Peugeot

Vuonna 1810 kaksi veljestä, Jean-Pierre Peugeot’n vanhimmat pojat Jules ja Emile Peugeot, muodostivat yhtiön paikallisen suurliikemiehen J. Maillard-Salinsin kanssa. He muuttivat yhtiön jauhatusmyllyn rautasulatoksi, mutta tuottamaton sulatto lopetti toimintansa jo vuonna 1814. Yhtiö vaihtoi toimialaa ja otti tuotantoalakseen sahanterät sekä kelloteollisuuden työvälineet. Tätä voidaan pitää perheen todellisen teollisen uran alkuna. Seuraava sukupolvenvaihdos tapahtui 1865, kun Julesin ja Emilen pojat, Eugène ja Armand, ryhtyivät hoitamaan yritystä.

Vuonna 1858 takajaloilla seisovasta leijonahahmosta tuli yhtiön virallinen tunnus. Sen suunnitteli Montbéliardin kaupungin graafikko Justin Blazer. Tunnus on säilynyt lähes samanlaisena tähän päivään saakka.

Uuden tunnuksen myötä myös yrityksen tuotevalikoima laajeni. Erilaiset käsityöammattien harjoittajien työvälineet, kotitalouden laitteet, kuten tunnetuksi tullut kahvimylly, ompelukone ja aikakauden naisten pukeutumiseen liittyvät hameiden tukirungot olivat keskeinen osa yrityksen tuotantoa.

Peugeot-yhtiö säästyi vuoden 1870 Saksan–Ranskan-sodan aiheuttamilta ongelmilta ja sen toiminta-alue jäi edelleen osaksi Ranskaa, vaikka suuri osa maan itäisistä maakunnista liitettiin Saksaan syntyneeseen keisarikuntaan.

Vuonna 1885 Armand Peugeot aloitti polkupyörien tuotannon Beaulieun tehtaassa. Ensimmäisen kolmipyöräisen ja höyryllä toimivan ajoneuvonsa hän esitteli vallankumouksen satavuotisjuhlien kunniaksi järjestetyssä Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Näin Peugeot sijoittuu auton historiassa uranuurtajiin. Mutta jo seuraavana vuonna Peugeot hylkäsi höyryvoiman bensiinin hyväksi. Tähän johti höyryajoneuvojen heikko toiminta, sekä Gottlieb Daimlerin ja Levassorin vierailu yhtymän Valentigneyn tehtailla 1888. Tuolloin hän huomasi tulevaisuuden kuuluvan räjähdysmoottoreille.

Vuoden 1889 lokakuussa, heti maailmannäyttelyn päättymisen jälkeen, Daimler lähetti ajoneuvonsa prototyypin Panhard ja Levassorille Pariisiin. Nämä aloittivat lisenssillä Daimlerin moottoreiden valmistuksen ja etsivät autoilleen korinrakentajaa. Armand Peugeot hyväksyi tehdyn ehdotuksen ja 20. tammikuuta 1890 nelipyöräisen Peugeot-ajoneuvon suunnitelmat olivat valmiit. Valmis auto, malli 2 (malli 1 oli kolmipyöräinen höyryajoneuvo) ajoi ulos tehtaalta.

Vuonna 1891 Armand Peugeot onnistui puhumaan ympäri Petit Journal-lehden päätoimittajan, joka antoi Peugeot 3 mallille luvan seurata mukana Paris-Brest-Paris polkupyöräkilpailua.

Perheriitojen ja Armand ja Eugène Peugeot’n näkemyserojen vuoksi perusti Armand vuonna 1896 uuden osakeyhtiön, ”Société des Automobiles Peugeot”’n, yksinomaan autojen valmistamista varten. Vanha ”Fils de Peugeot Frères” -yhtiö jatkoi Eugènen johdolla perinteisten tuotteiden, kuten polkupyörien ja talouslaitteiden, valmistamista.

Eri teille lähteneiden keskinäisen sopimuksen mukaan kumpikaan ei olisi saanut ryhtyä tekemään samoja tuotteita toisen osapuolen tuotannon kanssa. Armandin perustama autotehdas oli menestyksekäs ja tuotanto kasvoi niin, että vuoden 1887 156 tuotetusta ajoneuvosta päästiin jo 500 ajoneuvoon vuonna 1900. Kuitenkin polkupyöriä ym. valmistava Eugène aloitti tehtaittensa tyhjissä tiloissa ajoneuvojen valmistuksen niin, että ensimmäinen esiteltiin joulukuussa 1898. Näin Eugène oli polkupyörien ja kodinkoneiden valmistuksesta siirtynyt Armandin toimialalle, sekä esitteli vuoden 1905 autonäyttelyssä Lion (Leijona) ajoneuvonsa. Tämä kävi kuitenkin kalliiksi Eugènelle ja hänen kolmelle tuotantoa jatkaneelle pojalleen, joiden tuli suorittaa vahingonkorvauksena Armandille miljoona tuolloista frangia.

