Pop Idol

Pop Idol on brittiläinen ITV-televisiokanavan esittämä kykyjenetsintäohjelma, jossa haettiin uusia nuoria laulajia. Samaan formaattiin perustuvia ohjelmia on sittemmin tuotettu ympäri maailmaa, esimerkiksi American Idol Yhdysvalloissa, Deutschland sucht den SuperStar Saksassa, Australian Idol Australiassa ja Idols Suomessa.

Pop Idol ei ollut ensimmäinen television kykyjenetsintäohjelma, sillä vuosina 1996-1997 näytettiin kaksi kautta brittiläistä sarjaa The Big Big Talent Show^[1]. Pop Idolin loi musiikkivaikuttaja Simon Fuller yhdistämällä perinteiseen kykyjenetsintäkilpailuun tositelevisioelementtejä. Pop Idol -ohjelma käytti television interaktiivisuutta vahvasti hyödyksi käyttämällä muun muassa puhelinäänestystä voittajien valinnassa.^[2] Ensimmäisen tuotantokauden finaali helmikuussa 2002 keräsi enemmän puhelinääniä kuin mikään brittiläinen yhden illan äänestysohjelma koskaan. Ohjelmaa tehtiin kaksi tuotantokautta: ensimmäisen kauden 2001–2002 voittaja oli Will Young (myös toiseksi tullut Gareth Gates on menestynyt kansainvälisesti), toisen kauden 2002–2003 Michelle McManus. Sittemmin Pop Idolin on korvannut toinen kykyjenetsintäohjelma, The X Factor.

Pop Idolissa kilpailijoita arvosteli nelihenkinen tuomaristo (Pete Waterman, Simon Cowell, Nicki Chapman ja Neil ”Dr” Fox), joka karsi hakijoiden joukosta finalistit, joista katsojat äänestivät voittajan. Lahjakkaiden osallistujien lisäksi huonoimmat laulajat saivat usein lähetysaikaa ja he vastaanottivat usein kitkerää ja suoraa kritiikkiä tuomareilta (erityisesti Simon Cowellilta, jonka suorapuheinen kritiikki teki hänestä kuuluisan myös American Idolissa).^[3][4]