Strabon

Strabonin elämästä tiedetään vain vähän, ja kaikki tiedot ovat peräisin Geografikassa olevista lyhyistä maininnoista. Strabon oli kotoisin Amaseiasta Pontoksesta, jota hän kuvaa teoksessaan. Hän ei sano mitään isän puolen suvustaan. Äidin puolelta hän periytyi merkittävästä ja poliittisesta vaikutusvaltaisesta kreikkalaissuvusta, jolla oli yhteyksiä Pontoksen kuninkaisiin, Mithridates V Euergeteehen ja Mithridates VI Eupatoriin.^[2][3] Strabonin äidinäidin isänisä oli Dorylaios, joka oli Mithridates V:n sotapäällikkö ja ystävä, ja soti Kreetalla. Dorylaioksella oli makedonialainen vaimo Sterope, ja kaksi poikaa, Lagetas ja Stratarkhas.^[3]

Dorylaioksella oli myös veli Filetairos, joka jäi Pontokseen. Hänellä oli poika, jonka nimi oli myös Dorylaios, ja joka palveli Mithridates VI:tta ja soti roomalaisia vastaan. Mithridates VI:n pyynnöstä Lagetas ja Stratarkhas palasivat siskoineen Pontokseen. Strabon näki Stratarkhaan tämän ollessa hyvin vanha. Lagetaalla oli tytär, joka oli Strabonin äidinäiti. Moafernes, joka oli Strabonin äidin setä tai eno, todennäköisesti isän veli, toimi puolestaan Kolkhiin hallitsijana Mithridates VI:n alaisuudessa. Strabonin isän puolen suku sekä äidinisän puoleinen suku eivät välttämättä olleet kreikkalaisia, sillä Pontoksen kreikkalaiset olivat mitä ilmeisimmin sekoittuneet kappadokialaisten kanssa.^[3]

Strabonin suku menetti asemansa Mithridates VI:n kuoleman myötä. Vaikka osa suvun jäsenistä, kuten Strabonin äidinisä, oli vaihtanut Rooman puolelle, he eivät saaneet Luculluksen palveluksistaan lupaamia etuja, sillä Lucullusta seurannut Pompeius Suuri kieltäytyi Lucullusta kohtaan tuntemastaan kateudesta myöntämästä mitään etuja tämän ystäville.^[3]

Nimi Strabon, ”Kierosilmä”, on alun perin kreikkaa, mutta sitä käytettiin myös cognomenina (Strabo) Roomassa. Ei ole tietoa siitä, kuinka maantieteilijä Strabon sai tämän nimen.^[3]

Strabonin ajoitus käy suhteellisen hyvin ilmi hänen teoksestaan Geografika. Hän eli keisari Augustuksen aikana ja ainakin vielä Tiberiuksen hallintokauden viiden ensimmäisen vuoden aikana, sillä hän mainitsee Sardeessa tapahtuneen suuren maanjäristyksen, joka tapahtui Tiberiuksen aikana.^[3][4] Strabonin syntymä ajoitetaan noin vuoteen 63 eaa.^[1] Vuonna 29 eaa. Strabon oli Gyaroksella matkalla Korinttiin. Augustus oli tuolloin Korintissa ja matkalla Italiaan juhlimaan triumfiaan Aktionin taistelun voitosta.^[3][5] Tuolloin Strabon oli todennäköisesti myös matkalla kohti Italiaa ja Roomaa, jossa hän vietti useita vuosia. Hänen otaksutaan olleen olleen jo kypsässä iässä, kun kävi Roomassa ensimmäistä kertaa.^[3] Vuonna 24 eaa. Strabon oli Egyptissä ystävänsä Aelius Galluksen kanssa, ja matkusti Niiliä etelään aina Syeneen saakka.^[3][6]

