Leif Wager

Leif Wagerin suku oli kotoisin Norjasta, mistä hänen iso­vanhempansa olivat tulleet Suomeen työskentelemään yrittäjinä ja puun­jalostus­teollisuuden palveluksessa. Leifin isä Lars oli taidemaalari ja oopperalaulaja. Lapsena Leif asui pitkään Pariisissa vanhempiensa ja nuoremman veljensä kanssa. 1930-luvun lama pakotti perheen palaamaan Suomeen. Perhe asettui asumaan Töölöön, ja perheen isä sai töitä Suomalaisessa Oopperassa. Leif opiskeli ruotsin­kielisessä oppikoulussa ja Helsingin konservatoriossa. Hän esiintyi laulajana muutamassa pientä menestystä saaneessa orkesterissa. Esiintymisestä pitänyt nuori Leif alkoi haaveilla näyttelijän ammatista ja hakeutui opiskelemaan Suomen Näyttämöopistoon.

Talvisodan sytyttyä Wagerit, jotka olivat Norjan kansalaisia, pakenivat Norjaan. Huhti­kuussa 1940 Saksa hyökkäsi Norjaan, ja pian sen jälkeen Wager palasi Suomeen. Jatko­sodan alettua hän ilmoittautui vapaa­ehtoiseksi Suomen armeijaan. Hän toimi aluksi kolme kuukautta ambulanssin­kuljettajana ja pelastajana Helsingissä, kunnes hänet lähetettiin koulutukseen Uuteen­kaarle­pyyhyn. Koulutuksen ollessa lopuillaan Wagerille ilmoitettiin, että hänet siirretään viihdytys­joukkoihin. Pian hän alkoi esiintyä rintama­teatteri­kiertueilla, joita kesti yli kaksi vuotta. Hän ehti käydä läpi lähes kaikki paikat, mihin suomalaisia joukkoja oli sijoitettu – aina Ahvenan­meren saaristosta syvälle Itä-Karjalan korpiin saakka.

Huhti­kuussa 1942 SF:n johtaja Toivo Särkkä tarjosi Leif Wagerille elo­kuvasopimusta. Sopimus oli Wagerille taloudellisesti varsin edullinen, sillä SF maksoi hänelle säännöllistä kuukausi­palkkaa, vaikka hän oli suurimman osan ajasta rintamalla. Kuvaukset hoidettiin sitä varten myönnetyillä lomilla, jotka useimmiten olivat melko lyhyitä.

Saatuaan mies­pää­osan elo­kuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi Wager lähti suoraan Syväriltä Helsinkiin ja harjoituksiin. Elo­kuvan ensi-ilta oli tammi­kuun viimeisenä päivänä 1943, ja se teki Wagerista heti huippu­suositun varsinkin nuorten tyttöjen keskuudessa. Hänen elo­kuvassa esittämästään slow-foxista ”Romanssista” tuli sota-ajan suosikki-iskelmä sekä sävel­radioiden iki­vihreä. Ihailijat lahjoittivat pula-ajasta huolimatta Wagerille suuret määrät erilaisia lahjoja. Jotkut luovuttivat hänelle jopa leipäkorttinsa. Wagerien puhelin soi yötä päivää, ja SF:n konttoriin tuli noin 150 ihailija­kirjettä päivässä. Filmaukset ja rintama­kiertueet jatkuivat, ja Wager ehti välillä esiintyä Helsingissä teatterissakin.

Kesällä 1944 sotatoimet kiihtyivät ja Wagerkin sai määräyksen siirtyä aseelliseen palvelukseen. Hän päätyi Karjalan­kannakselle, jossa hänen joukkueensa pää­työnä oli aluksi juoksu­hautojen kaivaminen. Koska Wager ei ollut tottunut fyysisesti rasittavaan työhön, hänen oli vaikea sopeutua tehtäväänsä ja hän olikin aina valmiina lähtemään partio­tehtäviin vapaa­ehtoisia kysyttäessä. Jatko­sodan viimeisenä päivänä hän haavoittui luodista kanta­päähän ja palasi Helsinkiin jalka paketoituna. Wager ehti olla Kannaksella pari kuukautta ennen ase­levon solmimista.

