Olaf Scholz

Ammatiltaan Scholz on asianajaja. Scholz on ollut naimisissa brandenburgilaisen ministerin Britta Ernstin kanssa vuodesta 1998. Parilla ei ole lapsia.^[4]

Noustessaan kansleriksi Scholzista tuli ensimmäinen Saksan liittokansleri, joka ei kuulu mihinkään järjestäytyneeseen uskontokuntaan. Scholzin perhetausta on luterilaisuudessa, ja hänet itse on kastettu uskoon. Scholz erosi kirkosta 2010-luvun lopulla, mutta on myöntänyt, että uskonto on vaikuttanut hänen maailmankatsomukseensa.^[5]

Scholz liittyi SPD:hen opiskelijana 1975. Vuosina 1982−1988 hän oli SPD:n nuorsosialistien (Jusos) varapuhemies ja 1987−1989 International Union of Socialist Youthin varapresidentti. Hän tuki Jusoksen marxistista siipeä ”Freudenberger Kreis”, ja vaati kapitalistisen talouden lopettamista.^[6] Hän arvosteli ”aggressiivis-imperialistista” Natoa ja sosialistien ja liberaalien yhteishallitusta.^[7]

Vuonna 1979 Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin tähdättyään satoja ydinohjuksia Länsi-Eurooppaan. Nato reagoi tähän tuomalla Yhdysvaltain keskimatkan strategisia Pershing-ohjuksia Eurooppaan SPD:n johtajan, liittokansleri Helmut Schmidtin rohkaisemana. Tällöin Scholtz hyökkäsi Naton ”aggressiivis-imperialistista strategiaa” ja sen SPD:ssä olevia tukijoita vastaan. Hänelle Nato ja Yhdysvallat − ei Neuvostoliitto − oli päävihollinen, historioitsija Hubertus Knabe kertoo. Itä-Saksan nuorisojohtaja kertoo Scholzin olevan niitä, jotka ovat usein halukkaita yhteistyöhön kommunistien kanssa. SPD:n nuorisosiivessä Scholz toimi radikaalien marxistien puhemiehenä ja hyökkäili usein nuorten ei-marxilaista enemmistöä vastaan.^[8] Scholz kävi 9 kertaa Itä-Saksassa, joka vapautti hänet rajamaksusta ja jonka kakkosmies Egon Krenz otti kahdesti Scholzin vastaan. SPD:n nuorisojärjestö Jusos myös vaati, että Neuvostoliitto ”laittaisi paljon enemmän ydinohjuksia Yhdysvaltojen ovelle”. Jusoksen johtajana Gerhard Schröder alkoi työskennellä Itä-Saksan nuorisojärjestön kanssa, ja Scholz seurasi hänen jälkiään, Knabe kuvaa.^[8]

Vuonna 1998 valittiin 40-vuotias Scholz ensi kerran liittopäiville, Hamburg-Altonan edustajana.^[9] Saksan liittopäivillä hän oli edustajana vuosina 1998–2001, 2002–2011 ja uudelleen 2021 lähtien.^[10]

30. toukokuuta 2001 hänestä tuli Hampurin sisäministeri edeltäjän erottua nepotismisyytösten vuoksi. Lokakuussa 2001 hän menetti tehtävänsä puolueen vaalitappion vuoksi.

Vuonna 2002 Scholz valittiin taas liittopäiville ja 2002–2004 hän toimi myös SPD:n pääsihteerinä. Hän erosi, kun puoluejohtaja Gerhard Schröder ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan tehtävistä puolueessa heränneen vastustuksen vuoksi.

Scholz toimi Merkelin I hallituksen työ- ja sosiaaliministerinä 21. marraskuuta 2007 – 27. lokakuuta 2009. SPD:n voitettua Hampurin osavaltiovaalit hänet valittiin pormestariksi (Erster Bürgermeister) 7. maaliskuuta 2011.^[10]

Edeltäjän erottua hänestä tuli SPD:n puheenjohtaja vuonna 2018. Varakanslerina ja valtiovarainministerinä hän toimi 2018–2021 ja liittokanslerina joulukuusta 2021 alkaen.

Sotilasasiantuntija Edward Luttwak sanoi Die Weltille, että Saksa aiheutti Ukrainan-sodan (2022), koska Scholz näytti ”vihreää valoa Putinille” sen sijaan, että olisi ilmoittanut hyökkäyksen johtavan vastatoimiin.^[11]

Syyskuussa 2023 Scholz kaatui ollessaan lenkillä saaden lieviä vammoja kasvoihinsa. Tämän seurauksena hän käytti silmälappu oikean silmän päälle parin viikon ajaksi. Scholz kertoi asiasta Twitterissä, jonne hän myös laittoi itsestään kuvan silmälapun kanssa saatesanoin "odotan innolla meemejä". Tämän on arveltu olevan harkittu veto kohottaa Scholzin harmaaksi ja tylsäksi koettua imagoa.^[12][13][14]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Olaf Scholz Wikimedia Commonsissa

• Olaf Scholzin virallinen sivusto (saksaksi)