Strabonilla vaikuttaa olleen mahdollisuus saada hyvä koulutus, ja koska hän matkusti paljon eikä vaikuta tehneen työtä, voidaan päätellä, että hän sai isältään kohtuullisen perinnön. Roomassa Strabon sai opetusta grammaatikko Tyrannionilta.^[3][7] Hän sai opetusta myös Aristodemokselta Kaarian Nysassa.^[3][8] Myöhemmin Strabon opiskeli filosofiaa Ksenarkhoksen oppilaana. Tämä oli kotoisin Kilikian Seleukeiasta, mutta Strabon ei sano olleensa hänen oppilaanaan Kilikiassa; Ksenarkhos opetti loppuelämästään myös Roomassa.^[3][9] Boethos Sidonlainen oli Strabonin opiskelutoveri aristoteelisessa filosofiassa.^[3][10] Omassa filosofisessa ajattelussaan Strabon oli stoalainen, mikä käy ilmi useista Geografikan kohdista. Strabon tunsi hyvin kotiseutunsa historian ja mytologiset perinteet sekä kreikkalaista kirjallisuutta, erityisesti Homerosta. Strabonin tiedot matematiikasta ja tähtitieteestä vaikuttavat kuitenkin olleen vain rajalliset, ja on selvää, ettei hän tuntenut näiltä aloilta kaikkea, mikä hänen aikanaan jo tunnettiin. Geografikasta ei käy ilmi, missä se kirjoitettiin, mutta missä se olikin, hän oli siellä hyvin tietoinen Rooman valtakunnan tärkeimmistä tapahtumista.^[3]

Strabonin kuolema ajoitetaan noin vuoteen 23 jaa.^[1] tai pian sen jälkeen, sillä hän mainitsee kyseisenä vuonna tapahtuneen Numidian kuningas Juba II:n kuoleman tuoreena asiana, mutta toisaalta sanoo Kyzikoksen olleen asemaltaan vapaakaupunki (civitas libera), minkä aseman se menetti vuonna 25. Tarkkaan ottaen nämä seikat eivät kuitenkaan todista hänen kuolinvuottaan, ainoastaan sen, milloin kyseiset kohdat on kirjoitettu. Joka tapauksessa hän eli lähelle 90 vuoden ikää. Periaatteessa hän saattoi elää vielä vuoden 25 jälkeenkin ja olla kuollessaan yli 90-vuotias.^[3]

Strabon matkusteli paljon eri puolilla Rooman valtakuntaa. Itä-länsisuunnassa hän oli matkannut Armeniasta Etrurian rannikon pohjoispäähän, ja pohjois-eteläsuunnassa Pontokselta eli Mustaltamereltä Aithiopian rajoille. Hän arveli itse, ettei maantieteestä kirjoittaneiden joukossa ollut toista yhtä laajalti matkustanutta, sillä ne, jotka olivat olleet kauempana jossakin suunnassa, eivät olleet käyneet yhtä kaukana toisessa suunnassa. Strabon mainitsee suoraan käyneensä edellä mainittujen lisäksi muun muassa seuraavissa paikoissa: Egypti, Korintti, Gyaros, Populonia, Kappadokian Komana, Efesos, Mylasa, Amaseia, Nysa ja Fryygian Hierapolis.^[3][11]

Strabon vaikuttaa nähneen vain vähän Hellasta eli varsinaista Kreikkaa: hän oli käynyt ainoastaan Korintissa, Argoksessa, Ateenassa ja Megarassa ja näiden paikkojen lähiseudulla. Hän ei nahnyt Peloponnesosta sen enempää kuin näki matkallaan Argokseen, eikä esimerkiksi tiennyt, että Mykenen rauniot olivat edelleen olemassa.^[3][12] Todennäköisesti Strabon matkusti Kreikan läpi vain matkallaan Brundisiumiin, jonka kautta todennäköisesti kulki Roomaan. Etrurian Populonia ja Luna olivat pohjoisimmat paikat Italiassa, joissa hän kävi. Hän sai todennäköisesti Alppien tuonpuolista aluetta, Galliaa, Germaniaa ja Britanniaa sekä todennäköisesti myös Hispaniaa koskevat tietonsa ollessaan Roomassa. Egyptissä käydessään hän viipyi jonkun aikaa Aleksandriassa, ja matkusti Niiliä pitkin etelään aina Egyptin etelärajalle Syeneen ja Filaihin saakka.^[3]