Vuonna 1910 kaksi yhtiötä fuusioituivat ja perhe lähti yhtenäisenä mukaan syntyneeseen ja voimakkaaseen kasvuun lähteneeseen autoteollisuuteen. Nyt nimeksi tuli ”Société Anonyme des Automobiles et Cycles Peugeot”.

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä Peugeot-tehtaat olivat huonosti varautuneet syntyneeseen kovaan kilpailuun. Tuotanto ei käynyt kaupaksi markkinoilla, joilla hallitsevassa asemassa oli brittiläinen ja yhdysvaltalainen tuotanto. Myös sotineiden osapuolien ylijäämävarastojen ajoneuvot vaikuttivat markkinoihin.

Peugeot-yritys velkaantui, ja 1926 kannattava polkupyörien ja muiden metallituotteiden valmistus erotettiin omaksi yhtiökseen tappiollisesta autonvalmistuksesta. Tällöin autoteollisuuden kotipaikaksi tuli Beaulieun tuotantolaitokset.

Peugeot-perheen pikkupoika Eric Peugeot kidnapattiin vuoden 1960 vaiheilla suurten lunnasrahojen toivossa.^[4]

Pääartikkeli: Peugeot-autourheilu

Peugeot on ottanut osaa autokilpailuihin niiden alkuvaiheista saakka.

Suomen ensimmäisen Peugeot-auton osti toimittaja L. M. Viherjuuri.^[5] Korpivaara & Halla Oy toi Suomeen 22 Peugeot-autoa vuosina 1918–1920.^[6] 1920- ja 1930-luvuilla eri yhtiöt toivat maahan pieniä eriä Peugeot’ja. Viimeisen erän ennen toista maailmansotaa, 30 Peugeot-autoa, toi maahan helsinkiläinen Töölön Autotarvike Oy kesällä 1939.^[5]

Johtaja Aimo Aho perusti yhtiökumppaneineen Oy Maan Auto Ab:n vuonna 1945. Yhtiö solmi maahantuontisopimuksen Peugeot’n kanssa vuonna 1948, ja ensimmäiset Peugeot 203 -autot tulivat Suomeen seuraavana vuonna.^[5] 1950-luvun kuluessa Peugeot-henkilöautoja tuotiin maahan muutama sata kappaletta vuodessa. Olympiavuonna 1952 tuonti oli peräti 1 250 autoa, ja tuhannen maahan tuodun Peugeot'n raja ylittyi seuraavan kerran vuonna 1958. Peugeot'n tunnettuutta Suomessa lisäsi paljolti se, että suomalaiset osallistuivat Peugeot-autoilla useana vuonna mm. Monte Carlo -ralliin ja Jyväskylän Suurajoihin. Peugeot 403 esiteltiin Suomessa vuonna 1955, ja vuodesta 1961 alkaen maahantuotu 403:n farmarimalli käynnisti Suomessa ensimmäisen ns. piilofarmarivillityksen. Auto rekisteröitiin pakettiautoksi, mutta siihen sai tietyin ehdoin asentaa takaistuimen. Esko Keinänen voitti Peugeot 403:lla ralliautoilun ensimmäisen Suomen mestaruuden vuonna 1959.^[7]

Peugeot’n pääasiallinen myyntimalli Suomessa oli 1960-luvun ajan 404, joka oli suosittu myös taksikäytössä suurelta osin sen vuoksi, että se oli saatavissa myös dieselmoottorilla varustettuna. 1960- ja 1970-lukujen taitteessa Peugeot oli Mercedes-Benzin ohella Suomen ainoa henkilöauto, jossa oli tehdasasenteinen dieselmoottori.^[8] Oy Maan Auto Ab:n päätoimipaikka sijaitsi 1960-luvun puolivälistä lähtien Helsingin Lauttasaareen rakennetussa kiinteistössä.^[5] 1960-luvun lopussa Suomessa oli rekisterissä hieman alle 18 000 Peugeot-henkilöautoa, mikä oli miltei täsmälleen saman verran kuin kahdella muulla ranskalaismerkillä, Renaultilla ja Simcalla.^[9]

Joulukuussa 1974 koko Maan Auton osakekanta siirtyi SOK:n haltuun, ja Maan Auton toiminta jatkui SOK:n itsenäisenä tytäryhtiönä. Tässä vaiheessa Maan Auto oli keskittynyt yksinomaan Peugeot-autojen ja niiden varaosien maahantuontiin, mutta vuonna 1980 yhtiö aloitti myös japanilaisten Daihatsu-henkilö- ja -pakettiautojen tuonnin. Vuonna 1979 SOK oli ostanut muun muassa Talbotia maahantuoneen Crys-Auto Oy:n, joka sulautettiin Oy Maan Auto Ab:een vuonna 1983.^[5] Vuoden 1988 lopussa Suomessa oli rekisterissä 41 496 Peugeot-henkilöautoa, jolloin se oli 13. yleisin henkilöautomerkki.^[10]

Peugeot’n automallit nimetään X0Y muotoisella numerosarjalla. X kertoo auton koon ja Y puolestaan sukupolven, toisin sanoen mitä suurempi numero, sitä uudempi malli. Muutamia poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi Peugeot 309 oli tuotannossa ennen mallia 306. Lisäksi Peugeot’n pakettiautot on nimetty toisin.

