Louis van Gaal

Pelaajaurallaan van Gaal pelasi FC Antwerpenissä, Stormvogels Telstarissa, Sparta Rotterdamissa ja AZ Alkmaarissa.

Vuonna 1986 hän aloitti valmennusuransa AZ Alkmaarin apulaisvalmentajana. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi AFC Ajaxiin Leo Beenhakkerin apulaiseksi. Kun Beenhakker lähti seurasta vuonna 1991 nousi van Gaal päävalmentajaksi. Hänen valmentajakaudellaan vuosina 1991–1997 Ajax saavutti huomattavaa menestystä: se voitti kolme kertaa Alankomaiden mestaruuden (1994–1996), cup-mestaruuden 1993 ja Alankomaiden supercupin 1993 ja 1995. Kansainvälisillä kentillä Ajax voitti UEFA Cupin vuonna 1992 ja Mestarien liigan vuonna 1995. Myöhemmin vuonna 1995 Ajax voitti vielä brasilialaisen Grêmion Toyota Cupissa. Vuonna 1996 Ajax sijoittui Mestarien liigassa toiseksi.

Vuonna 1997 van Gaal siirtyi FC Barcelonan peräsimeen ja johdatti katalonialaisseurat kahteen liigamestaruuteen. Huolimatta menestyksestä hän joutui suuren kritiikin kohteeksi, lähti seurasta kolmen kauden jälkeen ja ryhtyi valmentamaan Alankomaiden maajoukkuetta. Van Gaalin alaisuudessa maajoukkue ei selviytynyt 2002 MM-kisoihin ja hänet korvattiin Dick Advocaatilla.

Maajoukkueflopin jälkeen van Gaal palasi vielä FC Barcelonaan, mutta tällä kertaa pesti kesti vain puolen vuoden ajan.^[1] Vuonna 2004 hän palasi Ajaxiin urheilutoimenjohdollisiin tehtäviin, mutta erosi vuoden kuluttua.

Vuonna 2005 hän siirtyi valmentamaan AZ Alkmaaria. Van Gaalin johdolla Alkmaar nousi Alankomaiden jalkapallon huipulle. Kaudella 2006–2007 joukkue taisteli mestaruudesta PSV Eindhovenin ja AFC Ajaxin kanssa johtaen sarjaa tasapistein ennen viimeistä kierrosta. Alkmaar hävisi kuitenkin viimeisellä kierroksella Excelsior Rotterdamille 3–2 ja jäi lopulta kolmanneksi.

Van Gaal valittiin 2007 vuoden valmentajaksi Hollannissa. Rinus Michelsin nimeä kantavaa palkintoa tavoittelivat van Gaalin lisäksi Ronald Koeman (PSV), Henk ten Cate (Ajax) ja Fred Rutten (Twente).

Kausi 2007–2008 sujui AZ:lta huomattavasti edelliskautta heikommin ja joukkue sijoittui Eredivisiessä vasta sijalle 11. Maaliskuussa uutisoitiin, että van Gaal jättää tehtävänsä kauden päätteeksi. ^[2] Loppujen lopuksi useiden AZ-pelaajien vaateet van Gaalin jatkosta seurassa saivat veteraanivalmentajan pyörtämään päätöksensä eroamisesta. Näin ollen van Gaal jatkoi AZ:n päävalmentajana.

Jatko Alkmaarissa kannatti ja kausi 2008–2009 toi nuorelle joukkueelle jättipotin. Perfektionistina tunnettu van Gaal piiskasi nuoren ryhmänsä loistavaan vireeseen ja kausi päättyi lopulta seurahistorian toiseen mestaruuteen. Mestaruus ratkesi jo ennen päätöskierroksia, kun ero FC Twenteen ja AFC Ajaxiin kasvoi riittävän suureksi. ^[3] Van Gaal on joukkueen keskuudessa tunnettu erittäin vaativana valmentajana, eikä hänen asemaansa mestaruuden takuumiehenä vähätellä. ^[4]