Geografika

Strabonin Geografika (Γεωγραφικά) on laaja, 17 kirjaa käsittävä teos, jota voidaan pitää hänen aikansa maantieteellisen tiedon täydellisenä tietosanakirjana. Se on säilynyt kirjan VII eräitä osia lukuun ottamatta kokonaisuudessaan. Monet Strabonin maantieteen alan tiedoista perustuvat hänen omiin havaintoihinsa. Geografikan toisessa kirjassa hän sanoo kuvaavansa osaksi maita ja meriä, joilla on matkannut itse, ja osaksi sitä, mistä on saanut tietoja suullisesti tai kirjallisesti.^[3][13]

Teoksen kirjat I ja II muodostavat metodisen johdannon. Kirjat III ja IV käsittelevät Hispaniaa ja Galliaa, V ja VI Italiaa ja Sisiliaa, VII Pohjois- ja Itä-Eurooppaa, VIII–X Hellasta eli Kreikan ydinalueita, XI–XIV Vähä-Aasiaa, XV Intiaa ja Persiaa, XVI Assyriaa, Babyloniaa, Syyriaa ja Arabiaa, ja XVII Egyptiä sekä Libyaa eli muuta Pohjois-Afrikkaa.^[2][14] Oman aikansa maantieteellisen kuvauksen lisäksi se kuvaa historiaa ja historiamaantiedettä sekä antaa esityksen maantieteen filosofiasta.^[13] Teos pohjautuu monelta osin Eratostheneen maantieelliseen teokseen.^[3]

Vaikka teos kattaakin koko maailman sellaisena kuin kreikkalaiset ja roomalaiset sen tunsivat, se kärsii joistakin vakavista puutteista. Se puolustaa tiukasti Homerosta maantieteellisen tiedon lähteenä, minkä johdosta hänen kirjoittamansa runolliset kuvaukset myyttiajasta syrjäyttävät uudempien ja silminnäkijöinä toimineiden kirjoittajien, kuten Herodotoksen, töitä. Sellaisenaankin se antaa nykyajan tutkijoille kuitenkin arvokkaita historiallisia tietoja, jotka eivät ole säilyneet muiden lähteiden kautta, sekä tietoa varhaisemmista maantieteilijöistä, joiden teoksia ei ole säilynyt nykyaikaan.^[3]

Historika hypomnemata

Strabon kirjoitti myös historiateoksen nimeltä Historika hypomnemata (Ἱστορικὰ ὐπομνἠματα), joka ei ole säilynyt nykyaikaan. Sen olemassaolo tiedetään sekä siitä, että Strabon mainitsee sen itse, että muiden antiikin ajan kirjailijoiden tekemistä lainauksista. Strabonin arvellaan kirjoittaneen teoksen ennen Geografikaa joskus vuosien 20 eaa. ja 7 eaa. välillä.^[3][14][15] Geografikan arvellaan itse asiassa syntyneen historiateosta varten koostetusta maantieteellisestä aineistosta. Näin Strabon, jonka jälkimaailma tuntee ennen kaikkea maantieteilijänä, oli todellisuudessa ennen kaikkea historioitsija.^[14]

Teos käsitti eri käsitysten mukaan 43^[3] tai 47 kirjaa.^[14] Strabon aloitti historian kuvauksensa siitä, mihin Polybioksen teos Historiai päättyy, toisin sanoen vuodesta 146 eaa. Varmuudella teos jatkui ainakin vuoteen 37 eaa. saakka ja mahdollisesti jonnekin vuosiin 31–27 eaa. saakka.^[15]

• Dueck, Daniela: Strabo of Amasia: A Greek Man of Letters in Augustan Rome. Routledge, 2002. ISBN 9781134605613 (englanniksi)
• Dueck, Daniela: The Routledge Companion to Strabo. Routledge, 2017. ISBN 9781317445852 (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Strabon Wikimedia Commonsissa