Parittelu

Parittelu (tai kopulaatio) on yksi- tai monisoluisten eläinten seksuaalikäyttäytymisen toimintaketju, joka johtaa naaraan ja koiraan sukupuolielinten yhtymiseen.^[1] Parittelussa uroksen siittiö yleensä hedelmöittää naaraan munasolun. Joidenkin lajien uros siirtää sukusolunsa naaraan sisään, ja joidenkin lajien kuten kalojen parit laskevat sukusolunsa yhteen kehon ulkopuolella.

Parittelu on yhdyntää merkitykseltään laajempi käsite, sillä se pitää sisällään myös yhdyntää edeltävän ja sen jälkeisen käyttäytymistoiminnan.^[1]

Useimmat nisäkäslajit parittelevat kiima-aikanaan, jolloin munasolun hedelmöittyminen on mahdollista ja eläin on seksuaalisesti aktiivinen. Parittelua edeltää monilla eläinlajeilla soidinkäyttäytyminen.

Useimmat linnut parittelevat niin, että uros nousee naaraan selkään ja laskee kloaakistaan siittiöitä nopeasti naaraan kloaakkiin. Vesilinnuilla penis auttaa siemennesteen turvaamisessa viemällä sen syvemmälle, joten joutsenella, hanhella ja sorsalla on penis, kuten maalinnuista myös esimerkiksi kiivillä ja strutsilla.^[2]

Joillakin hyönteislajeilla on tavallisesta poikkeavia parittelutapoja. Lutikka parittelee niin että uros työntää sukuelimensä naaraan kuoren läpi. Hyppyhäntäisuros laskee siemennesteen naaraan ympärille ja naaras kerää sen sisäänsä. Rukoilijasirkkanaaras usein syö kumppaninsa parittelun aikana.^[3]

Kalat parittelevat kutemalla, jossa naaras laskee mätinsä veteen ja koiras hedelmöittää sen maidillaan.^[4]

Australialaistutkija John Long on arvioinut, että ensimmäisiä sisäisesti parittelevia eläimiä olivat luultavasti 380 miljoonaa vuotta sitten eläneet panssarikalojen (Placodermi) Antiarchi-heimoon kuuluvat Microbrachius dicki -lajin kalat.^[5]