Le Monde

Ensimmäinen numero ilmestyi 19. joulukuuta 1944. Lehden perusti Hubert Beuve-Méry kenraali Charles de Gaullen pyynnöstä saksalaisten vetäydyttyä Pariisista.^[3] Aloittaakseen lehden tekemisen Beuve-Méry esitti ehdoksi täydellisen toimituksellisen itsenäisyyden. Lehti korvasi sanomalehti Le Tempsin jonka tyyliasun ja formaatin se omaksui. Vuodesta 1985 lehden etusivua on koristanut karikatyyri, jonka on useimmiten piirtänyt pilapiirtäjä Plantu, kunnes tämä jäi eläkkeelle vuonna 2021.^[4]

Vuonna 2003 kirja Le Monden piilotetut kasvot (La face cachée du Monde) väitti, että päätoimittaja Jean-Marie Colombani ja muut lehden johtohenkilöt olisivat muun muassa osoittaneet poliittista puolueellisuutta ja sotkeutuneet taloudellisiin kähmintöihin, jotka vaaransivat lehden itsenäisyyden. Nämä syytökset ovat yhä ristiriitaisia ja näyttämättä toteen.^lähde?

Le Monden on perustamisesta lähtien omistanut Groupe Le Monde, josta lehden työntekijät omistavat 53 %. Lopun omistavat Danone, BNP Paribas -pankki ja miljardööri François Pinault. Enemmistöomistus siirtyi kesällä 2010 ranskalaiselle sijoittajaryhmälle, johon kuuluvat pankkiiri ja Les Inrockuptibles lehden kustantaja Matthieu Pigasse, internetoperaattori Freen perustaja Xavier Niel ja Yves Saint-Laurent -muotitalon toinen perustaja Pierre Bérgé. Pigasse on lähellä sosialistipuoluetta ja on toiminut kansainvälisen valuuttarahaston johtajan Dominique Strauss-Kahnin neuvoantajana. Toimittajille jää veto-oikeus päätoimittajanvalinnassa, ja osaomistuksen kautta toimittajilla on valtaa myös merkittävissä talousasioissa. Oikeistolainen presidentti Nicolas Sarkozy yritti puuttua kauppaan uhkaamalla lopettaa lainatakuun, jos kauppa tehdään Pigassen ryhmän kanssa.^[5]

• Libération
• Le Figaro
• L'Humanité
• Le Monde diplomatique

• Le Monde