Wolfgang Amadeus Mozart

Wolfgang Amadeus Mozart syntyi Salzburgissa vuonna 1756. Hänen isänsä Leopold oli svaabilaista sukua, johon oli kuulunut paljon augsburgilaisia käsityöläisiä. Mozartin äidin Anna Marian (o. s. Pertl) suku oli kotoisin Salzburgista ja sen ympäristöstä, ja Mozartin äidinisä oli toiminut jonkin aikaa muusikkona. Leopoldille ja Anna Marialle syntyi seitsemän lasta, joista aikuiseksi eli Wolfgangin lisäksi myös Mozartin isosisko Nannerl (s. 1751).^[1]

Mozart oli musiikin ihmelapsi, joka alkoi säveltää jo nelivuotiaana. Havaittuaan poikansa lahjakkuuden Leopold-isä keskittyi hänen ja Nannerl-siskon kouluttamiseen lapsipianisteiksi ja Wolfgangia myös säveltäjäksi. Vuonna 1762 kolmikko teki konserttimatkan Müncheniin ja sen jälkeen Wieniin, ja vuoteen 1766 mennessä he olivat kiertäneet jo koko läntisen Euroopan Pariisia ja Lontoota myöten. Euroopan-kiertueen aikana nuori Mozart tutustui pariisilaiseen soitinmusiikkiin ja oopperaan sekä italialaiseen oopperaan ja sinfoniaan. Hän sävelsi myös sonaatteja pianolle ja viululle, pianokappaleita, ensimmäiset sinfoniansa sekä aarioita ja kirkkomusiikkia. Pianon lisäksi hän soitti toisinaan myös viuluja ja urkuja. Koulunsa Mozart kävi yksityisopetuksena.^[1] Nuorella Mozartilla oli tarkka korva, ja hän pystyi muistamaan kokonaisia sävellyksiä kertakuulemalta.^[2]

Mozartit muuttivat vuonna 1767 Wieniin, missä Mozart jatkoi säveltämistä. Perhe palasi Salzburgiin vuoden 1769 alussa, ja Mozart sävelsi siellä lisää messuja ja sinfonioita sekä ensimmäiset serenadinsa ja divertimentonsa. Hänet nimitettiin saman vuoden marraskuussa 13-vuotiaana arkkipiispan konserttimestariksi.^[1]

Mozart lähti joulukuussa 1769 isänsä kanssa ensimmäiselle suurelle Italian-matkalleen. Sen aikana Mozart tutustui perusteellisesti italialaiseen musiikkiin ja esiintyi ylistysten saattelemana kautta maan. Hänet nimitettiin Accademia Filharmonican jäseneksi, ja Roomassa hän sai Kultaisen Kannuksen ansioristin ja oikeuden käyttää ritarin (cavaliere) titteliä. Matkan aikana Mozart sävelsi sinfonioiden, aarioiden ja kirkkomusiikin ohella myös ensimmäisen jousikvartettonsa ja opera seriansa. Hänen oopperansa Mitridate, re di Ponto kantaesityksen menestys toi hänelle heti uuden oopperatilauksen.^[1]

Mozartit palasivat Salzburgiin joulukuussa 1771. Mozart jatkoi säveltämistä ahkerasti, ja hän sävelsi suurimuotoisia kirkkomusiikkiteoksia, sinfonioita, divertimentoja, lauluja sekä seranata drammatican. Seuraavana vuonna Wolfgang ja Leopold lähtivät vielä uudelleen Italiaan kahdeksi vuodeksi, minkä jälkeen Mozart pysytteli muutaman vuoden ajan etupäässä Salzburgissa säveltäen ahkerasti etenkin kirkkomusiikkia, sinfonioita ja konserttoja.^[1]

Mozart erosi virastaan Salzburgissa vuonna 1777 ja muutti puoleksi vuodeksi Mannheimiin. Siellä rakkaus laulajatar Aloysia Weberiin sai hänet siirtämään suunniteltua lähtöä Pariisiin. Kun matka lopulta toteutui maaliskuussa 1778, siitä tuli pettymys, sillä Mozart ei viihtynyt Pariisin muusikkopiireissä lainkaan.^[1]

