Normandie-luokka

30. maaliskuuta 1912 annettu laivastolaki mahdollisti alusten suunnittelun aloittamisen ja luokan aluksista neljä tilattiin 1912–1913. Aluksista viides Béarn tilattiin 3. joulukuuta 1913, millä pyrittiin varmistamaan neljän aluksen palveluksessa olo kaikissa tilanteissa.

Luokan merkittävin uudistus oli neliputkisten tykkitornien käyttöönotto. Ratkaisulla mahdollistettiin mahdollisimman voimakas aseistus pienemmällä uppoumalla. Kaksitoista 340 millimetrin tykkiä vastasi tulivoimaltaan erinomaisesti Britannian kuninkaallisen laivaston Iron Duke -luokan aluksia, jotka oli laskettu vesille hieman ennen luokan alusten tilausta. Tulivoima oli kuitenkin heikompi kuin valmisteilla olevien 15 tuuman tykein varustettujen Saksan ja Britannian kuninkaallisen laivaston alusten.

300 millimetrin panssarointi oli paksuinta mahdollista ja vastasi hyvin saman sukupolven muiden alusten suojaa. Luokan ensimmäisen aluksen voimanlähteenä piti olla höyryturbiinit nopeaa ajoa varten ja kolmivaihehöyrykoneet risteilykoneiksi, mikä mahdollisti paremman polttoainetalouden hitaammin ajettaessa. Béarniin asennettiin kuitenkin ainoastaan turbiinimoottorit, vaikka ne lentotukialukseksi muutettaessa korvattiinkin vastaavalla ratkaisulla kuin muissakin luokan aluksissa. Suunniteltu maksiminopeus oli 21,5 solmua, mikä oli vastaava kuin edeltäneillä luokilla.

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa luokan alusten työt keskeytettiin, jotta säästettäisiin maan resurssit sodankäyntiin. Luokan aluksista neljä ensimmäistä saatettiin kuitenkin vesillelaskukuntoon, jotta telakoiden resurssit saataisiin vapaaksi muihin tarkoituksiin. Osa aluksiin varatuista höyrykattiloista asennettiin valmistuviin torpedoveneisiin ja osa tykeistä siirrettiin maavoimien linnakkeisiin ja korvaamaan Provence-luokan kuluneita tykkejä.

Sodan päätyttyä alusten valmistusta ei jatkettu, koska niiden katsottiin sotakokemusten perusteella olevan osittain vanhentuneita. Alusten nopeutta piti kasvattaa, tulenjohtoa, suojaa ja tulivoimaa parantaa. Muutostyöt olisivat olleet kalliita. Saksan avomerilaivaston upottauduttua ja Italian luovuttua Caracciolo-luokan taistelulaivojen valmistuksesta Ranskan oli helppo hyväksyä Washingtonin laivastosopimuksen rajoitukset ja luopua alusluokan valmistuksesta. Béarn kuitenkin päätettiin säästää ja muuttaa lentotukialukseksi.

• Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)