Suomen valkoinen kaarti

Suomen valkoisen kaartin rykmentti eli Suomen valkoinen kaarti perustettiin 16. toukokuuta 1918 sisällissodan päätyttyä sotaan osallistuneista kolmesta Pohjanmaan rykmentistä. Miehistä oli kuitenkin pulaa. Toukokuun lopussa alkanut armeijan nuorimpien ja vanhimpien ikäluokkien kotiuttamisen vuoksi joukko-osastojen vahvuus oli supistunut ja sodan hävinneiden punaisten vankien vartioiminen sitoi osaltaan myös joukkoja. Helsingin voitonparaatiin osallistunut Vaasan rykmentti sai 24.5. määräyksen toimittaa täysin varustettu 175-miehinen komppania perustettavan rykmentin yhden pataljoonan rungoksi.^[1]

Vaasasta ylimääräisellä junalla 24.5. saapui Helsinkiin jääkäriluutnantti Edvard Ellmanin johtama komppania, joka majoittui Kaartin kasarmille. Komppanian nuorempina upseereina olivat reservivänrikit Tallgrén ja Sundman. Samana päivänä komppania ilmoittautui rykmentin komentajaksi määrätylle everstiluutnantti Stjernschantzille Etelä-Esplanadilla niin kutsutussa Apollon talossa olleessa esikunnassa. Rykmentin komentaja sai pyytämänsä eron tehtävistään, jonka jälkeen Ellman toimi virkaatekevänä komentajana. Kaartin jääkärirykmentin komentaja jääkärieverstiluutnantti Erik Jernström ilmoitti 16. toukokuuta rykmenttinsä hajottamisesta ja sen I ja II pataljoonan liittämisestä Suomen valkoiseen kaartiin. Samalla Jernström siirtyi kaartin komentajaksi. Seuraavana päivänä käskyä muutettiin siten, että II pataljoona vaihdettiin III pataljoonaan.^[2]

Jääkärimajuri E. Schauman perusti rykmentin II pataljoonan lakkautetun Kaartin jääkärirykmentin III pataljoonasta. Pataljoona nimettiin myöhemmin III pataljoonaksi, kunnes sen nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Vaasan pataljoona. Se sai perustettaessa miehistötäydennystä hajotetuista Vaasan, Porin ja Pohjois-Savon rykmenteistä. Pataljoonan komppanioista kolmen ensimmäisen perustamispäivä oli 14.6. ja neljännen eli konekiväärikomppanian 6.7. Alkukesän se oli majoitettuna yliopiston sairaalarakennuksiin Töölössä, josta se heinäkuun puolivälissä siirtyi Kaartin kasarmille. Pataljoona otti 1928 käyttöön lakkautetun Vöyrin pataljoonan nimen.^[3]

Jääkärikapteeni B. Nordenswan perusti 21. kesäkuuta 1918 yliopiston sairaalarakennuksessa Nimrodinkadun varrella Töölössä rykmentin III pataljoonan, jonka nimi muutettiin heinäkuun puolivälissä II pataljoonaksi. Pataljoonan nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Vöyrin pataljoona. Pataljoonan rungoksi siirrettiin perustettaessa ensimmäiset sotilaat rykmentin kahdesta muusta pataljoonasta. Heinäkuun alussa saapui lakkautetusta Porin rykmentistä 84 miestä. Pataljoonan miesmäärä kasvoi elokuun puoleen väliin mennessä 536 sotilaaseen. Se siirtyi vuoden 1919 alussa Uudenmaan kasarmille Kruununhakaan, jossa pataljoona lakkautettiin 1926.^[4]

Rykmentin I pataljoona perustettiin 14. kesäkuuta 1918 Yliopiston sairaalassa Töölössä ja sen komentajaksi määrätty jääkärikapteeni V. H. Palojärvi vastaanotti joukko-osastonsa komennukselta palattuaan 6. heinäkuuta. Pataljoonan rungon muodosti Kaartin jääkärirykmentin I pataljoona. Pataljoona nimettiin heinäkuun puolivälissä Kaartin III pataljoonaksi ja sitä täydennettiin hajotetuista Vaasan ja Pohjois-Savon rykmenteistä saaduilla miehillä. Pataljoonan nimeksi vahvistettiin maaliskuussa 1919 Lapuan pataljoona. Pataljoona siirrettiin perustamispaikastaan ensin Kaartin kasarmille ja edelleen Santahaminaan, jossa se palveli aina vuoteen 1920 saakka. Luutnantti Ellmanin komppania kuului pataljoonaan nimettynä Vaasan komppaniaksi, kunnes se hajotettiin 1. heinäkuuta.^[5]

Rykmentin nimi vaihtui 15. maaliskuuta 1919 Valkoisen kaartin rykmentiksi samalla kun pataljoonat saivat uudet yllä mainitut nimensä. Perustamisen jälkeen rykmentti aloitti kiivaan koulutuksen tukenaan saksalaiset maassa olevat upseerit ja aliupseerit, joista pääosa kuitenkin poistui maasta syyskuun alussa. Pari aliupseeria komppaniaa kohti jatkoi kuitenkin tehtävässä joulukuun alkuun.^[6] Tästä eteenpäin rykmentti oli normaali rauhan ajan yhtymä, joka vastaanotti varusmiessaapumiserän toisensa jälkeen aina 1930-luvun lopulle saakka.

Vuonna 1939 annettiin 5.-6. lokakuuta käskyt suojajoukkokokoonpanoon siirtymisestä sekä täten muodostettujen joukkojen siirtämisestä linnoitustöihin Karjalankannakselle. Suomen valkoinen kaarti muodosti palveluksessa olleista varusmiehistä sekä vakinaisesta henkilökunnastaan 1. prikaatin I pataljoonan, joka keskitettiin 8.10. Leipäsuolle.^[7] Rykmentti lakkautettiin virallisesti vasta 1940, mutta sen toiminta lakkasi jo aiemmin.

• everstiluutnantti Wilhelm Stjernschantz 1918^[8]
• everstiluutnantti Erik Jernström 1918^[8]
• everstiluutnantti Torsten Carl Otto Aminoff 1918–1919^[8]
• eversti Alexander Fredrik Procopé 1919–1928^[8]
• eversti Wiljo Einar Tuompo 1928–1929^[9]
• eversti Oscar Nordenswan 1929–1933^[9]
• eversti Väinö Palojärvi 1933–1935^[10]
• eversti Einar Vihma 1936–1939^[11]

• Huhtala, P.: Suomen valkoinen kaarti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1935.
• Sotatieteen laitoksen sotahistorian toimisto: Talvisodan historia 1 - Suomi joutuu talvisotaan. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1984. ISBN 951-0-08715-7