Neil Diamond

Diamond syntyi vuonna 1941 Brooklynissä juutalaisille vanhemmille, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin Venäjältä ja Puolasta. Diamondin isä oli kauppias, jonka menestys nosti lopulta perheen keskiluokkaiseksi.^[1]

Diamond opiskeli New Yorkin yliopistossa lääketiedettä, mutta jätti opintonsa kesken vuonna 1960. Hän kirjautui sen jälkeen vielä opiskelijaksi kauppatieteiden tiedekuntaan vuoteen 1965 asti.^[2]

Vuonna 1960 Diamond julkaisi Jack Packerin kanssa duona singlen ”You Are My Love”/”What Will I Do”. Koska se ja duon seuraavakaan single ei myynyt, Diamond jatkoi uraansa yksin. Sunbeam Music ja Roosevelt Music julkaisivat vuonna 1962 joitain hänen kirjoittamiaan lauluja. Ensimmäinen listoille noussut laulu, jossa Diamond oli mukana kirjoittajana, oli Pat Boonen esittämä ”Ten Lonely Guys”. Columbia Records julkaisi Diamondin ensimmäisen soolosinglen ”Clown Town”/”At Night” vuonna 1963. Koska se ei menestynyt, Columbia hylkäsi Diamondin.^[2]

Vuonna 1965 Diamond sai ensimmäinen hittinsä Trio Musicilta, kun Jay & the Americansin esittämä ”Sunday and Me” nousi Yhdysvaltain listasijalle 18. Kesällä 1966 Diamond pääsi singlelistan sijalle 55 omalla esityksellään ”Solitary Man”. Sitä seurasi ”Cherry, Cherry” singlelistan sijalle 6. Diamondin menestynein laulu noilta ajoilta on The Monkeesin esittämä ”I’m a Believer”, joka oli singlelistan kärjessä seitsemän viikkoa vuonna 1967.^[2]

Diamondin esikoisalbumi The Feel of Neil Diamond (1966) ei vielä menestynyt listoilla.^[2] Seuraavina vuosina Diamond levytti useita hittejä ja menestysalbumeja. Hänen tunnetuimpia kappaleitaan on ”Sweet Caroline” (1969), joka nousi Yhdysvaltain listaneloseksi. Diamond oli suosionsa huipulla 1970-luvulla, ja esimerkiksi vuonna 1978 hänen duettonsa Barbra Streisandin kanssa, ”You Don’t Bring Me Flowers”, myi platinaa.^[1] Vuonna 1981 Columbian kanssa solmittu 30 miljoonan dollarin ja 10 albumin levytyssopimus oli siihen mennessä historian rahakkain levytyssopimus.^[2]

Diamond säilytti suosionsa konserttiesiintyjänä 1970-luvun jälkeenkin, ja vielä vuonna 2005 hän oli Yhdysvaltain kolmanneksi menestynein esiintyjä yli 70 miljoonan dollarin lipputuloilla.^[1]

Diamond nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2011. Seuraavana vuonna hän sai tähden Hollywood Walk of Fame -kävelykadulle.^[2]

Vuonna 2018 Diamond ilmoitti sairastavansa Parkinsonin tautia ja jättävänsä siksi esiintymiset. Hän on kuitenkin jatkanut levyttämistä.^[2]

Diamondin laulut ovat melodista ja prameasti sovitettua poppia, jotka kertovat rakkaudesta. Hänen laulujaan ovat esittäneet monenlaiset artistit, kuten Elvis Presley, Johnny Cash ja Deep Purple.^[1]