Olli Lindholm

Lindholm aloitti muusikkouransa 16-vuotiaana vuoden 1980 keväällä Ulvilassa hard rockia soittaneessa The Tamibandissa. Hän perusti yhdessä muiden porilaisten punkkareiden kanssa Läikkä-nimisen pienlehden. Seuraava yhtye oli nimeltään Rawness, jota seurasi The Beautyboys -niminen kokoonpano. Sen jälkeen Lindholm oli perustamassa T.T. Salonen Judas Bandia. Lindholm alkoi ottaa kitaratunteja, tapasi Jussi Hakulisen oltuaan Hakulisen STRIX-yhtyeen keikalla ja fanitettuaan Hakulisen biisejä hän pyysi päästä bändiin laulajaksi Hakulisen tilalle. Vuonna 1981 STRIX sijoittui Rock SM -kisojen Porin aluekarsinnassa kolmanneksi, ja seuraavana vuonna 1982 nimellä Yö yhtye voitti samaiset aluekarsinnat ja pääsi SM-loppukilpailuun sijoittuen kolmanneksi. Sen myötä Yö sai levytyssopimuksen ja julkaisi ”Likaiset legendat I” -singlen ja vuonna 1983 Varietee-albumin.^[1]

Lindholm soitti Yö-yhtyeessä alkujaan myös koskettimia, mutta kun Juice Leskinen irvaili Lindholmin kosketinsoittoelehtimisestä seuratessaan poikien treenaamista^lähde?, totesi Lindholm jatkavansa vain laulajana ja Jussi Hakulinen otti kosketinsoitimen soittamisen omalle kontolleen. Yö-yhtyeessä sekä Lindholm että Hakulinen olivat pääsolisteja kappaleesta riippuen.

Vuonna 1982 Olli Lindholm lauloi ja soitti kitaraa myös Appendix-yhtyeessä, jonka silloinen menestyskappale ”Ei raha oo mun valuuttaa” on Lindholmin sävellys ja sanoituksesta puolestaan vastasi Jussi Hakulinen.^[2] Porilaisella Appendixillä oli tuolloin myös Lindholmin säveltämä ja sanoittama kappale ”Sinä ja Minä”,^[3] jonka nimisellä kappaleella toinen porilaisbändi Dingo sattumoisin nousi maineeseen. Lindholm sävelsi ja sanoitti myös Appendixin kappaleen ”Tää maailma on meidän”^[4] sekä sävelsi kappaleen ”Kytän unelma”.^[5]

Yölle tekemiensä sävellysten ja sanoitusten lisäksi Lindholm teki sävellyksiä ja sanoituksia myös Appendixille, Pate Mustajärvelle ja Popedalle.^[6][7]

Lindholm sanoitti Yölle 32 kappaletta vuosina 1985–1994. Hänen sanoittamiaan olivat albumilla Myrskyn jälkeen (1985) ilmestyneet ”Enkelille”, ”Kalpea ratsastaja”, ”Niin paljon me teihin luotettiin”, ”Poika”, ”Sunnuntai-iltana klo 21.00”, ”Tuhat kilometriä luotasi”, ”Vain vuoksi toisten” ja ”Vuosi”, albumilla Äänet (1986) ilmestyneet ”Aivan pieni rakkauslaulu”, ”Et ole liian villi oppimaan”, ”Lasisilmä”, "Arpa on heitetty?", ”Minä rakastan sinua nyt”, ”On kaikki kaunista nyt”, ”Tämä pieni kylä”, ”Unessa”, ”Viisi kaunista yötä” ja ”Ääni”, vuonna 1987 singlellä ilmestynyt ”Tää kesä”, albumilla Lanka palaa (1987) ilmestyneet ”Karnevaalien kaupunki”, ”Kaupungin kaunein tyttö”, ”Kiitos”, ”Kotiin”, ”Laulu rakkaudelle” ja ”Pojat”, albumilla Toinen puoliaika (1989) ilmestyneet ”Kaipaan luoksesi kotiin” ja ”Surullinen mies”, albumilla Antaa soittaa (1991) ilmestynyt ”Voitaisko rakastaa”, singlellä vuonna 1994 ilmestynyt ”Kesäaurinko saa” ja albumilla Hyviä vuosia (1994) ilmestyneet kappaleet ”Antaa syksyn tulla vaan”, ja ”Kun kohdataan”.^[8]

