vuoksen läntinen haara jäi kuivilleen, kun Kiviniemen kannas Sakkolassa puhkaistiin vuonna 1857 ja Vuoksi sai nykyisen päälasku-uomansa Taipaleenjokeen.[10][12]

Saimaan kanavan valmistuttua vuonna 1856 väylä kanavalle tehtiin Viipurinlahdelta Linnasalmen, Suomenvedenpohjan ja Juustilanjärven kautta, ja kanavaan rakennettiin 0,6 metrin korkuinen sulku Lavolaan Suomenvedenpohjan ja Juustilanjärven välille.[13] Vuonna 1932 sulku Lavolassa korvattiin avokanavalla.[14] Kun kanava vuosina 1964–1968 rakennettiin uudelleen, väylä Suomenvedenpohjassa siirrettiin nykyiselle paikalleen Kivisillansalmeen.[15] Nykyään Vuoksen vanhan uoman loppuosa Suomenvedenpohjan ja Juustilanselän välillä muodostaa merenpinnan tasossa olevan sisääntuloväylän Saimaan kanavalle ennen kanavan ensimmäistä sulkua Juustilassa.[4]

Historialliset kylät ja kartanot

muokkaa

Suomenvedenpohja sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle 1940 luovuttamalla alueella ja oli Suomeen kuuluessaan osa Viipurin kaupunkia ja Viipurin maalaiskuntaa.[16]

Lahden eteläpäässä sijainneen Viipurin kaupungin vanhimman alueen ja Linnasaaren ohella Suomenvedenpohjaan rajoittuivat Viipurin maalaiskunnasta vuosina 1924–1933 Viipurin kaupunkiin liitetyt Laiharannan, Huusniemen ja Papulan kylät lahden koillisrannalla ja Herttualan ja Tuuttilan kylät lahden lounaisrannalla sekä Viipurin maalaiskuntaan vuonna 1939 kuuluneet Pakkaisen, Lavolan, Pietilän, Kaukolan ja Rapattilan kylät lahden pohjoisrannalla.[17][18][19][20][21][22]

Viipurin ympäristön monista kartanoista Suomenvedenpohjan rannoille osuivat Monrepos'n ohella Herttualan, Auralan, Kaukolan, Rapattilan, Pälttärin, Pietilän, Lavolan, Pakkaisten ja Lauharannan kartanot eli hovit. Näiden lisäksi alueella oli runsaasti myös huvila-asutusta.[23]

Joihinkin alueen kylistä oli jo 1930-luvulle tultaessa ehtinyt muodostua myös kaavoitettuja esikaupunkialueita. Suomenvedenpohjan rannoille osuvia näistä olivat ainakin Imatran esikaupunki Huusniemen kylässä ja Karjalan esikaupunki Papulan kylässä.[22]

Lähteet

muokkaa
  • Jaatinen, Stig: Elysium Wiburgense. Villabebyggelsen och villakulturen kring Viborg. Viipurin tienoon huvila-asutus ja huvilakulttuuri. (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 151) Helsinki: Suomen tiedeseura, 1997. ISBN 951-653-287-X (ruotsiksi)
  • Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Реки и озера Карельского перешейка 1:50 000. 2003. (venäjäksi)
  2. ↑ Google maps Google. Viitattu 4.6.2010.
  3. ↑ Jaatinen 1997: 77.
  4. ↑ a b Merikarttasarja S. Saimaan kanava. Helsinki: Merenkulkuhallitus, 1999.
  5. ↑ a b Viipuri. Opaskartta 1:10 000. Helsinki: Karttakeskus, 1996.
  6. ↑ Viipuri Laivamatkat Saimaalla. Saimaan laivamatkat. Arkistoitu 14.7.2011. Viitattu 28.3.2008.
  7. ↑ Kysy mitä vain - Viipuri Web Archive. 20.7.2011. Helsingin kaupunginkirjasto. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 29.2.2016.
  8. ↑ Paaskoski 2002: 41-42.
  9. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1210. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X
  10. ↑ a b Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina, s. 16-17. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9
  11. ↑ Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. (Suomen museo) Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8
  12. ↑ Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 70-71. (Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty) Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X
  13. ↑ Paaskoski 2002: 72, 254
  14. ↑ Paaskoski 2002: 180.
  15. ↑ Paaskoski 2002: 268.
  16. ↑ Jaatinen 1997:20-21.
  17. ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:10 Viipuri. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1940. Kartan verkkoversio Karjalankartat-portaalissa Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 104-105. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2
  18. ↑ Pitäjänkartta 1:20 000. 4022 03 Tienhaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Karjalankartat-portaalissa (viitattu 29.2.2016) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 183. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2
  19. ↑ Pitäjänkartta 1:20 000. 4022 06 Viipuri. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Karjalankartat-portaalissa (viitattu 29.2.2016) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 183. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2
  20. ↑ Pitäjänkartta 1:20 000. 4111 01 Hovinmaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Karjalankartat-portaalissa (viitattu 29.2.2016) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 186. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2
  21. ↑ Pitäjänkartta 1:20 000. 4111 04 Juustila. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939, 1942. Kartan verkkoversio Karjalankartat-portaalissa (viitattu 29.2.2016) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 186. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2
  22. ↑ a b Jaatinen 1997: 18-23
  23. ↑ Jaatinen 1997: 46, 76-92.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomenvedenpohja.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomenvedenpohja&oldid=22812855”