Mozart palasi äitinsä kuoltua Salzburgiin tammikuussa 1779. Hän alkoi säveltää hyvin intensiivisesti ja loi kolme sinfoniaa, useita konserttoja, kaksi viulusonaattia, lukuisia kirkkomusiikkiteoksia sekä näyttämömusiikkia ja Münchenissä tilaustyönä oopperan Idomeneo, josta tuli suuri menestys. Münchenistä Mozart lähti arkkipiispan määräyksestä Wieniin kapellimestariksi. Koska hän koki menettäneensä viran vuoksi monta tilaisuutta esiintyä keisarille ja muille Wienin vaikutusvaltaisille henkilöille, Mozart erosi virasta toukokuussa 1781 ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Hän saikin pian oopperatilauksen Ryöstö seraljista, joka sai kantaesityksensä heinäkuussa 1782. Hän antoi myös pianotunteja, esiintyi konserteissa, järjesti omia akatemioita sekä sävelsi pienimuotoisia teoksia.^[1]

Mozart meni elokuussa 1782 naimisiin Konstanze Weberin kanssa. Pariskunta sai kuusi lasta, joista kaksi eli aikuiseksi. Vuosina 1782–1786 Mozart sävelsi paljon pianokonserttoja ja muita konserttoja. Hän oli saavuttanut aseman Wienin seurapiireissä, mutta toivomiaan oopperatilauksia hän ei saanut ennen kuin vuonna 1785, kun Lorenzo Da Ponte antoi hänelle Figaron häiden libreton sävellettäväksi. Oopperan kantaesitys toukokuussa 1786 oli suuri menestys, kuten myös seuraavan oopperan Don Giovanni kantaesitys seuraavan vuoden lopulla. Muuten Mozart sävelsi vuonna 1787 vain vähän, sillä hän oli jo luopunut konserttitoiminnastaan ja konsertteihin säveltämisestä. Mozart oli ylipäätäänkin jo alkanut vetäytyä syrjään julkisesta musiikkielämästä keskittyäkseen luomistyöhön. Hänet nimitettiin joulukuussa 1787 keisarin kamarisäveltäjäksi, mutta hyvästä palkasta huolimatta hänen taloudellinen tilanteensa heikkeni. Hänen teoksensa eivät miellyttäneet suurta yleisöä yhtä paljon kuin helpommin omaksuttavien muotisäveltäjien teokset.^[1]

Mozart teki kesällä 1789 konserttimatkan Keski-Euroopassa. Hän sävelsi hovin tilauksesta oopperan Così fan tutte, joka sai lyhytaikaista menestystä Wienissä. Hän sävelsi myös konserttiaarioita. Mozart teki vielä syksyllä 1790 uuden konserttikiertueen, mutta sekään ei tuonut lohtua hänen huonoon rahatilanteeseensa.^[1]

Mozartin viimeinen elinvuosi oli kuumeisen luomistyön aikaa. Muiden sävellysten ohella hän sai valmiiksi peräti kaksi oopperaa. Keväällä 1791 hän alkoi suunnitella Taikahuilu-oopperaa, joka valmistui saman vuoden syyskuussa. Heinäkuussa tuntematon toimeksiantaja – kreivi Franz Walsegg, jolla oli tapana tilata säveltäjiltä teoksia ja esittää niitä ominaan – tilasi vaimonsa muistoksi Mozartilta sielunmessun eli requiemin. Mozart kuitenkin kuoli ennen kuin ehti saada teoksen valmiiksi, eikä kreivi Walsegg onnistunut saamaan teosta nimiinsä. Mozartin oppilas Franz Xaver Süssmayr viimeisteli messun Mozartin luonnosten pohjalta, mutta muutkin muusikot ovat täydentäneet Mozartin käsikirjoitusta.^[2]

