Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat

Kuninkaalliset lentojoukot (engl. Royal Flying Corps) perustettiin kuninkaallisella asetuksella 13. toukokuuta 1912 korvaamaan Kuninkaallisten pioneerien Ilmapataljoona. Kuninkaallisen laivaston ilmailupalvelu, (Royal Naval Air Service), perustettiin pian ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen. Nämä kaksi joukko-osastoa yhdistettiin 1. huhtikuuta 1918 kuninkaallisiksi ilmavoimiksi.^[1] RAF:ista tuli eräs maailman ensimmäisiä ilmapuolustushaaroja. 1938 ilmavoimista erotettiin laivaston alaisuuteen laivaston ilmavoimat (Fleet Air Arm).

Maailmansotien välillä RAF oli vastuussa postin kuljetuksesta, mutta myös terroripommituksista arabisiirtomaissa, kuten Irakissa.^[3] Kylät olivat puolustuskyvyttömiä ilma-asetta vastaan, ja näin arvioitiin, että niiden kurissapito oli halvempaa kuin kallista jalkaväkiarmeijaa käyttäen. RAF evakuoi siviilejä Afganistanista vuonna 1928 ensimmäisessä lentokonein tehdyssä evakuoinnissa.

Hitlerin ja Mussolinin valtaan nousu Saksassa ja Italiassa ja siitä seurannut rauhattomuus Euroopassa aloittivat ilmavoimien uudelleen organisoinnin ja laajentumisen 1930-luvun puolivälissä. Vuonna 1934 Hitler ilmoitti Saksan varustautumisesta uudelleen, 1936 Mussolinin johtama Italia oli sodassa Abessiniassa, ja saman vuoden maaliskuussa Saksa miehitti Reininmaan. Kansainliitto näytti voimattomalta sodan uhan hillitsijänä Euroopassa. Ilmavoimille suunnitellut uudet lentokoneet, uudet laivueet ja uudet lentotukikohdat otettiin käyttöön vuonna 1936, samoin kuin uusi lennostojärjestelmä. Lennostojärjestelmän mukaisesti ilmavoimat jaettiin neljään lennostoon: koulutus-, pommittaja-, hävittäjä-, rannikkolennostoon.^[4]

Toisessa maailmansodassa RAF:n merkittävin voimanponnistus ja elinehto oli voitto taistelussa Britanniasta alkaen kesästä 1940. Saksan tarkoituksena oli murtaa Britannian ilmavoimat, jotta Saksan olisi mahdollista syksyllä 1940 tehdä maihinnousu Britanniaan ja Ranskan tapaan maavoimien lopettaa sota lännessä voittoisasti. Saksan Luftwaffe ei kyennyt tuhoamaan RAF:ia, ja Saksa luopui maihinnousuaikeesta ja Englannin laajamittaisista pommituksista vuoden 1940 loppuun mennessä. Luftwaffe menetti liki 20 prosenttia lentäjistän taistelussa ja ilmailuministeriö hidasti merkittävästi uusien lentokoneiden suunnittelua ohjaamalla lentokoneteollisuutta valmistamaan olemassa olevia konetyyppejä vastaamaan niiden hävikkiä.

Toinen merkittävä tehtävä toisen maailmansodan aikana oli strategiset pommitukset Saksaa vastaan kesäkuusta 1942 alkaen. Pommitusilmavoimat (engl. RAF Bomber Command) pystyi lähettämään kerrallaan tuhannen pommikoneen aallon yöpommituksiin Saksaa vastaan yhdysvaltalaisten pommittaessa päivällä.

Monet koneista olivat raskaita pitkän kantaman ja silloisen mitan mukaan suuren pommikuorman kuljettavia nelimoottorisia pommittajia, jollaisia Saksalla ei ollut. Sodan loppuvaiheissa RAF tuhosi muutamia Saksan suurkaupunkeja (Köln, Dresden ym.) yöpommituksilla, joita Saksa ei enää pystynyt torjumaan. Saksalaiset ja useat historioitsijat pitävät näitä lähinnä siviileihin kohdistuneina terroripommituksina.

RAF ei osallistunut Korean sotaan. Suezin kriisissä 1956, jossa Israel, Ranska ja Britannia hyökkäsivät Suezin kanavalle, sillä oli merkittävä osa.

Vuonna 1968 hävittäjäilmavoimat (engl. Fighter Command), pommitusilmavoimat ja rannikkoilmavoimat (engl. Coastal Command) yhdistettiin yhdeksi Strike Command -komentojärjestelmäksi. Kaukoidän ilmavoimat lopetettiin 1971.