Yölle sanoittamistaan kappaleista Lindholm myös sävelsi kappaleet ”Aivan pieni rakkauslaulu”, ”Anna mulle voimaa”, ”Enkelille”, ”Et ole liian villi oppimaan”, ”Kaipaan luoksesi kotiin”, ”Kalpea ratsastaja”, ”Karnevaalien kaupunki”, ”Kaupungin kaunein tyttö”, ”Kesäaurinko saa”, ”Kotiin”, ”Kun kohdataan”, ”Lasisilmä”, ”Laulu rakkaudelle”, ”Minä rakastan sinua nyt”, ”Niin paljon me teihin luotettiin”, ”On kaikki kaunista nyt”, ”Poika”, ”Pojat”, ”Sunnuntai-iltana klo 21.00”, ”Surullinen mies”, ”Tuhat kilometriä luotasi”, ”Tämä pieni kylä”, ”Tää kesä”, ”Unessa”, ”Vain vuoksi toisten”, ”Viisi kaunista yötä”, ”Voitaisko rakastaa”, ”Vuosi” ja ”Ääni”.^[9]

Lisäksi Lindholm teki moniin kappaleisiin joko sävellykset tai sanoitukset, esimerkiksi hitit ”Vie mut minne vaan” ja ”Ihmisen poika” ovat Lindholmin säveltämiä.^[9]

Yö julkaisi vuonna 2023 Mitä jos mä rakastan -albumilta ulos jääneen Viimeiseen auringonlaskuun -nimisen kappaleen. Olli Lindholmin laulu oli äänitetty vuonna 2018.^[10]

Lindholm toimi keväällä 2011 Idols-laulukilpailussa Helsingin koelaulujen vierailevana tuomarina.^[11] Vuonna 2015 hän aloitti The Voice of Finlandin tähtivalmentajana,^[12] ja keväällä 2017 hän oli mukana Vain elämää -televisiosarjan 6. tuotantokaudella.

Lindholm palkittiin vuoden 2003 Emma-gaalassa Erikois-Emmalla.^[13] Lindholm oli odottanut, että Jussi Hakulisen säveltämä ja sanoittama ”Rakkaus on lumivalkoinen” -kappale olisi saanut Vuoden biisi -palkinnon, mutta sen sai Don Johnson Big Bandin ”One MC, One Delay” -kappale. Lindholm nimitti saamaansa palkintoa vuonna 2017 ”sääli-Emmaksi” ja sanoi, ettei vieläkään ollut päässyt yli siitä, että ”Rakkaus on lumivalkoinen” ei saanut Vuoden biisi -palkintoa.^[14]

Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia-palkinnon Tapsan Tahdit -tapahtumassa Nokialla 2008. Palkinnon rahallinen arvo oli 10 000 euroa. Lindholmin vastaehdokkaina olivat Muska, Maarit, Timo Rautiainen ja Hanna Pakarinen.^[15] Valitsijana toimi Juhani Merimaa, joka perusteli valintaansa sillä, että näistä laulajista Lindholm on jättänyt pysyvimmän jäljen suomalaiseen iskelmäkenttään.^[16] Palkinnon ojensi silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Lindholm oli myös yleisön suosikki.^[15]

Lindholm voitti Iskelmä Gaalassa 2010 Vuoden miesartisti -palkinnon.^[17]

Alaveteliläisen moottorisahataiteilija Ulla Haglundin veistämä Olli Lindholmin puinen näköispatsas paljastettiin 23. syyskuuta 2022 Pomarkun taidepuistossa. Patsas perustuu valokuvaaja Tiia Santavirran ottamaan valokuvaan.^[18]

Lindholm valmistui ammattikoulusta levyseppähitsaajaksi ja työskenteli nuoruudessaan autokuskina, lähettinä, trukkikuskina ja varastomiehenä.^[1] Lindholm ja samalla muukin yhtye muutti Porista Tampereelle vuonna 1986.^[19] Lindholm toimi myös taksikuskina vuosina 1998–2001^[20] ja siivousyrityksessä työnjohtajana.^lähde?

Lindholm oli naimisissa Satu Lindholmin kanssa 24 vuotta. Hän jätti 29. maaliskuuta 2016 yksin ensimmäisen vaiheen avioerohakemuksen ja yksin myös toisen vaiheen hakemuksen 2. marraskuuta 2016.^[21] Heillä oli kaksi aikuista lasta.^[22] Viimeisinä vuosinaan Lindholm seurusteli Eveliina-nimisen naisen kanssa ja asui Ella-tyttärensä kanssa rivitalossa Ryydynpohjassa Tampereella. Poika Ossi oli jo aiemmin muuttanut pois kotoa.^[23]

Lindholm oli 1990-luvun loppupuolelta lähtien absolutisti. Tätä ennen hänellä oli vakava alkoholiongelma.^[24] Viimeisinä vuosinaan Lindholm kärsi kohonneesta verenpaineesta^[25] sekä uniapneasta, johon hänelle oli määrätty hoidoksi CPAP-ylipainelaite, jota hänen olisi tullut suosituksen mukaan käyttää aina nukkuessaan. Hän ei kuitenkaan käyttänyt maskia perustellen käyttämättömyyttä henkisillä seikoilla, sillä hän harrasti paljon liikuntaa ja koki, että käyttäminen olisi itsensä invalidisoimista.^[26]

