Major League Baseball

Käytännössä katsoen MLB toimii yhtenä organisaationa, mutta sekä AL että NL pelaavat omat alueelliset lohkonsa. Liigat pelaavat lähes samoilla säännöillä, ainoana merkittävänä erona on, että American Leaguessa syöttäjä (pitcher) ei osallistu hyökkäyspeliin. Kun eri liigojen joukkueet pelaavat vastakkain, pelataan kotijoukkueen edustaman liigan säännöillä. MLB:n toiminnanjohtajana on tällä hetkellä Rob Manfred.^[3]

Major Leaguen syntyhetken ajoittamisesta ei olla yksimielisiä. Major League Baseball (nykyinen virallinen organisaatio) käyttää syntyhetkenä vuotta 1869, jolloin ensimmäisen ammattilaisjoukkue, Cincinnati Red Stockings perustettiin. Virallisissa tilaisuuksissa liiga vietti 100-vuotisjuhliaan vuonna 1969 ja 125-vuotisjuhlaa vuonna 1994. Monet kuitenkin ajattelevat, että National Leaguen muodostaminen vuonna 1876 oli alku Major League Baseballille. Toiset taas pitävät kansallisen sopimuksen allekirjoittamisen vuonna 1903 (kahden kauden jälkeen American Leaguen muodostumisesta 1901) olevan todellinen alku Major Leaguelle.

Ensimmäinen yritys kansallisen suurliigan käynnistämiseksi oli lyhytikäinen National Association, joka toimi vuosina 1871–1875. Nykyisistä Major League joukkueista Atlanta Braves ja Chicago Cubs perustettiin National Associationin aikana.

Useat muut lakkautetut liigat ovat myös virallisesti suurena (major) pidettyjä, ja niiden tilastot ja tiedot ovat mukana Major Leaguen luvuissa. Näitä ovat Union Association (1884), American Association (1882–1891), jota ei pidä sekoittaa myöhempiin samannimisiin alasarjoihin (minor league), Players League (1890) ja Federal League (1914–1915). 1950-luvun lopulla tehtiin vakava yritys luoda kolmatta Major League -sarjaa, jonka nimeksi oli määrä tulla Continental League, mutta sitä ei koskaan pelattu.

Useat Negro-liigan pelaajat on kirjattu Baseballin Hall of Fameen. Kuitenkaan Negro-liigoja ei virallisesti pidetä suurina lähinnä siksi, että niiden tilastotiedot ovat puutteellisia.

1860-luvulla sisällissodan aikana New York -tyylinen baseball laajeni kansallispelin asemaan, ja baseballin ensimmäinen hallintoelin, The National Association of Base Ball Players, syntyi. NABBP toimi amatööriliigan tavoin kaksitoista vuotta. Vuoteen 1867 mennessä yli 400 klubia oli liittynyt sen jäseniksi. Suurin osa vahvimmista seuroista sijaitsi maan koillisosassa.

Vuonna 1869 perustettiin ensimmäinen ammattilaisjoukkue, Cincinnati Red Stockings. Sen johdosta vuonna 1870 syntyi kiista ammatti- ja amatööripelaajien välille, ja NABBP jakautui kahteen ryhmään. Vuonna 1871 perustettiin National Association of Professional Base Ball Players. Jotkut pitävät sitä ensimmäisenä Major Leaguena. Sen amatööri vastine katosi muutaman vuoden kuluessa.

National Association osoittautui tehottomaksi. ja vuonna 1876 perustettiin National League of Professional Base Ball Clubs, joka on edelleen olemassa. Perustamisen jälkeen seurat saivat pelaajia enemmän valtaa. Seurat pystyivät valvomaan pelaajasopimuksia ja estämään pelaajia siirtymästä parempaa palkkaa maksaviin seuroihin. Seurat puolestaan velvoitettiin pelaamaan sarja ohjelman mukaan loppuun. Tätä ennen seurat olivat luovuttaneet säännöllisesti pelejä, jos ne olivat ajautunueet kauden aikana tilanteeseen, jossa ne eivät enää voineet voittaa liigan mestaruutta. National Associationin aikana tällainen oli yleistä. Myös vedonlyöntiä pyrittiin hillitsemään yhteisesti, sillä vedonlyönti saattoi tulosten oikeellisuuden kyseenalaiseksi.