Mozart kuoli 5. joulukuuta 1791. Hänet haudattiin kaksi päivää myöhemmin St. Marxin hautausmaalle merkitsemättömään hautaan.^[1] Viralliseksi kuolinsyyksi kahden viikon sairastelun jälkeen merkittiin kuume ja ihottuma. Käly Sophie Haibel kirjoitti liki 33 vuotta myöhemmin Mozartin olleen tajuissaan ja aivojen toimintakykyiset loppuun saakka. Hän sävelsi viimeiseen asti viimeistä teostaan Requiemia. Koska hän oli ollut seuraelämässä ja hyväntuulinen koko syksyn, ei sairautta uskota krooniseksi vaan äkilliseksi tartuntataudiksi.^[3]

Mozartin lopullisesta kuolinsyystä ei ole varmaa tietoa. Muun muassa reumakuumetta, virtsamyrkytystä, kuppaa, antimonimyrkytystä^[4] ja murhaakin on epäilty. Uusin teoria viittaisi akuuttiin munuaistulehdukseen, glomerulonefriittiin, jota aiheutti streptokokki-bakteeritartunta. Wienin kuolinsyiden tutkintaan marraskuusta 1791 tammikuuhun 1792 perustuen Amsterdamin yliopiston tutkijat päättelivät juuri näinä aikoina ollutta epidemiaa todennäköisimmäksi syyksi. Säveltäjän kerrottiin olevan pahasti turvoksissa viimeisinä elinpäivinään. Juuri joulukuun 1791 alussa nuoria miehiä kuoli epätavallisen paljon ödeemaan Wienissä. Koska nuoria miehiä oli sotilassairaalassa, epäillään todennäköisimmin tartunnan lähteneen juuri sieltä.

Mozartin ja Constanzen kuudesta lapsesta kaksi selvisi aikuisikään asti. He olivat pojat Karl Thomas ja Franz Xaver Wolfgang, joista jälkimmäisestä tuli myöhemmin säveltäjä. Molemmat kuolivat naimattomina ja lapsettomina.

Mozartin omalaatuisena pidetty persoonallisuus on kiehtonut ihmisiä. Hänen on epäilty kärsineen muun muassa Touretten oireyhtymästä.^[5]

Mozartin teoksia, kuten myös Haydnin, pidetään arkkityyppeinä klassismin tyylistä. Hänen teoksensa on tehty aikana, jolloin kyseinen tyyli muuttui kontrapunkteja hylkivästä galantista tyylistä jälleen myöhäisbarokin monimutkaista kontrapunktitekniikkaa sisältäväksi. Mozartin oma kehitys heijastelee klassismin tyylin kehitystä varsin läheisesti. Monipuolisena säveltäjänä Mozart sävelsi lähes kaikkia tuon ajan tärkeimpiä teostyyppejä, kuten sinfonioita, oopperoita, konserttoja sekä kamarimusiikkia, kuten jousikvartettoja ja pianosonaatteja. Vaikka mikään näistä sävellysmuodoista ei ollut uusi, Mozart vaikutti erityisesti pianokonserton kehitykseen ja suosioon. Mozart sävelsi myös suuren määrän kirkkomusiikkia, kuten messuja sekä monia kevyempiä teostyyppejä kuten tansseja, divertimentoja ja serenadeja.

Kaikki klassisen tyylin keskeiset piirteet voidaan löytää Mozartin musiikista. Selkeys, tasapaino ja läpinäkyvyys ovat kaikki mukana, joskin tuon ajan musiikille tyypillisen hentouden lisäksi Mozartilla on myös voimakkaasti uhkaavansävyisiä teoksia, kuten 20. ja 24. pianokonsertto, g-molli-jousikvintetto, 40. sinfonia ja Don Giovanni. Varsinkin elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana Mozart tutki kromaattista harmoniaa ajalleen poikkeuksellisen syvälliseen tapaan. Tuolloin syntynyt Haydnin suuresti ihailema Dissonanssi-kvartetto (KV 465), jonka aloitus osoittaa erityisen selvästi, ettei Mozartin musiikki ole ainoastaan kepeää ja hyväntuulista.

