Naarjärvi

Järven pinta-ala on 211 hehtaaria eli 2,1 neliökilometriä. Se on 4,8 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä. Se sijaitsee Kavaniemennummen korkean drumliiniselänteen itäpuolella ja siellä olevan kallioalueen länsipuolella sijaitsevassa painaumassa. Kavaniemennummi on valtakunnallisesti arvokkaiden moreenimuodostumien tyyppiesimerkkinä (MOR-Y02-020 ^[5]) niin sanottu vastasivun drumliini. Se on ympäristöään 60 metriä korkeampi, ja se on kolme kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä. Drumliini on lähiseudun mäkiin verrattuna poikkeuksellisen suuri ja se erottuu taivaanrannan silhutetista kauempaakin katsoen. Järvi on pitkä ja paikoin kapea. Järven pohjoisosassa on pyöreä ja sen eteläosassa viuhkamainen laajentuma. Laajentumien välissä on 2,6 kilometriä pitkä salmimainen järvenosa.^[2][1][6]

Järvessä on kartan mukaan seitsemän saarta. Pohjoispäässä on yksi saari, joka on 150 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Eteläpäässä on samankokoinen Isosaari, joka on alle 200 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Isosaareen kurkottaa Pitkäniemi, jonka itäpuolella sijaitsee pieni 60 metriä pitkä kapea saari. Muuta saaret ovat luotoja.^[1]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Sen tilavuus on 6,2 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0062 kuutiokilometriä. Järven keskisyvyys on 2,9 metriä ja suurin syvyys on 4,9 metriä. Syvin kohta sijaitsee järven keskiosassa Mustamäen puoleisen rannan tuntumassa.^[2][1]

Järven rantaviivan pituus on 15,4 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata lukuun ottamatta Naarjärvellä ja järven keskivaiheilla, missä rantaan ulottuu useita peltoja. Järven keskivaiheilla ovat rantojen rinteet jyrkkiä. Drumliinin muinaiset rannat ovat huuhtoneet länsirannan rinteiltä alas rantahiekkaa, soraa ja kiviä. Nämä maaperän piirteet näkyvät maastossa edelleenkin. Järve ainoa kylä on sen pohjoispäässä sijaitseva Naarjärvi. Järvellä on haja-asutuksena muutama talon muillakin rannoilla, mutta rannoille on rakennettu eniten vapaa-ajan asuntoja, joita on noin 150. Niille tulee tiet yhdystieltä 12110, seututieltä 186 tai niiltä haarautuvilta kyläteiltä. Pohjoisrannassa sijaitsee Salon seurakunnan leirikeskus Naarila ja eteläpäässä on länsirannassa Rantalassa Naarjärven uimala (EU-uimaranta ^[7]) ja itärannassa Nummenpäänlahdella toinen uimaranta.^[2][1][5][8]

Järvi on tyypiltään pieni- tai keskisuuri vähähumuksellinen järvi (MVt ^[7]), jonka ekologinen tila on erinomainen. Järvi on valuma-alueensa latvajärviä ja sen pinellä valuma-alueella on pääasiassa metsämaata ja peltomaata vain vähän. Vesinäytteitä on otettu Isosaaren luona 1970-luvulta alkaen. Pintaveden kirkkautta on mitattu näkösyvyydellä, joka on 2–4 metriä. Näkösyvyys on talvella parempi kuin kesällä. Humuspitoisuus on vuosien aikana hieman kasvanut, kun sitä arvioidaan kemiallisen hapenkulutuksen ja vedenvärin perusteella. Veden happamuustaso on ollut kesäisin pH 7,1 ja talvisin pH 6,6.^[3][7]

Veden pH-arvojen kohoaminen viitta yleensä levien yhteyttämisessä tapahtuvaan happamuuden vähenemiseen. Tähän viittaa myös veden happipitoisuuksissa tapahtuvat muutokset. Talvella voi päällysveden hapen kylläisyysprosentit vaihdella 60–100 %, mutta kesäkaudella ne ovat yleensä 90–110 %. Yli 100 % kylläisyydet ovat ylikylläisyyttä ja sellaiset arvot selittyvät usein juuri levien vilkkaalla yhteyttämisellä. Järven pohjalla alusvedessä tilanne on kesällä sama, mutta talvella jään alla tapahtuu hapen kylläisyyden lasku arvoon 40–80 %. Tämä on suomalaisissa järvissä melko yleinen tilanne ja happitalous on siten vähintään tyydyttävällä tasolla. Päällysveden fosforipitoisuus on viime aikoina ollut talvella 5–12 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja kesällä 8–12 μg/l. Typpipitoisuuksissa on ollut vastaavalla ajalla vaihtelua arvojen 300–500 μg/l välillä. Kummatkin ovat normaaleja arvoja, mikä näkyy myös levien määrää indikoivan a-klorofyllin pitoisuuksissa, jotka ovat kesäisin päällysvedessä 2–5 μg/l.^[3]

Drumliini oli jo olemassa ennen Veiksel-jääkauden viimeistä ja kylmintä maksimivaihetta ja kun jääkauden loppuessa mannerjäätikön reuna perääntyi Kavaniemennummen yli luoteeseen, jäi se Itämeren Yoldiavaiheen vedenpinnan alle. Vuosisatojen ajan vedenpinta laski 120–115 metristä 80 metriin mpy., joillin meri muuttui makeavetiseksi Ancylusvaiheeksi. Ancylusvaiheen ulapan aallokko alkoi kuluttaa Kavaniemennummen lakialueita, kun vesi laski 60 metrin korkeuteen. Aallot kuljettivat syntyneen hiekan ja soran vedestä kohoavan saaren itäpuolelle eli länsituulten suojapuolelle, missä sijaitsee nykyään 1,5 kilometriä pitkä ja 300–500 metriä leveä hiekka-ja soravyöhyke. Hiekaa on siellä 2–8 metrin paksuudelta.^[5][9][6]

Vertaamalla Naarjärveä 1800-luvun karttoihin voi aavistella, että järvellä on tehty järvenlasku. Kansalaisen karttapaikan rinnevarjostustoiminnolla voi löytää vanhoja rantavalleja läheltä nykyistä vesirajaa. Jos kyseinen järvenlasku on todella tapahtunut, on se ollut pieni. Suojeluyhdistyksen sivuilla sen suuruudeksi arvellaan 0,5–1,0 metriä. Järvi on ollut pitkään säännöstelty, koska vedenkorkeutta on haluttu pitää tietyllä korkeustasolla. Pohjapadon korkeudesta käydään kuitenkin edelleen keskustelua.^[3][10]

Järvi sijaitsee Kiskonjoen–Perniönjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 24) Asteljoen valuma-alueella (24.05), jonka Naarjärvenojan valuma-alueeseen (24.054) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 46,9 metriä mpy.^[1][3]

Järvi saa pääosan vedestään omalta lähialueeltaan, josta on johdettu runsaasti varsin lyhyitä metsäojia järveen. Järveen ei laske muden järvien tai lampien vesiä yhtään. Järven laskujoki Naarjärvenoja on Asteljoen sivuojia ja Naarjärvi on Asteljoen valuma-alueen latvajärviä. Naarjärvenoja yhtyy Astejokeen Haarossa ja se puolestaan yhtyy Perniönjokeen Perniön alapuolella. Perniönjoki kuuluu Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöön niin, että Kiskonjoki yhtyy pääuomaan Kestrikissä ja se jatkaa Perniönjokena matkaa Särkisalon kirkonkylän edustalle, missä joka laskee Itämeren Suomenlahteen Krailanselällä.^[3][1]

• Naarjärven suojeluyhdistys ry