Alkmaarissa saavutettu menestys nosti van Gaalin nimen jälleen eurooppalaisseurojen tietoisuuteen. Toukokuun alussa 2009 van Gaal yhdistettiin vahvasti FC Bayern Müncheniin. ^[5] AZ Alkmaarin seurajohtaja Dirk Scheringa kuitenkin kiisti van Gaalin siirtymisen Bayerniin. Van Gaalilla oli AZ:n kanssa sopimus kauden 2009–2010 loppuun, ja Scheringan mukaan sitä on kunnioitettava. Bayernin lisäksi van Gaal yhdistettiin Belgian maajoukkueeseen. ^[6]

Lopulta huhumylly sai päätöksensä 13.5., kun Bayern München kertoi van Gaalin olevan seuran uusi päävalmentaja. ^[7] Ura Bayernissa alkoi hieman takkuillen, mutta syksyn mittaan van Gaalin pelitapa on alkanut istua entistä enemmän runsaasti muutoksia kokeneeseen Bayerniin ja jatkopaikka Mestarien liigassa komealla 1–4 voitolla Juventuksesta oli osoitus tästä.

Joulukuussa 2009 van Gaal valittiin Alankomaiden vuoden valmentajaksi toistamiseen kahden vuoden sisällä. ^[8]

Kevään 2010 vanhetessa van Gaalin luotsaama Bayern paransi otteitaan kaikilla rintamilla. Se voitti Bundesliigan mestaruuden ^[9] ja varmisti Saksan tuplamestaruuden voitettuaan SV Werder Bremenin Saksan cupin finaalissa 4–0. ^[10] Pudotettuaan ranskalaisen Olympique Lyonnais'n Mestarien liigan välierissä yhteismaalein 4–0, oli van Gaalilla mahdollisuudet voittaa Mestarien liiga toisessa seurassa. Tähän temppuun ovat aiemmin kyenneet vain Ottmar Hitzfeld ja Euroopan Cupin aikana Ernst Happel. Finaalissa FC Internazionale Milanon José Mourinho taisteli myös toisesta Mestareiden liigan voitostaan. Internazionale oli lopulta vahvempi maalein 2–0 ja van Gaalin unelma uransa toisesta Mestarien liigan voitosta hautautui. ^[11] Elokuussa 2010 van Gaal valittiin ensimmäisenä ulkomaalaisena vuoden valmentajaksi Saksassa. ^[12]

Kaudella 2010–2011 Bayern ei onnistunut taistelemaan Bundesliigan mestaruudesta Borussia Dortmundin karattua jo syyskaudella. Cupissa taival katkesi maaliskuussa välierätappioon Schalkelle ja samoihin aikoihin liigassa kärsitty tappio Hannoverille asetti jo van Gaalin paikan kyseenalaiseksi. Pian näiden otteluiden jälkeen hän ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Syyksi van Gaal ilmoitti erimielisyydet seuran asemasta. ^[13] Seurajohdon kärsivällisyys ei kuitenkaan riittänyt kauden loppuun asti. Bayernin pudottua Mestarien liigan neljännesvälierissä FC Internazionale Milanolle ja Bundesliigassa neljänneksi, sai van Gaal potkut huhtikuussa 2011. Viimeiseksi otteluksi jäi 1–1 tasapeliin päättynyt Baijerin paikallistaisto 1. FC Nürnbergiä vastaan. ^[14]

Marraskuussa 2011 AFC Ajax uutisoi, että van Gaal palaa seuran palvelukseen. Hän aloittaa heinäkuussa 2012 Ajaxin urheilutoimenjohtajana. ^[15] Joulukuussa 2011 van Gaal ilmoitti haluavansa viettää enemmän aikaa perheensä kanssa, joten hänen paluunsa Ajaxiin ei toteutunut. ^[16]

Lopulta van Gaal solmi kaksivuotisen sopimuksen KNVB:n kanssa Alankomaiden maajoukkuevalmentajan tehtävästä. ^[17] Van Gaalin johdolla Alankomaat selvisi karsintalohkonsa voittajana MM-kisoihin 2014. Lopputurnaus sujui nuorelta joukkueelta erinomaisesti ja avausottelun 5–1-voitto Espanjasta siivitti Alankomaat lopulta mitalipeleihin saakka. Van Gaalin suojatit taipuivat välierissä rangaistuspotkukilpailussa Argentiinalle, mutta päättivät turnauksen pronssiottelussa voittoon kisaisäntä Brasiliasta 3–0. ^[18]