Sota-aikana Leif Wager oli saanut Suomen kansalaisuuden. Sodan päätyttyä hän suunnitteli hakeutuvansa jälleen Norjan kansalaiseksi. Hän meni naimisiin suomalaisen tanssi­taiteilija Eva Hemmingin kanssa vuonna 1945. Häät pidettiin Norjassa, ja nuori aviopari harkitsi muuttoa pysyvästi Norjaan. Wagerille ja Hemmingille syntyi kaksi tytärtä, Carmela ja Evita.

Wager etsiskeli Norjassa sikäläisistä teattereista työtä. Oslossa hän joutui poliisi­kuulusteluihin, joissa häneltä udeltiin hänen toiminnastaan Suomen armeijassa ja yhteyksistään saksalaisiin. Tämä ärsytti Wageria suunnattomasti. Kun teatteri­urakaan ei näyttänyt ottavan tuulta, Wager palasi Suomeen. Hän pysyi Suomen kansalaisena lopun ikänsä.

Suomessa Wagerille löytyi näyttelijäntöitä jopa enemmän kuin hän ehti tehdä. Hän näytteli teatterissa, elokuvissa sekä radiossa ja työtahti oli niin hektinen, että hän alkoi jo potea lievää yli­rasitusta. Elokuvia Wager teki 1950-luvun puoliväliin saakka tiheään tahtiin, keskimäärin kaksi vuodessa. Sen jälkeen elo­kuva­ura alkoi hieman hiljetä. Wagerin omia suosikkeja näiltä ajoilta ovat 1800-luvun Suomen historiasta kertova Tanssi yli hautojen (1950), Kesäillan valssi (1951) ja Suomen sodasta kertova Sven Tuuva (1958).

Vuonna 1948 Wager palkittiin parhaan mies­pää­osan Jussi-palkinnolla elo­kuvasta Läpi usvan.^[2]

Vuonna 1960 Wager näytteli toista pääosaa Ville Salmisen ohjaamassa elokuvassa Kaks tavallista Lahtista. Hän lauloi siinä mm. Toivo Kärjen-Reino Helismaan beguinet "Tähdet kertovat" ja "Älä jätä minua yksin", jotka hän myös levytti. Kaikkiaan Kärki-Helismaa -levytyksiä syntyi häneltä 8 vuosina 1960-1963 ^[3].

Wager palkittiin myös Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1970.^[4]

Vuoden 1963 näyttelijä­lakko ja SF:n konkurssi vuonna 1965 vähensivät Leif Wagerin mahdollisuuksia saada elo­kuva­rooleja. Hän keskittyi teatteri­työhön ja esiintyi jonkin verran myös televisiossa. Puhe­näytelmien lisäksi Wager esiintyi monissa musikaaleissa. Hänen teatteri­rooleistaan tunnetuimpia oli professori Higginsin osa Svenska Teaternin musikaalissa My Fair Lady. Vuonna 1975 hän siirtyi Svenska Teaternista Suomen Kansallis­teatteriin ja samalla myös näytelmien kieli vaihtui ruotsista suomeksi. Wager jäi muodollisesti eläkkeelle Kansallis­teatterista vuonna 1989, mutta esiintyi näytelmissä vuoteen 1994 saakka. Vuonna 1997 Wager esiintyi 22 vuoden tauon jälkeen vanhassa koti­teatterissaan Svenska Teaternissa. Hän esiintyi elo­kuvissa vielä vuoteen 1999 saakka. Vuonna 2000 Wager julkaisi muistelmansa nimellä Hävyttömän hieno elämä. Hänen viimeiseksi työkseen jäi rooli sarjassa Benner & Benner vuonna 2001.^[5]

Leif Wager kuoli 80-vuotiaana luusyöpään vuonna 2002.^[6] Viisi vuotta myöhemmin kuoli hänen vaimonsa Eva Hemming. Wager on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijain­mäelle.^[7]

Pääartikkeli: Leif Wagerin diskografia

Pääartikkeli: Leif Wagerin filmografia

• Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943)

• Hemming, Eva: Hymy nuoruudelle: Muistelmat. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-11898-6
• Wager, Leif: Hävyttömän hieno elämä. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-25333-2
• Paavolainen, Pentti: ”Wager, Leif (1922–2002)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 212, 213. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.

• Leif Wagerin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• SEA: Leif Wager in memoriam (suomeksi)
• Leif Wagerin esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Wager, Leif hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Yle Elävä arkisto: Kotimaisen elokuvan samettisilmäisestä sankarista Leif Wagerista oli tulla myös Hollywood-tähti, mutta torpedo tuhosi unelman