Kylmän sodan aikana RAF osallistui Falklandin sotaan 1982 ja Persianlahden sotaan (1991), joista jälkimmäiseen otti osaa yli sata RAF:n konetta. Sodassa käytettiin myös ensimmäistä kertaa täsmäaseita. RAF kärsi aluksi merkittäviä tappiota Irakin ilmatorjuntaa vastaa, ja se joutui vaihtamaan pommitustaktiikkansa korkealta tapahtuvaksi.

RAF osallistui myös Kosovon sotaan 1999, sotaan Afganistanissa 2001 ja Irakin sotaan 2003, jälleen yli sadalla koneella.

Katso myös: Luettelo Britannian kuninkaallisten ilmavoimien kalustosta

Ilmavoimien hävittäjälaivueiden kalustona ovat Eurofighter Typhoon FGR4 ja T5 -koneet ja parhaillaan ilmavoimat on vastaanottamassa F-35B -hävittäjäpommittajia. Maaliskuussa 2019 poistettiin käytöstä Tornado GR4- ja GR4A-koneet.

Kuljetuslennostolla on käytössään Airbus A400M-, C-17- ja C-130J -koneita. Tiedustelulaivueissa on käytössä Shadow R1, Sentinel R1/ASTOR, RC-136V River Joint ja E-3D Sentry. Boeing P-8A -kalusto on korvaamassa vanhat meritiedustelukoneet.

Rykmentit koostuvat laivueista ja tukikohdista. Niillä on selkeät tehtävät, joita ne toteuttavat annettujen ohjeiden mukaisesti.

• 1. rykmentti (engl. No 1 Group) johtaa kaikkia ilmavoimien suihkuhävittäjiä sekä tiedustelu-, maalinosoitusyksiköitä. Sen tehtävinä on Britteinsaarten ilmatilan puolustus, Falklandin suojaus ja osallistuminen Naton harjoituksiin. Ilmavaramarsalkka Harvey Smythen johtamaan rykmenttiin kuuluu kaikkiaan noin 8 500 henkeä.^[5]
• 2. rykmentti (engl. No 2 Group) johtaa strategisia ja taktisia kuljetuskoneita sekä suojausosia, joihin kuuluvat ilmavoimien maajoukkojen rykmentit sekä poliisivoimat. Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka David Cooper.^[6]
• 11. rykmentti (engl. No 11 Group) Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka Ian Duguid.^[7]
• 22. rykmentti (engl. No 22 Group) tuottaa puolustushaarojen tarvitsemat lentäjät sekä lentotoiminnan vaatiman teknisen henkilöstön. Rykmentin komentajan ilmavaramarsalkka W. A. W. James alaisuudessa on 3 800 sotilasta ja noin 1 900 siviiliä. Kadettijärjestelmän alaisuudessa on lisäksi noin 41 000 kadettia ja 12 000 vapaaehtoista. Vuosittain rykmentti kouluttaa noin 61 000 henkeä kaikkiaan 53 toimipisteessä. Osassa toimipisteissä on yhteensä noin 420 lentolaitetta.^[8]
• 38. rykmentti (engl. No 38 Group) tuottaa ilmavoimien tarvitsemat rakennus-, kuljetus-, viestintä- ja lääkintapalvelut. Näiden lisäksi ilmavoimien soittokunnat kuuluvat rykmenttiin. Rykmentissä on 2 600 sotilasta ja 310 puolustusministeriön siviilityöntekijää. Rykmentin komentajana on ilmavaramarsalkka Simon D. Ellard.^[9]
• 83. siirtolentorykmentti (engl. No 83 Expeditionary Air Group) vastaa ilmavoimien toiminnasta Lähi-idässä. Rykmentin komentajana on kommodori Justin Reuter. Rykmentin alaisuudessa ovat 901., 902., 903. ja 906. siirtolennosto.^[10]

1. rykmentti^[5]

• RAF Boulmer
• RAF Coningsby
• RAF Fylingdales
• RAF Lossiemouth
• RAF Marham
• RAF Scampton
• RAF Spadeadam
• RAF Waddington

2. rykmentti^[6]

• RAF Benson
• RAF Brize Norton
• RAF Odiham
• RAF Northolt
• RAF Winterbourne Gunner
• RAF Henlow
• RAF Honington

11. rykmentti^[7]

• RAF Fylingdales
• RAF Spadeadam
• RAF Scampton
• RAF Boulmer

22. rykmentti^[8]

• RAF College Cranwell
• RAF Cosford
• RAF Halton
• RAF Linton-on-Ouse
• RAF Shawbury
• MOD St Athan
• RAF St Mawgan
• RAF Valley

38. rykmentti^[9]

• RAF High Wycombe
• RAF Wittering

1. rykmentti^[5]

• 1. (Hävittäjä)laivue, Typhoon FGR4
• II (rynnäkkö)laivue, Typhoon FGR4
• 3. (Hävittäjä)laivue, Typhoon FGR4
• 5. (yhteistoiminta)laivue, Sentinel R1
• 6. laivue, Typhoon FGR4
• 8. laivue, Sentry AEW1
• IX (pommitus)laivue, Typhoon FGR4^[11]
• XI (Hävittäjä)laivue, Typhoon FGR4
• 12. (pommitus)laivue
• 13. laivue, MQ-9A Reaper^[12]
• 14. laivue, Shadow R1
• 29. (Reservi)laivue, Typhoon FGR4
• 31. laivue, Protector laivueeksi 2024^[11]
• 39. laivue, MQ-9A Reaper
• 51. laivue, RC-135W Rivet Joint
• 54. laivue, Sentinel R1, E-3D Sentry, RC-135W Rivet Joint, Shadow R1
• 100. laivue, Hawk T1
• 505. laivue

2. rykmentti^[6]

• 10. laivue, A330 Voyager
• 18. (reservi)laivue, Chinook HC6
• 27. laivue, Chinook HC6
• 32. (kuninkaallinen) laivue, Leonardo GrandNew, BAe 146
• 33. laivue, Puma HC2
• 47. laivue, C-130J Hercules
• LXX laivue, A400M Atlas
• 84. laivue, Griffin HAR2
• 99. laivue, C-17
• 101. laivue, Voyager
• 230. laivue, Puma HC2
• 622. laivue
• Queen's Colour Squadron
• 1. laivue RAF rykmentti, panssaroidut ajoneuvot Jackal, Foxhound ja Panther
• II laivue RAF rykmentti
• 15. laivue RAF rykmentti
• 27. laivue RAF rykmentti
• 63. laivue RAF rykmentti
• 2623. laivue RAuxAF rykmentti
• 2624. laivue RAuxAF rykmentti
• 3. taktinen poliisilaivue RAuxAF
• RAF Force Protection Centre
• 1. taktinen poliisilaivue
• 7. taktinen poliisilaivue
• HQ RAF Police Professional Standards Department
• Defence Chemical Biological Radiological and Nuclear Centre Winterbourne Gunner

22. rykmentti^[8]

• IV (reservi)laivue, Hawk T2
• 16. (reservi)laivue, Tutor T1
• 45. (reservi)laivue
• LVII (reservi)laivue, 120TP Prefect
• 60. (reservi)laivue
• 72. (reservi)laivue, Tucano T1
• 115. (reservi)laivue, Tutor T1
• 2 Flying Training School
• 3 Flying Training School
• 4 Flying Training School
• 6 Flying Training School
• HQ Air Cadets

38. rykmentti^[9]

• 4624. laivue
• 501. laivue
• 504. laivue
• 605. laivue
• 4626. laivue
• 612. laivue
• HQ Music Services and the Central Band of the RAF
• No 1 Expeditionary Logistics Squadron
• RAF A4 Force
• 90 Signals Unit

Selvitettäviä:

• 7. laivue, Chinook HC6, RAF Odiham^[13]
• 17. (reservi)laivue, F-35B Lightning^[14]
• XXIV laivue, C-130J Hercules, A400M Atlas, C-17^[15]
• 28. laivue, Puma HC2, Chinook HC6 RAF Benson^[16]
• 41. (reservi)laivue, Typhoon Air Warfare Centre RAF Waddington, Typhoon FGR4^[17]
• 202. (reservi)laivue, Griffin HAR2 Defence Helicopter Flying Training RAF Valley^[18]
• 206. (reservi)laivue, C-130J Hercules ja A400M Atlas RAF Brize Norton^[19]

• Langley, Andrew: The Armed Forces: The Royal Air Force. Wayland Publishers Ltd., 1986. ISBN 978-0-850788822 (englanniksi)
• Gunn, Peter B.: Naught Escapes Us – The Story Of 206 Squadron. Kinloss Moray: Librario Publishing Ltd, 2004. ISBN 978-1-909238-50-3 (englanniksi)

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimat Wikimedia Commonsissa

• Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien kotisivut