Varhaisista vuosistaan asti Mozart oli kyennyt jäljittelemään helposti kuulemaansa musiikkia. Koska hän oli matkustanut paljon, hänellä oli paljon musiikillisia kokemuksia, joista hän rakensi oman sävelkielensä. Lontoossa hän oli tavannut Johann Christian Bachin ja kuullut hänen musiikkiaan; Pariisissa, Mannheimissa ja Wienissä hän kuuli niin ikään näiden kaupunkien säveltäjien töitä. Italiassa hän oli tutustunut italialaiseen alkusoittoon ja opera buffaan, ja molemmat vaikuttivat suuresti hänen kehitykseensä säveltäjänä. Italiassa ja Lontoossa Mozartin kohtaama galantti tyyli oli tuolloin kukoistuksessaan: musiikki oli mutkatonta, kevyttä, kadensseja oli runsaasti, rakenteet yksinkertaisia, muodot symmetristä, perussointuja (toonikaa, dominanttia ja subdominanttia) painotettiin vahvasti. Galantti tyyli oli vastareaktiota myöhäisbarokin musiikin monimutkaisuudelle. Mozartin varhaiset sinfoniat ovat galantin tyylin mukaisia italialaisia alkusoittoja: osia on kolme, ja ne ovat usein keskenään homotonaalisia (eli alku- ja loppuosa ovat samassa sävellajissa ja keskimmäinen hidas osa näiden mollisävellajissa). Jotkut Mozartin varhaisista sinfonioista taas jäljittelevät selvästi Johann Christian Bachin tyyliä ja joissain käytetään wieniläisten säveltäjien suosimia pyöristettyjä kaksiosaisia muotoja, joissa on kaksi suunnilleen samanpituista osaa eri sävellajeissa.

Vanhemmiten Mozart alkoi lisäillä musiikkiinsa barokin tyylipiirteitä. Esimerkiksi 29. sinfoniassaan (A-duuri, KV 201) hän käyttää ensimmäisen osan pääteemassa kontrapunktitekniikkaa sekä kokeilee eripituisten fraasien mahdollisuuksia. Joissakin hänen kvartetoissaan vuodelta 1773 finaalit ovat fuugia, mikä on todennäköisesti peräisin Haydniltä, sillä tämä oli juuri julkaissut kvartettonsa opusnumeroltaan 20. Molemmat säveltäjistä saivat musiikkiinsa jotain myös saksalaisen kirjallisuuden tuolloin kokemasta romantiikkaa enteilevästä Sturm und Drang -tyylikaudesta.

Läpi elämänsä Mozart rikastutti useita musiikinlajeja ja sävelsi välillä instrumentaalimusiikkia ja välillä oopperoita. Hän viljeli oopperoissaan kaikkia tuolloin vallinneita tyylejä: opera buffaa (Figaron häät, Don Giovanni, Così fan tutte), opera seriaa (Idomeneo, Tituksen lempeys) ja singspieliä (Taikahuilu). Myöhemmissä oopperoissaan hän muunteli hienostuneesti soitinnusta ja äänenväriä ilmaistakseen tai painottaakseen tiettyjä mielentiloja tai tunnetiloja sekä juonenkäänteitä. Mozartin oopperoiden ja instrumentaaliteosten kesken oli jatkuvaa vuorovaikutusta. Jatkuva orkesterinkäytön hienostuminen sinfonioissa ja konsertoissa tarjosi resurssit, joista hän ammensi oopperoidensa orkestraatioon, ja oopperoiden psykologisten efektien käyttö heijastui niin ikään hänen muihin sävellyksiinsä.^lähde?

Pääartikkelit: Luettelo Mozartin teoksista ja Köchelin luettelo Mozartin teoksista

Mozart oli tuottelias säveltäjä ja sävelsi lähes kaikkia teostyyppejä. Hän sävelsi elämänsä aikana orkesterille 68 sinfoniaa – joista tosin vain 41 on numeroitu – ja 23^{[6] lähde?} pianokonserttoa (sisältäen konsertot kahdelle ja kolmelle pianolle), viisi viulukonserttoa, neljä käyrätorvikonserttoa ja viisi muuta puhallinkonserttoa, joista merkittävin on klarinettikonsertto. Kamarimusiikin alalta hän sävelsi 36 viulusonaattia, 23 jousikvartettoa, kuusi jousikvintettoa ja klarinettikvintetto. Mozartin näyttämö- ja vokaalimusiikkiin sisältyy 17 messua, sielumessu, 23 oopperaa tai oratoriota ja lukuisa määrä lauluja ja konserttiaarioita.^lähde?

