Lordi Elgin

Thomas Bruce, Elginin 7. jaarli ja Kincardinen 11. jaarli (tunnetaan paremmin nimellä Lordi Elgin; 20. heinäkuuta 1766 Fife – 14. marraskuuta 1841 Pariisi) oli skotlantilainen aatelismies ja diplomaatti, joka tunnetaan erityisesti Parthenon-temppelin marmoriveistosten (ns. Elginin marmorit) ryöstämisestä ja viemisestä Ateenasta Lontooseen. Hänen mukaansa kutsutaan elginismiksi kulttuurivandalismia, jossa kulttuuriarvoltaan merkityksellistä omaisuutta ryöstetään pois alkuperäisestä kulttuuriyhteydestään yksityiskokoelmiin tai muunmaalaisiin museoihin. Elginismi-termiä käytti ensimmäisenä englantilainen runoilija lordi Byron, joka syvästi paheksui Elginin tekoa.^[1]

Thomas Bruce kuului skotlantilaislähtöiseen Brucen klaaniin. Hän syntyi Charles Brucen, 5. Elginin jaarlin, kolmantena poikana perien jaarlin arvonsa isoveljeltään vuonna 1771, viisivuotiaana. Hänet nimettiin vuonna 1799 Britannian suurlähettilääksi Konstantinopoliin. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1803 saakka. Tuona aikana Elgin myös hankki kiistanalaiset marmoriveistokset. Matkalla kotiin Konstantinopolista Elgin jäi 1803 Italiassa vangiksi Napoleonin joukoille, jotka kävivät sotaa Britanniaa vastaan. Hän vietti vuodet 1803–1806 sotavankina Ranskassa.

Kun Elgin pääsi palaamaan Englantiin, oli maine hänen muinaisesineiden hankinnastaan jo kantautunut maahan. Elgin sai osakseen paheksuntaa kreikkalaisen kulttuuriperinnön ryöstämisestä, vaikka hän itse perusteli tekoaan nimenomaan brittiläisen kulttuurin rikastamisella. Rahavaikeuksiin ajauduttuaan Elgin joutui myymään marmorikokoelmansa British Museumille, joka pitkien neuvottelujen jälkeen lunasti veistokset itselleen 35 000 punnalla vuonna 1816.^[1]

Elginin poika oli Kanadan kenraalikuvernöörinä ja Intian varakuninkaana toiminut lordi Elgin ja pojanpoika Intian varakuningas lordi Elgin.