Lindholm kuoli 54-vuotiaana aamuyöllä 12. helmikuuta 2019 sairauskohtaukseen.^{[27][28][29][30]} Hänen enonsa Raimo Jokisalo kertoi helmikuussa 2020 julkisuuteen Lindholmin varsinaisen kuolinsyyn olleen aortan repeämä.^[31]

Porin kaupunki järjesti 12. helmikuuta suruliputuksen Lindholmin muistolle.^[32] Porin kauppatorilla sijaitsevalla Satakieli-lavalla järjestettiin samana iltana kynttilämuistotilaisuus.^[33]

Lindholmin oli määrä esiintyä Iskelmä Gaalassa 15. helmikuuta. Gaalan alku omistettiin Lindholmin muistolle: Lindholmin pitkäaikainen ystävä, Ilveksen päävalmentaja Karri Kivi piti tilaisuuden aluksi muistopuheen, jonka jälkeen pidettiin hiljainen hetki. Juha Tapio esitti ”Pettävällä jäällä” -kappaleen, jonka hän on sanoittanut ja säveltänyt Yölle. Lisäksi Gaalassa näytettiin Lindholmin elämää ja uraa kuvaavia kuvia.^[17]

Lindholm haudattiin vain lähipiirin läsnä ollessa perheen sukuhautaan Pomarkun vanhalla hautausmaalla lauantaina, 16. maaliskuuta 2019.^[34] Hänen Ylämaan vihreästä graniitista veistetyssä hautakivessään on lainaus Yön kappaleesta Minne tuulet vie: "Mitä tapahtuu, jos lähden tuntemattomaan, loppuuko maailma siihen vai alkaako vaan uudestaan."^[35]

Lindholm oli jääkiekkojoukkue Porin Ässien mahdollisesti tunnetuin kannattaja. Hän oli joukkueen intohimoinen kannattaja 1970-luvulta lähtien.^[36] Lindholm oli yksi Ässien Patasydän -maalilaulun esittäjistä.^[37] Lindholm oli vakioesiintyjä jääkiekko-otteluiden alkuseremonioissa. Hän lauloi Maamme-laulun muun muassa Ässien mestaruuskeväänä 2013 ja uudistetun Isomäki Areenan avajaisissa syksyllä 2015.^[37]

Lindholm tunsi suurimman osan Ässien pelaajista ja oli säännöllisesti yhteydessä muun muassa Ville Uusitaloon tämän toimiessa joukkueen kapteenina. Kaudella 2012–2013 joukkueen päävalmentajana toiminut Karri Kivi oli Lindholmin läheinen ystävä. Lindholm oli pääesiintyjä vuonna 2013 järjestetyssä Ässien Suomen-mestaruusjuhlissa Porin torilla.^[36]

Lindholmin kuolemaa seuraavana päivänä Ässät pelasi SM-liigan kotiottelunsa HPK:ta vastaan poikkeuksellisesti mustassa peliasussa. Ennen alkulämmittelyä jäähallissa soitettiin pääasiassa Yö-yhtyeen musiikkia, ja lisäksi Lindholmia muistettiin hiljaisella hetkellä sekä muistovideolla.^[38]

Katso myös: Yön diskografia

• Voima (2000)
• Maailma on kaunis (2010)
• Nukku-Matti ja Herra Kuu (2012)
• Minun jouluni (2013)

• Rantanen, Ilpo & Lindholm, Olli (koonneet): Likaiset legendat: 30 vuotta Yötä. Helsinki: Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-072-6

• Lindholm, Olli ja Rantanen, Ilpo: Yhden yön tarina. (täydennetty painos 2007) WSOY, 2003.
• Kotro, Arno ja Lindholm, Olli: Olli – yhden miehen varietee. Docendo, 2017.

• Matilainen, Ville: Olli Lindholm oli mies Yöstä – katso ja kuuntele suosikkilaulajan esiintymisiä vuosien varrelta Elävä arkisto. 27.1.2012. Yleisradio.
• Lindfors, Jukka: Olli Lindholmin oppivuodet Elävä arkisto. 9.2.2007. Yleisradio.
• Nieminen, Tommi: Mammutti 21.10.2011. Image. Julkaistu alun perin Image 5–6/2006.
• Kinnunen, Hannu: Kuumakalle Olli Lindholm muuttui sovittelijaksi 15.12.2012. Yleisradio.
• Granlund, Antti: Muistokirjoitus: Olli Lindholm – rehti laulaja, joka vihasi lässytystä ja oli aina omiensa puolella 13.2.2019. Soundi.
• Olli Lindholmin sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Olli Lindholmin sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)