Toukokuussa 2014 Manchester United ilmoitti tehneensä van Gaalin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. ^[19] Van Gaalin debyyttikausi ManUssa sujui hieman kangerrellen ja kritiikkiä valmentajaa kohtaan kuului sekä faneilta että entisiltä seuratoimijoilta. ^[20][21] Lopulta ManUn kausi Valioliigassa päättyi neljänteen sijaan. Kesällä 2015 van Gaal on saanut kritiikkiä myös pelaajiltaan, kun Víctor Valdésin reservijoukkuekomennuksesta suivaantuneet espanjalaispelaajat arvostelivat van Gaalia. Kohu kariutti myös Pedron suunnitellun siirron ManUn. ^[22][23][24]

Van Gaal kertoi tammikuussa 2016, ettei ole halukas jatkamaan kauteen 2016/17 päättyvää sopimustaan Manchester Unitedin kanssa. Hän on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle valmennustehtävistä viettääkseen enemmän aikaa perheensä kanssa.^[25][26] Van Gaal on saanut kauden 2015/16 aikana rajua kritiikkiä Unitedin huonon menestyksen takia.^[27][28] Van Gaalin johdolla Manchester United voitti FA Cupin mestaruuden kaatamalla finaalissa Crystal Palacen 2–1.^[29] Pokaali jäi van Gaalin ainoaksi Unitedin peräsimessä, sillä hän sai potkut 23. toukokuuta 2016.^[30]

Van Gaal ilmoitti lopettavansa valmentajauransa tammikuussa 2017 oltuaan työttömänä toukokuusta 2016 lähtien.^[31] Maaliskuussa 2019 van Gaal vahvisti eläköitymisensä ja ilmoitti tv-haastattelussa, ettei ole kiinnostunut myöskään teknisen johtajan tai tv-asiantuntijan tehtävistä.^[32]

Elokuussa 2021 van Gaal pyörsi lopettamispäätöksensä ja hänestä tuli kolmannen kerran Alankomaiden maajoukkueen päävalmentaja.^[33] Van Gaalin johdolla Alankomaat eteni MM-kisojen 2022 puolivälieriin, joissa putosi Argentiinalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.^[34] Van Gaalin kolmas pesti maajoukkuevalmentajana päättyi Argentiina-otteluun.^[35]

• UEFA Cup: 1992
• Alankomaiden Cup: 1993
• Alankomaiden mestaruus (4): 1994, 1995, 1996, 2009
• Johann Cruijff Schaal (3): 1994, 1995, 1996
• Mestarien liiga: 1995
  • Hopeaa: 1996, 2010
• Intercontinental Cup: 1995
• UEFA Super Cup: 1996
• Espanjan mestaruus (2): 1998, 1999
• Espanjan Supercup: 1998
• Espanjan Cup: 1998
• Saksan mestaruus: 2010
• Saksan cup: 2010
• Englannin Cup: 2016
• MM-pronssia: 2014
• Alankomaiden vuoden valmentaja (2): 2007, 2009
• Saksan vuoden valmentaja: 2010
• Rinus Michels -elämäntyöpalkinto: 2013^[36]

Van Gaal on naimisissa toista kertaa. Hän meni naimisiin nuoruuden rakkautensa Fernanda Obbesin kanssa 21-vuotiaana. Heillä on kaksi tytärtä. Avioliitto päättyi Fernandan kuoltua syöpään vuonna 1994. ^[37] Van Gaal tapasi toisen vaimonsa Truusin pian Fernandan kuoleman jälkeen. Kauan yhdessä asunut pari avioitui vuonna 2008. ^[38]

Huhtikuussa 2022 van Gaal ilmoitti sairastavansa eturauhassyöpää. Hän ei kertonut aiemmin sairaudestaan maajoukkueen pelaajille, koska hänen omien sanojensa mukaan "se olisi voinut vaikuttaa heidän suorituksiinsa MM-karsinnoissa".^[39]

• Meijer, Maarten: Louis van Gaal — Henkilökuva, s. 340. Suomentanut Saarainen, Jere. Minerva Kustannus, 2015. ISBN 9789523122147