Lestijärvi

Lestijärven nimestä on annettu useampikin selitys. Kustaa Vilkuna selittää sanan lesti tarkoittaneen vanhassa suomen kielessä valan sanoja tai valaa. Kuningas Kristofferin maanlain (1442) suomennoksessa sanotaan muun muassa: ”..ia Wannokan itzecukin sijtte lestinsä pällä, ninquin heidhen walansa sanotaan”. Vilkunan mukaan eräässä vanhassa asiakirjassa vuodelta 1600 puhutaan myös ”Jumalan lestistä”. Myöhemmin lesti on saattanut tarkoittaa tervamittaa, kahtatoista tervatynnyriä.^[11]

Lestijärveltä tunnetaan runsaat parikymmentä kivikautista löytöä, joista osa kuuluu Suomusjärven kulttuurin piiriin. Asutus ei ollut vielä tuolloin pysyvää. Kampakeraamisen kulttuurin ajalla asumisen ja elämisen taso nousi, mutta tämän ajan lopulla Lestijoen laakso näyttää menettäneen asutuksensa lähes tyystin. Tilanne jatkui samankaltaisena myös pronssi- ja rautakaudella. Lestijoen laaksossa lienevät ennen historiallista aikaa samoilleet vain saamelaiset ja heidän verottajansa. Lestijärvi pysyi pitkään asumattomana, jämsäläisten omistamana erämaana.^[11]

Vanhan tarinan mukaan kahdesti valtaistuimelta syösty Ruotsin kuningas Kaarle VIII Knuutinpoika piileskeli juonittelevia sisäpoliittisia vastustajiaan Lestijärven seuduilla. Hänen kerrotaanpa suomalaisten saattelemana kulkeneen Lestijärveltä Pietarsaareen ja ihmetelleen seudun asumattomuutta. Eipä matkan varrelta löytynyt edes yhtä ainoata kirkkoa. Kuitenkin taru kertoo hämäläisten eränkävijöitten rakentamasta pienestä uhrikirkosta, jossa Neitsyt Maria kuvan edessä sytytettiin kynttilä ja anottiin pyyntionnea.^[11]

Lestijärvi mainitaan ensimmäisen kerran Jämsän erämaaluettelossa. Pääsyynä asutuksen myöhäsyntyisyyteen oli jämsäläisten sinnikäs yritys pitää kiinni vanhoista oikeuksistaan erämaa-alueisiinsa. Vielä 1564 jämsäläisten tiedetään iskeneen rajusti yhteen Kalajoen latvoille asettuneiden savolaisten kanssa. Ainoastaan yksi savolainen oli vuoteen 1565 mennessä uskaltanut rakentaa pirttinsä Lestijärven rannalle, vaikka savolaisten asutusliikkeen ylimpänä suojelijana oli itse kuningas Kustaa Vaasa, joka oli julistanut asumattomat erämaat ”Jumalan, kuninkaan ja Ruotsin kruunun omiksi”.

Savolaisten uudisasukkaiden ohella Lestijärvellä asui kaksi saamelaisperhettä päämiehinään Lauri Lappalainen ja Heikki Laurinpoika Lappalainen. Vuoteen 1568 mennessä Lestijärvelle muutti neljä savolaista kaskiviljelijää. Savolaiset olivat kuitenkin hyvin liikkuvaa väkeä, joista ei juuri pysyviä veronmaksajia tullut. Parhaiten Lestijärvellä näyttävät viihtyneen seudun alkuperäiset asukkaat eli saamelaiset.^[11]

Lestijärvi kuului kirkollisesti ja hallinnollisesti Lohtajaan. 1578 alettiin rakentaa Lestijärven lounaisrannalle pientä kappelia. Kappelin rakentamiselle ei ollut väestöllisiä edellytyksiä. Sen pystyttäminen saattoi liittyä yleiseen pakanuuden vastaiseen taisteluun, jonka käynnisti Pohjanmaan rovasti Jaakko Geet.