Edellä kuvattu mallinumerointi otettiin käyttöön vuonna 1929, kun Peugeot 201 esiteltiin. Kaikki numerot 101 ja 909 väliltä ovat suojattuja tavaramerkkejä. Tämän vuoksi Porsche joutui vuonna 1963 muuttamaan uutuusmallinsa mallinumeron 901:stä 911:een. Erilaiset erikoismallit nimetään nykyisin ”tuplanolliksi” eli muodossa X00Y. Ensimmäinen tällainen malli, Peugeot 1007, tuli myyntiin vuonna 2005 ja sen erikoisuutena ovat muun muassa sähkö-/manuaalikäyttöiset liukuovet.

Toukokuussa 2012 Peugeot ilmoitti uudistavansa mallimerkintästrategiaansa. Uudet, lähinnä kehittyville markkinoille suunnatut autot tulevat saamaan mallimerkintänsä viimeiseksi numeroksi 1:n, kuten Peugeot 301 ja nykyiset Euroopassa myytävät mallit säilyttävät viimeisenä numeronaan 8:n, kuten 308.

Peugeot käyttää myös joidenkin automallien erittelyssä kirjainyhdistelmiä. Esimerkiksi SW tarkoittaa ”sport wagonia”, joka on urheilullinen farmarimalli. CC taas tarkoittaa ”coupé-cabriolet” eli avoautoa.

• 104 (1972–1988)
• 106 (1991–2003)
• 107 (2005–2014)
• 108 (2014–2021)
• 201 (1929)
• 202 (1938)
• 203 (1948–1960)
• 204 (1965–1976)
• 205 (1983–1998)
• 206 (1998–2009)
• 206+ (2009–2012)
  • 206 GT (1999)
  • 206 WRC (ralliauto)
• 207 (2006–2015)
• 208 (2012–)
• 301 (1932–1936)
• 301 (2012–)
• 302 (1936)
• 304 (1969)
• 305 (1977–1988)
• 309 (1985–1993)
• 306 (1993–2002)
• 307 (2001–2009)
  • 307 WRC (ralliauto)
• 308 (2007–)
• 401 (1934)
• 402 (1935)
• 403 (1955–1966)
• 404 (1960–1980)
• 405 (1987–1997)
• 406 (1995–2004)
  • 406 Coupé (1997–2005)
• 407 elixir (konseptiauto, 2003)
• 407 (2003–2011)
  • 407 Coupé (2005–2011)
• 408 (2010–)
• 504 (1968–1983)
• 505 (1979–1992)
• 508 (2010–)
• 601 (1934–1935)
• 604 (1975–1985)
• 605 (1989–1999)
• 607 (1999–2010)
• 806 (1994–2002)
• 807 (2002–2010)
• 905 (kilpa-auto)
• 907 (konseptiauto)
• 908 (kilpa-auto)
• 1007 (2005–2009)
• 3008 (2009–)
• 4002 (konseptiauto, 2003)
• 4007 (2007–2012)
• 4008 (2012–2017)
• 5008 (2009–)
• RCZ (2009–2015)

Peugeot’n pakettiautot valmistaa Fiatin ja PSA:n yhteisyritys Sevel.

• J5 (1981–1994)
• Partner (1996–)
• Expert (1995–)
• Boxer (1994–)
• Bipper (2008–2017)

• Peugeot Kisbee
• Peugeot Speedfight
• Peugeot Trekker
• Peugeot XPS

•  
  Peugeot 6HP Vis-à-vis 1898.
•  
  Peugeot 301
•  
  Peugeot 202
•  
  Peugeot 203
•  
  Peugeot 404
•  
  Peugeot 304
•  
  Peugeot 308
•  
  Peugeot 307 CC
•  
  Peugeot 406 -poliisiauto Sveitsissä.
•  
  Peugeot 607
•  
  Peugeot RCZ
•  
  Peugeot 508
•  
  Peugeot 3008
•  
  Peugeot Boxer
•  
  Peugeot skootteri

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peugeot Wikimedia Commonsissa

• Peugeot’n suomenkieliset sivut
• Peugeot’n viralliset sivut (ranskaksi) (englanniksi)
• http://www.museedelapub.org/virt/mp/peugeot/ (ranskaksi)
• http://www.peugeot-motocycles.fr/Peugeot/Histoire/histoire.php (ranskaksi)
• http://www.histomobile.com/histomob/internet/22/histo01.htm (ranskaksi)