Teoksista arvostetuimpia ovat Gramophone-lehden levyoppaan mukaan viimeiset sinfoniat, pianokonsertot nro 20–27, käyrätorvikonsertto nro 4, klarinettikonsertto, serenadi nro 10, klarinettikvintetto, jousikvartetto nro 19, jousikvintetto nro 4, pianosonaatti nro 11, c-molli-messu ja sielunmessu sekä oopperat Don Giovanni, Taikahuilu ja Figaron Häät.^{[7]lähde tarkemmin?} Näiden teostyyppien lisäksi Mozart sävelsi esimerkiksi muuta kirkkomusiikkia sekä suuren määrän tansseja, divertimentoja ja muuta oman aikansa kevyempää musiikkia. Tunnetuimmat Mozartin melodiat ovat serenadin nro 13 (”Pieni yösoitto”) johdanto, "Der Hölle Rache kocht in meinem Herzen" aaria Taikahuilu-oopperasta, ”Turkkilainen rondo” 11. pianosonaatin lopusta ja 40. sinfonian alku. Myös esimerkiksi Figaron häiden alkusoitto, 21. pianokonserton hidas osa ja lukemattomat muut sävelet ovat monille tunnistettavia vielä vuosisatoja niiden säveltämisen jälkeen.^{kenen mukaan?lähde?}

Aiemmin tunnistamattomia Mozartin sävellyksiä on 1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen löytynyt kymmenkunta.^[8] Syyskuussa 2024 julkistettu Leipzigin kaupunginkirjastosta löytynyt jousitriolle sävelletty seitsemän pikkukappaleen sarja sai nimen Ganz kleine Nachtmusik. Sarjan kesto on 12 minuuttia, ja se arvellaan sävelletyn 1760-luvun jälkipuoliskolla.^[9] Mozartin sinfonia nro 37 todettiin jo 1900-luvun alussa Michael Haydnin sävellykseksi. Mozart on säveltänyt siihen vain johdannon.^lähde?

• Amadeus on Miloš Formanin ohjaama elokuva, joka perustuu Peter Shafferin samannimiseen näytelmään.
• Little Amadeus on saksalais-itävaltalainen piirrossarja, jonka fiktiiviset seikkailut kertovat nuoren Mozartin seikkailuista.
• Mozart-efekti

• Becker, Max – Schickhaus, Stefan: Wolfgang Amadeus Mozart – säveltäjäneron matkassa. (Suomentanut Markus Lång. Liitteenä CD-levy) Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3605-1
• Hildesheimer, Wolfgang: Mozart. (Suomentaneet Seppo ja Päivi Heikinheimo) Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-11882-X
• Maasalo, Kai: Mozart ja hänen pianokonserttonsa. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12816-3
• Poroila, Heikki: Aarteista suurin : Wolfgang Amadeus Mozartin sävellykset. Helsinki: Honkakirja, 2020. ISBN 978-952-69290-3-3
• Vihinen, Antti: Minä ja Mozart. Into-Kustannus, 2014. ISBN 978-952-264-280-6

• Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Wolfgang Amadeus Mozart (koko sävellystuotanto listattuna suomalaisia tiedonhakijoita ajatellen).
• Neue Mozart Ausgabe Kootut teokset digitoituna (englanniksi)
• Kari Rydmanin radiosarja Mozartin viimeinen vuosi (Arkistoitu – Internet Archive) Yleisradio Oy
• Mozart-kriittinen kirjakatkelma. (PDF) (englanniksi)
• Mozartin kotimuseo Salzburgissa (kiinaksi, englanniksi, saksaksi)
• Wolfgang Mozart International Music Score Library Project (englanniksi)
• Vapaasti käytettävissä olevia Mozartin partituureja Mutopia Project