Luterilaisen kirkon ja rovasti Jaakko Geetin pakanuuden vastaiseen taisteluun liittyi myös noitien ja paholaisten palvojien saattaminen vastuuseen. Johtivathan noidat tempuillaan ihmisiä iankaikkiseen kadotukseen. Pätevimmät noidat olivat saamelaisia, joista kuuluisin oli lestijärveläinen Heikki Lappalainen. Häntä oli syytetty käräjillä noituudesta useamman kerran. Vuoden 1585 käräjillä Lohtajan kirkonkyläläinen Juho Niilonpoika Junttila ja kannuskyläläinen Juho Holsti kertoivat Junttilan vaimon Elsan palkanneen Heikki Lappalaisen surmaamaan taikakeinoillaan oman tyttärensä Pirjetta Pietarintyttären, jonka isäpuoli Juho Niilonpoika oli. Lappalainen tunnusti tehneessä joitakin paholaisen konsteja ja koska hänen todistettiin ennenkin käyttäneen noitarumpuaan, oikeus langetti kuolemantuomion mestaamalla. Noidan kymmenen markan arvoinen irtaimisto meni kruunulle.^[11]

Karun ja hallaisen Lestijärven mailla oli vuonna 1608 yhdeksän taloa. Suurimmillaan taloluku oli neljätoista, mutta isovihan alkaessa 1710 oli taloluku jälleen yhdeksän. Asukasluku oli sangen vaatimaton, noin 70–80 henkeä, mikä saadaan kertomalla taloluku kahdeksalla. Suurvaltakauden rasitusten, nälkävuosien ja isovihan vuoksi Lestijärvi oli eittämättä koko ajan Suur-Lohtajan köyhin. Kuningatar Kristiina palkitsi yhden kolmikymmenvuotisen sodan maineikkaimmista päälliköistä, Kustaa Evertinpoika Hornin, 68 1/6 manttaalin suuruisella lahjoituksessa 1652. Lestijärven kyläkunnan kaikki kymmenen taloa kuuluivat läänitykseen. Verojen perinnässä oli puutteen vuoksi toisinaan suuriakin vaikeuksia. Pohjanmaan maaherra Didrik Wrangel af Adinal totesi vuonna 1676, että Lestijärveltä ei voitu kahteentoista vuoteen periä minkäänlaisia veroja. Kaarle XI toimeenpaneman ison reduktion ansiosta Lestijärvenkin tilat palautuivat samanaikaisesti kruunulle.^[11]

1700-luvulla Lestijärven kasvu oli edelleen vaatimatonta. Pientä kasvua Lestijärvellä tapahtui 1747 halkomisasetuksen sallima talojen halkominen. 1700-luvulla puolessa välin alkanut tervanpoltto toi Lestijärven asukkaille miltei ainoan rahanhankintakeinon. Valtiovalta ryhtyikin rajoittamaan tervanpolttoa 1700-luvulla pelätessään metsien peräti loppuvan, mutta määräyksiä ei noudatettu. Tervanpoltto kannatti itse asiassa varsin huonosti ja jarrutti jossakin määrin maanviljelyn ja karjanhoidon kehitystä.^[11]

1500-luvulla rakennettu kirkko oli 1827 mennessä rapistunut niin pahoin, että kyläläiset päättivät rakentaa uuden kirkon. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa kaustislaisen Heikki Kuorikosken johdolla. Uusi kirkko valmistui Lapinmäenkankaalle 23. syyskuuta 1827. Kirkko korjattiin perusteellisesti jo 1901, jolloin muun muassa kellotorni muutettiin länsipäähän. Vanhan kirkon paikalle pystytettiin muistokivi 1956. Lestijärvestä tuli Toholammin kappeli keisarillisella käskykirjeellä 9. huhtikuuta 1859. Lestijärvellä oli tuolloin kuutisensataa asukasta. Päätös astui voimaan vasta 1885, kun Lohtajan rovasti Keckmanin leski kuoli. Pitkän matkan aiheuttamat hankaluudet mm. aviokuulutukset piti hakea Toholammilta, sekä papinmaksut kirkkoherralle herättivät lestiläisissä halun itsenäistyä. Senaatti määräsi 6. lokakuuta 1906 Lestijärven kappeliseurakunnasta muodostettavaksi kirkkoherrakunnan. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi valittiin 15. joulukuuta 1912 kappalainen pastori Sola.^[11]

