Nouakchott

Nouakchottin alueella on ollut ihmisiä jo pitkään. 5000 vuotta eaa. Nouakchottin ilmasto oli nykyistä kosteampi ja lähistöltä löydettyjen luolamaalausten mukaan alueella oli runsaasti myös eläimistöä. 2500 eaa. ilmasto kuivui, mutta alueella asui edelleen pieniä metsästäjä-keräilijä yhteisöjä. 300-luvun jälkeen alueelle saapuivat berberit, joita seurasivat arabit 1200-luvulla. Arabit perustivat vuoden 1630 jälkeen Trarzan emiirikunnan nykyisen Nouakchottin käsittäneelle rannikkoalueelle. Kaupunkina sitä ei vielä tuolloin ollut olemassa. 1900-luvun puoliväliin Mauritanian tärkeimmät kaupunkikeskukset olivat Rosso Senegaljoella ja Atar nykyisestä kaupungista luoteeseen. Ranska oli vallannut suuren osan Länsi-Afrikkaa siirtomaavaltansa alle mutta Mauritaniasta tuli siirtomaa vasta 1900-luvun puolella. Ranskalaiset perustivat nykyisen kaupungin paikalle vuonna 1903 pienen sotilasaseman, joka hylättiin vuonna 1908 ja otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1929. Vielä tuolloin Mauritaniaa hallittiin Saint-Louisin kaupungista nykyisestä Senegalista.^[3]

Kysymys pääkaupungista nousi esille itsenäisyysliikkeen myötä 1950-luvulla. Rosson kaupunkia pidettiin maan mauriväestön taholta liian läheisissä kytköksissä Senegaliin olevana. Ataria pidettiin taas Marokon uhkaamana. Marokon kuningas Muhammad V oli esittänyt ajatuksen Mauritanian käsittävän Suur-Marokon luomisesta. Nouakchott valittiin vuonna 1957 uuden pääkaupungin paikaksi. Ennen sen rakentamista sen paikalla oli vain vanha ranskalainen sotilasasema ja 324 asukkaan kylä. Kaupunki rakennettiin alun perin 15 000:n asukkaan tarpeita ajatelleen ja sen tyyli oli paljolti samankaltainen kuin muissa siirtomaakaupungeissa. Kaupungin ensimmäinen peruskivi muurattiin 5. maaliskuuta 1958. Mauritania itsenäistyi presidenttinään Mokhtar Ould Daddah marraskuussa 1960.^[3]

Vuonna 1968 Nouakchottissa mellakoitiin rotusyrjintää vastaan. Maan eteläosien asukkaat kokivat arabiankielisen pohjoisen asukkaiden syrjivän heitä. Mellakat hajotettiin ja rotuasioista puhuminen kiellettiin. Jännitteet kasvoivat kiellosta huolimatta 1980-luvulla. Mellakoiden jälkeen maassa otettiin käyttöön islamilainen laki. 1988–1989 mellakoitiin jälleen Mauritanian ja Senegalin käymän rajasodan aikaan. Mauritaniassa olleita senegalilaisia surmattiin ja vastaavasti Senegalissa surmattiin siellä olleita mauritanialaisia. Tuolloin ulkonaliikkumiskieltoja oli Nouakchottissa, Nouadhiboussa ja Senegalin pääkaupunki Dakarissa. Ongelmia oli myös maan pohjoisrajalla. Espanjan vetäydyttyä Länsi-Saharasta Mauritania oli saanut siitä osan itselleen. Paikallinen Polisario-järjestö teki vastarintaa ja kesäkuussa 1976 ja heinäkuussa 1977 he tekivät hyökkäyksiä Nouakchottin liepeille tulittaen maan presidentinpalatsia. Sota tuli kalliiksi ja aiheutti lopulta Mokhtar Ould Daddahin vallan menetyksen vallankaappauksessa ja maan vetäytymisen alueelta. Vallankaappaukset ovat sittemmin toistuneet maassa useita kertoja.^[3]

Nouakchottissa sijaitsee Nouakchottin kansainvälinen lentoasema. Kaupungilla on myös vientiä ja tuontia palveleva satama jonkin matkaa kaupungista länteen. Se koostuu kahdesta laiturista, joista pienemmille aluksille tarkoitettu on rakennettu 1960-luvulla ja suuremmille tarkoitetun rakennuttivat kiinalaiset 1970-luvulla. Sataman kautta tuodaan esimerkiksi ruokaa maahan ja viedään ulkomaille rautamalmia, fosfaatteja ja kuparia.^[3]

Vuoden 2013 väestönlaskennan mukaan Nouakchottissa oli yhteensä 958 399 asukasta.^[1] Mauritanian virallinen kieli on arabia, jonka lisäksi merkittäviä vähemmistökieliä ovat wolofi ja soninke, jotka on tunnustettu perustuslaissa kansallisiksi kieliksi. Monet lakitekstit ovat silti pelkästään ranskaksi, jota käytetään myös laajalti Nouakchottissa. Maurit muodostavat noin 35 % kaupungin väestöstä ja he hallitsevat valtion virkatehtäviä. Loput 65 % ovat eri afrikkalaisiin ryhmiin ja entisten orjien jälkeläisiä (haratin). Kaupungin väestömäärä kasvoi rajusti 1970-luvulla Saharan kuivuuksien myötä, jolloin maaseutuväestö muutti kaupunkiin. 1980-luvulla Maailmanpankin mukaan Nouakchottin hallitsematon kaupungistuminen oli Afrikan korkeimmalla tasolla. Väestönkasvu on luonut siihen tavallisesti liittyviä sosiaalisia ongelmia, kuten kaupunkia ympäröivät slummit. Erään arvion mukaan 40 % kaupungin asukkaista elää laittomissa asumuksissa, joita rakennetaan romusta.^[3]

Orjuus on useaan otteeseen lailla kielletty Mauritaniassa, mutta orjien pitämisestä ei pitkään oltu määritelty mitään rangaistusta. Vuonna 2003 voimaan tulleen lain mukaan orjuuttamisesta voidaan tuomita sakkoja tai vankeutta. Orjia ja entisiä orjia syrjitään työelämässä ja koulutuksessa.^[3]

• Vakkuri, Juha: Afrikan ympäri. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0791-8

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nouakchott Wikimedia Commonsissa