Alkuvuosina National League oli myrskyisä, kilpailevien liigojen uhkaama ja pelaajat kapinoivat vihattua varauslauseketta vastaan. Lauseke rajoitti pelaajien vapaata liikkuvuutta seurojen välillä. Kilpailukykyisiä liigoja muodostettiin säännöllisesti, ja ne myös hajosivat säännöllisesti. Menestynein oli American Association (1881–1891), jota kutsuttiin joskus olut- ja viskiliigaksi sen suvaittua alkoholijuomien myynnin katsojille. Useina vuosina National Leaguen ja American Associationin mestarit kohtasivat loppukaudella. Nämä olivat ensimmäisiä World Series -yrityksiä.

Tuohon aikaan Yhdysvalloissa oli kymmeniä liigoja, isoja ja pieniä. National League oli suuri sen vuoksi, että sillä oli määräävä asema suurissa kaupungeissa, erityisesti New Yorkissa. Määräävän aseman saavuttaminen suurissa kaupungeissa tarjosi joukkueille medianäkyvyyttä ja tuloja, jolloin joukkueet pystyivät palkkaamaan parhaita pelaajia.

Pelaajien hinnoittelusota johti laajoihin sopimusrikkomuksiin ja oikeudellisiin kiistoihin. 1890-luvun lopulla, Western Leaguen johtaja Ban Johnson päätti haastaa National Leaguen aseman. Vuonna 1900 hän muutti liigan nimen American Leagueksi ja allekirjoitutti sopimuksia pelaajilla, jotka olivat tyytymättömiä National League maksujärjestelyihin ja ehtoihin.

American ja National Leaguen välinen kiista vaikutti koko baseball-maailmaan. Kokouksessa Leland Hotellissa Chicagossa vuonna 1901 muut baseball-liigat sopivat suunnitelmasta säilyttää riippumattomuutensa. 5. syyskuuta 1901, Eastern Leaguen puheenjohtaja Patrick T. Powers, ilmoitti perustavansa toisen National Association of Professional Baseball Leagues -sarjan, NAPBL:n tai lyhemmin NA:n.

Vaikka NA on jatkanut toimintaansa näihin päiviin saakka (vuodesta 1999 lähtien nimellä Minor League Baseball), Ban Johnson näki sen keinona syrjäyttää pienemmät kilpailijat. Ne nimittäin muodostivat uhan laajentua uusille alueille ja näin vaarantaa hänen liigansa määräävän aseman.

Sarja on pelattu joka vuosi, mutta eräinä sotavuosina sekä lakko- ja työsulkuvuosina on jouduttu tyytymään lyhennettyihin sarjoihin. Esimerkiksi kaudella 1994 sarja keskeytettiin lakon vuoksi.

Yhden sarjakauden pituus on kuusi kuukautta (huhtikuusta syyskuuhun), minkä aikana pelataan 162 peliä. Runkosarjan jälkeen alkavat pudotuspelit. Vuodesta 2022 lähtien pudotuspelien kaksitoista joukkuetta ovat koostuneet kuudesta divisioonan parhaasta ja kuudesta wild card-joukkueesta, joilla on divisioonan voittajien jälkeen parhaat pisteet. Pudotuspelisarjassa on neljä erilaista pelikierrosta:

1. Wild Card Series, jossa pelaavat runkosarjan heikoiten menestynyt divisioonan voittaja ja kolme wild card -joukkuetta. Otteluparit valitaan runkosarjan menestyksen perusteella, paras vastaan heikoin ja kaksi muuta keskenään. Jatkoon menijät ratkaistaan paras kolmesta pelistä periaatteella.
2. American League Division Series ja National League Division Series, joissa jatkoon menijät ratkaistaan paras viidestä pelistä periaatteella.
3. American League Championship Series ja National League Championship Series, joissa jatkoon menijät ratkaistaan paras seitsemästä pelistä periaatteella.
4. World Series, jossa MLB:n mestari ratkaistaan paras seitsemästä pelistä periaatteella.

• Major League Baseball viralliset verkkosivut. (englanniksi)
• MLB-tulokset