Tervanpolton merkitys oli vielä 1800-luvun alkupuolella melko suuri Lestijärvellä. Kaikki muut Suur-Lohtajan kylät halusivat lopettaa tervanpolton, koska heillä ei ollut enää metsiä siihen tarkoitukseen. Tammikuussa 1840 annetulla kuvernöörin päätöksellä tervaveroa vastaan tapahtuva tervanpoltto kruununmetsistä loppui vähitellen. Erityisen vaikeata määräyksen noudattaminen oli lestiläisille, rangaistiin käräjillä useasti metsän haaskauksesta. Suuret kato- ja nälkävuodet vaikeuttivat jo ennestään vähävaraista Lestijärven elämää. Pitäjän kokous teki 11. marraskuuta 1867 anomuksen keisari ja suuriruhtinas Aleksanteri II:lle saada muuttaa pois johonkin Venäjän eteläosaan. Samalla lestijärveläiset kieltäytyivät vastaanottamasta kuvernöörin tarjoamaa lainaa, koska vain muutamat harvat talolliset joutuisivat vastaamaan siitä pääosan asukkaista ollessa varattomia. Kirkonkokous päätti 30. marraskuuta 1880 perustaa Lestijärvelle kiertokoulun, jos kuvernöörinvirasto sallisi käyttää kunnan osuuden viinaverorahoista koulun ylläpitoon. Kun viinaverorahoja ei saatukaan käyttöön, lykkäytyi kiertokoulun perustaminen vuoteen 1884, jolloin päätettiin kouluajaksi vuodessa neljä kuukautta. Kiertokoulu toimi vuoteen 1924. Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä 1895.^[11]

Lestijärveläisten lukumäärä oli ylittänyt tuhannen asukkaan rajan 1907. Voimakkaasta siirtolaisuudesta johtuen todellinen asukasluku jäi kuitenkin reilusti alle tuhannen, esimerkiksi 1893–1912 ”rapakon taakse” lähti Lestijärveltä 282 henkeä.^[11] Asukasluku kasvoi tasaisesti koko 1900-luvun alun, 1960-luvulla kunnan asukasmäärä oli yli 1 700. Tämän jälkeen väestö alkoi vähentyä voimakkaasti. Maaltamuutto ja Kanalan kylän liittäminen Halsuaan vähensivät asukasluvun 1970-luvun loppuun mennessä runsaaseen tuhanteen. 1980-luvulla kunnan asukasluku kasvoi hieman, mutta kääntyi kuitenkin laskuun ja 2011 kunnan väkimäärä oli 857.^[12]

Lestijärven tärkeimpiä elinkeinoja on matkailu. Lestijärvellä on useita majoituksen sekä erä- ja luonto-opastuksen palveluntarjoajia. Lestijärven alueella sijaitsevat myös pohjavesivarannot, jota Finn Spring hyödyntää lähdevesissä ja virvoitusjuomissa. Pohjavettä johdetaan vesijohtoja pitkin myös kunnan rajojen ulkopuolelle. Lestijärven suurimpia yrityksiä ovat maanrakennus- ja mursketoimintaa harjoittava Veljekset Brandt Koneyhtymä, talopaketteja myyvä Utocom sekä metsäurakointia tekevä JEN Forest Team.^[13] Teollisuustyöpaikkoja Lestijärvellä tarjoavat elementtirakenteita valmistava Bewi-Rakenne ja puurakenneteollisuuteen keskittyvä Kimppapuu Oy

Lestijärvi on Kuntalehden vuoden 2015 tilastoihin perustuvan selvityksen mukaan Suomen kunnista maatalousvaltaisin: 46,1 prosenttia kuntalaisista saa elantonsa maa-, metsä- ja kalataloudesta^[14]. Lestijärvelle on rakenteilla 95 tuulivoimalan tuulivoimapuisto^[15], johon viimeisimmän suunnitelman mukaan rakennetaan 72 tuulivoimalaa. Lestijärven kunta saisi tuulivoimaloista kiinteistöveroa kolme miljoonaa euroa vuodessa. Kunnanjohtajan mukaan kasvanut verokertymä mahdollistaa kunnallisveron pudottamisen kolmella prosenttiyksiköllä.^[16]

Lestijärven kunta on maksanut vuodesta 2012 lähtien 10 000 euron lapsirahaa (1 000 euroa vuodessa 10 ikävuoteen saakka) syntyneestä lapsesta. Kokeiluna aloitettua tukea on jatkettu useita kertoja, viimeksi 2020.^[17][18]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Lestijärvi maksoi vuosina 2012–2022 lapsirahaa kuntaan syntyneestä vauvasta 1 000 euroa vuodessa kymmeneen ikävuoteen saakka.^[17] Vuosina 2012–2020 lapsia syntyi yhteensä 60. Lapsiraha loppui vuonna 2022 syntyneisiin lapsiin. Sen sijaan kunta alkoi 1. tammikuuta 2023 alkaen tarjota ilmaisen kuntosalin yli 65-vuotiaille.

