Stolbovan rauha

Sopimus päätti Inkerin sodan. Sillä vahvistettiin myös Täyssinän rauhansopimus ja Viipurissa tehty sopimus vuodelta 1609. Ruotsi sai sopimuksessa alueluovutuksina Käkisalmen, Pähkinälinnan, Ivangorodin, Kaprion ja Jaaman alueineen eli Inkerinmaan ja Käkisalmen läänin. Korvauksena Ruotsi luovutti Novgorodin ja Audovan takaisin Venäjälle, joista se sitoutui maksamaan 20 000 ruplaa. Novgorodin aluetta ei kuitenkaan luovutettu Venäjälle kokonaan, vaan sopimuksessa määrättiin Ruotsiin liitettäväksi niin sanottu Vatjan viidennes. Alueluovutusten pantiksi Ruotsi sai pitää Peipsijärven itärannalla sijainneen ­Outovan (Gdov) linnoituksen siihen asti, että rajanveto olisi kokonaan suoritettu. Venäjä luopui kaikista Liivinmaata koskevista vaatimuksistaan, ja Ruotsi teki samoin Jäämeren rannikon suhteen. Sopimuksen 25. artiklassa lueteltiin paikat, joihin ei saanut hyökätä ilman ennalta annettua sodanjulistusta. Paikat sijaitsivat sisämaassa sekä Suomessa että Virossa. Kaupankäynti julistettiin vapaaksi, mikä oli lähinnä ulkovaltojen edustajien intressi sopimuksessa. Ruotsi sai oikeuden perustaa kauppahovinsa Novgorodiin, Pihkovaan ja Moskovaan, mutta se ei saanut oikeutta käydä kauppaa Arkangelissa. Sopimus käytännössä merkitsi Mikael Romanovin tunnustamista Venäjän tsaariksi ja samalla Ruotsi luopui vaatimuksista valtaistuimeen. Rauhansopimuksen ratifiointi oli juhlallinen seremonia sekä Tukholmassa että Moskovassa. Kremlissä sopimus vahvistettiin touko- ja kesäkuussa vuonna 1618.^[1][2]

Rajankäynti kesti vuoteen 1621 asti, ja ongelmia aiheutti erityisesti Repolan ja Porajärven kylien asema. Ruotsalaisen ja venäläisen rajakomission välit kiristyivät, ja rajaseudun väestö alkoi erimielisyyden seurauksena suhtautua vihamielisesti ruotsalaisiin. Tilanne rauhoittui vasta, kun kuningas Kustaa II Aadolf kehotti heinäkuussa 1620 kirjeessään rajakomissaareja myönnytyksiin. Raja vedettiin sen jälkeen Repolan ja Porajärven kohdalla suurin piirtein venäläisten vaatiman linjan mukaan. Rajasopimus allekirjoitettiin elokuun 3. päivänä 1621.^[2]

Aluemuutosten myötä Ruotsista tuli pinta-alaltaan Euroopan laajimpia valtioita, joka hallitsi koko Suomenlahtea.^[1] Ruotsi kohteli uusia alueitaan voittomaina ja järjesti niille oman hallintonsa. Järjestelyn myötä Retusaaren länsipuoli siirtyi varsinaisesta Ruotsista osaksi Ruotsin Inkeriä. Venäjälle ei jäänyt Stolbovan rauhan jälkeen lainkaan Itämeren rannikkoa.

Stolbovan rauha muutti radikaalisti Käkisalmen läänin ja Inkerin asutus- ja kielioloja. Ruotsin harjoittama käännytystyö ja ankara verotus johtivat siihen, että kansallisuudeltaan karjalaiset ja suurin osa uskonnoltaan ortodokseista alkoivat laajoin joukoin siirtyä Venäjälle, varsinkin Tverin Karjalaan. Kuitenkin Sortavalasta itään sijainnut alue, Raja-Karjala säilytti lähes kokonaan kansallisuutensa, mutta Inkeriin puolestaan muodostui suomalainen enemmistö.

Stolbovan rauhaa seuranneina vuosikymmeninä Ruotsin ja Venäjän suhteet kehittyivät kaupankäynnin merkeissä. Ruotsalaiset kauppiaat ostivat Venäjältä suuren määrän viljaa, joka myytiin Alankomaissa eri ostajille.^[3]

• Stolbovan rauha 27.2.1617 12.3.2008. Pohjan Prikaatin kilta. Arkistoitu 8.11.2011. Viitattu 16.7.2008.
• Riita Repolasta ja Porajärvestä, Hakkapeliitta, 16.11.1937, nro 46, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot