Raimo Heinonen
Raimo Yrjö Heinonen (s. 29. toukokuuta 1935 Turku) on suomalainen entinen voimistelija ja olympiamitalisti.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten telinevoimistelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Melbourne 1956 | joukkuekilpailu | |
| EM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Antwerpen 1965 | hyppy | |
Heinonen sai olympiapronssia Melbournen kesäkisoissa 1956 telinevoimistelun joukkuekilpailussa. Hän sijoittui 12-ottelussa 37:nneksi ja yksittäisistä telineistä parhaiten rekillä 18:nneksi. Olympiakisoihin Heinonen osallistui myös Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964.
Viidensissä EM-kisoissaan 1965 Heinonen saavutti hypyssä hopeaa. MM-kisoihin hän osallistui kahdesti.
Oman urheilu-uransa jälkeen Heinonen on toiminut Suomen Voimisteluliiton päävalmentajana 1967–1969 ja urheilun järjestötehtävissä muun muassa Suomen Voimisteluliiton ja Suomen Voimistelusäätiön hallituksessa. Turun Urheiluliiton puheenjohtajana hän toimi 1978–2004. Hän sai ansioistaan SLU:n vuoden seurajohtajapalkinnon 2004. Heinoselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvonimi vuonna 2005[1].
Raimo Heinosen poika Jari Heinonen voitti voimistelussa 23 Suomen mestaruutta 1980-luvulla. Jari Heinosen tyttäristä Marianne (myöh. Sjöroos) on ryhmäaerobicin maailmanmestari vuodelta 2004, Pauliina (myöh. Ojansivu) on saavuttanut näytösvoimistelussa PM-pronssia ja SM-kultaa sekä kilpaillut myös cheerleadingissa ja Johanna on myös kilpaillut aerobicissa[2].
Saavutuksia
muokkaaOlympiakisoissa
muokkaa- Joukkuekilpailussa pronssia 1956, kuudes 1960 ja kahdeksas 1964
- 12-ottelussa 37:s 1956, 42:s 1960 ja 39:s 1964
- Rekillä 18:s 1956, 22:s 1960 ja 54:s 1964
- Hypyssä 41:s 1956, 68:s 1960 ja 19:s 1964
- Nojapuilla 21:s 1956, 23:s 1960 ja 52:s 1964
- Hevosella 30:s 1956, 46:s 1960 ja 36:s 1964
- Permannolla 46:s 1956, 71:s 1960 ja 42:s 1964
- Renkailla 45:s 1956 sekä 69:s 1960 ja 1964
MM-kisoissa
muokkaa- Joukkuekilpailussa neljäs 1958 ja seitsemäs 1962
- 12-ottelussa 15:s 1958 ja 40:s 1962
EM-kisoissa
muokkaa- Moniottelussa keskeytti 1955, 12:s 1957, 22:s 1961, 20:s 1963 ja 15:s 1965
- Hypyssä hopeaa 1965
- Hevosella seitsemäs 1961
- Nojapuilla seitsemäs 1963[3]
PM-kisoissa
muokkaa- Joukkuekilpailussa kultaa 1957, 1959 ja 1961
- 6-ottelussa pronssia 1959 ja 1961
SM-kisoissa
muokkaa- Moniottelussa kultaa 1957, 1961, 1964 ja 1965
- Yksittäisillä telineillä yhteensä 7 kultaa
Lähteet
muokkaa- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 60. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 3. Urheilutietäjän joulu, 2002, s. 39.
Viitteet
muokkaa- ↑ Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 64. Suomen urheilutietäjät ry..
- ↑ Saivosalmi, Kirsi: Kärrynpyöriä neljässä sukupolvessa. Turun Sanomat, 24.5.2019, s. 14.
- ↑ Vesa-Matti Peltola: Yhtä ja toista Urheilukunniamme puolustajista, osa 9. Urheilutietäjän joulu, 2005, s. 32.