Ludwig Helmbold

Helmbold kävi koulua Leipzigissa ja Erfurtissa. Valmistuttuaan hän toimi kotikaupunkinsa koulun rehtorina, mutta palasi Erfurtiin ja toimi yliopiston opettajana, kunnes hänet 1561 nimitettiin Erfurtin Pyhän Augustiniuksen lukion vararehtoriksi. Kun yliopiston toiminta käynnistyi uudelleen ruttoepidemian jälkeen 1565, hänet nimitettiin filosofisen tiedekunnan dekaaniksi. 1566 sai hän keisari Maximilian II:tä seppelöidyn runoilijan (poeta lauretaus)^[1] arvon Augsburgin valtiopäivillä, mutta hän joutui luopumaan virastaan 1570, kun hän pysyi luterilaisena vastareformaation alettua. Hän palasi Mühlhauseniin, diakoniksi, sitten papiksi ja nimitettiin superintendentiksi.^[2]

Helmbold kirjoitti latinankielisiä lauluja ja oodeja sekä saksankielisä lauluja koulukäyttöön, sekä runomuotoisen version Augsburgin tunnustuksesta^[2]. Hän kirjoitti noin 400 virttä. Johann Sebastian Bach käytti hänen virsiään kantaateissaan, mm. Kolminaisuudenpäivän kantaatissa "O heilges Geist- und Wasserbad", BWV 165, ja uskonpuhdistuksen päivän kantaatissa "Gott der Herr ist Sonn und Schild", BWV 79.^[3]

Vain muutama hänen kirjoittamansa virsi on enää käytössä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi, virsi 293 "En tahdo Herrastani" (Von Gott will ich nicht lassen (Suom. virsikirjaan 1685 uud. Kaarle Martti Kiljander 1867, Niilo Rauhala 1984.) Ruotsin kirkon virsikirjassa se on hieman eri muotoisena virsi 551" En tahdo Herrastani" (Suom. 1685, uud. Niilo Rauhala 1984, Anna-Mari Kaskinen 1999 4, 7. säk.)