Lotus 25

Lotus 25 oli kilpa-auto, jonka Colin Chapman suunnitteli Formula 1 -kautta 1962 varten. Se oli aikanaan vallankuomuksellinen, koska se oli ensimmäinen itsekantavalla monokokilla varustettu auto, joka kilpaili Formula 1:ssä.^[1] Lähtöruudukossa tuohon aikaan useimmat autot käyttivät putkirunkoa ja Chapmanin uusi rakenne mahdollisti suuremman vääntöjäykkyyden keveämmällä rakenteella.^[2] Rikkaasta mielikuvituksestaan tunnettu Chapman teki auton ensimmäiset piirrokset servettiin ollessaan illastamassa Lotuksen korisuunnittelijan Mike Costinin kanssa.

Lotus 25
Talli	Team Lotus Reg Parnell Racing
Suunnittelija(t)	Colin Chapman
Kuljettajat	Jim Clark Trevor Taylor Mike Spence Chris Amon Mike Hailwood Richard Attwood
Teknisiä tietoja
Renkaat	D Dunlop
Runko	alumiinimonokokki
Moottori	1498 cm³ Coventry Climax FWMV tai BRM P56 V8 keskimoottori
Voimansiirto	ZF 5DS10 5-vaihteinen manuaalivaihdelaatikko
Kilpailuhistoria
Debyytti	Hollannin Grand Prix 1962
Kilpailuja	49
Voittoja	14
Paalupaikkoja	14
Nopeimpia kierroksia	18
Valmistajien maailmanmestaruuksia	2 (1963, 1965)
Kuljettajien maailmanmestaruuksia	2 (1963, 1965)
Infobox OK

Monokokki teki autosta muita aikakauden F1-autoja jäykemmän ja kestävämmän. 25:n runko oli kolme kertaa jäykempi kuin edeltäneen Lotus 21:n runko, mutta kuitenkin puolet kevyempi. Auto oli erittäin matala ja kapea, ja kuljettaja makasi matalalla ohjauspyörän takana. Tämä antoi autolle lempinimen "kylpyamme". Auton moottorina toimi 1498 cm³ Coventry Climax FWMV V8, tosin Reg Parnell Racing asensi vuonna 1964 käytettynä ostamiinsa 25-autoihin BRM P56 -moottorit. Lotus 25 oli aikanaan niin mullistava auto, että nykyisetkin Formula 1-autot käyttävät samantyyppistä perusrakennetta.

Jotkin Lotus-autoilla kilpailleet yksityiset olivat närkästyneitä, koska Chapman kieltäytyi toimittamasta näille 25-malleja, vaan toimitti näille sen sijaan putkirunkoiset Lotus 24-autot, varaten 25:t tehdastallin kuljettajien Jim Clarkin ja Trevor Taylorin käyttöön. Debyytissä, Hollannin GP:ssä, John Cooper tutki futuristista autoa ja kysyi Chapmanilta, mihin tämä oli sijoittanut auton rungon.

25:llä Jim Clark saavutti uransa ensimmäisen Grand Prix-voiton Belgiassa. Clark voitti myös Britanniassa ja USA:ssa, saaden mahdollisuudet mestaruuteen. Kauden viimeisessä kilpailussa, Etelä-Afrikan GP:ssä Clark joutui kuitenkin keskeyttämään johtopaikalta öljyvuodon takia, menettäen MM-tittelin Graham Hillille.

Clark sai kostettua seuraavana vuonna, jolloin hän voitti ensimmäisen mestaruutensa 25:llä. Hän voitti seitsemän kilpailua: Belgian, Ranskan, Hollannin, Britannian, Italian, Etelä-Afrikan ja Meksikon GP:t. Lotus voitti myös ensimmäisen valmistajien mestaruutensa. Kaudella 1964 Clark voitti 25:llä kolme kilpailua. Kauden päätöskilpailussa Meksikossa, aivan kuten kaudella 1962, Climaxin moottori sai öljyvuodon, ja Clark keskeytti viimeisellä kierroksella, näköetäisyydellä MM-tittelistä, joka meni John Surteesille.

Clark otti 25:n viimeisen voiton vuoden 1965 Ranskan GP:ssä, jonka jälkeen se korvattiin Lotus 33:lla.