2020-luvun alussa Lestijärvi oli väkiluvultaan Manner-Suomen toiseksi pienin kunta.^[20]

Vuoden 2017 lopussa Lestijärvellä oli 789 asukasta, joista 290 asui taajamassa, 495 haja-asutusalueilla ja 4:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Lestijärven taajama-aste on 36,9 %.^[21] Kunnassa on vain yksi taajama, Lestijärven kirkonkylä.^[22]

Lestijärvi on kunta, jonka maisemia hallitsevat Lestijärvi, erämaiset metsät harjumuodostumineen ja laajat nevat.^[12]

Kallioperä on pääasiassa granodioriittia. Yleisimmät maalajit ovat moreeni ja turve. Savea on eniten Syrin kylän alueella. Kuntaa kaakko-luodesuunnassa halkovan harjujakson yhteydessä on laajoja hiekkakankaita. Pinnanmuodoiltaan Lestijärvi on Etelä-Pohjanmaan lakeuden ja Keski-Suomen mäkimaaston vaihettumisvyöhykettä. Maasto on loivasti kumpuilevaa. Korkeimmat kohoumat Kalliomaa ja Syrinharju kohoavat yli 180 metrin korkeuteen.^[12]

Kunnan pinta-alasta 60 prosenttia on suota. Suurimpia on soita ovat muun muassa Karhulammin-, Linjasalmen- ja Jarkonneva. Isoneva määrättiin vuonna 1985 soidensuojelualueeksi, ja Kivineva kuuluu Toholammin ja Reisjärven puolelle ulottuvaan soidensuojelualueeseen. Vapo Oy:n tarkoituksena on ollut aloittaa turpeentuotanto kirkonkylän läheisyydeltä olevalta Teerinevalta. Tuotantoa ei ole kuitenkaan aloitettu kuntalaisten vastustuksen takia.^[23]

Lestijärvi on vedenjakajaseutua, josta vedet virtaavat useaan eri vesistöön. Pääosa lukuisista lammista ja järvistä laskee 90 kilometriä pitkän Lestijoen kautta Pohjanlahteen. Kunnan nimikkojärvi Lestijärvi on Keski-Pohjanmaan suurin järvi ja valittiin vuonna 2011 Keski-Pohjanmaan maakuntajärveksi. Järvi on karikkoinen, saarinen ja matala. Muita järviä ovat muun muassa Lehtosenjärvi, josta laskee Lehtosenjoki Lestijärveen, sekä Iso-Lemmistö, Kivestönjärvi ja Valkeinen.^[12]

• Kirkonkylä
• Kiiskilä/Niemi
• Mattila
• Syri
• Tikka
• Tuikka
• Yli-Lesti
• Änäkkälä

Lestijärven Kiisto omisti keskustaajamassa järven rannassa sijainneen paviljonkirakennuksen, joka oli toiminnassa vuosina 1957–2004 tanssi- ja huvittelupaikkana. Paikka tunnettiin 1970-luvulta lähtien nimellä Discoland.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Lestijärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[24]

• Toholammin seurakunta

Seurakunta toimii myös Toholammin kunnan alueella.

Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla evankelisuus^[25], herännäisyys^[26] sekä vanhoillislestadiolaisuus, jolla toimii paikkakunnalla Toholammin ja Lestijärven rauhanyhdistys^[27]. Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Lestijärven helluntaiseurakunta.^[28] Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Lestijärven alueella toimii Vaasan ortodoksinen seurakunta.^[29]

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Lestijärven kunnan nykyisellä alueella.^[24]

• Lestijärven seurakunta (liitetty Toholammin seurakuntaan 2007)

• Luettelo Lestijärven julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

• Lestijärven kunnan kotisivu
• Tilastokeskus – Lestijärven avainluvut