Keltakulmatikka
Keltakulmatikka (Piculus aurulentus) on tikkoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä-Amerikasta.
| Keltakulmatikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Punapäätikat Piculus |
| Laji: | aurulentus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Piculus aurulentus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaa
Keltakulmatikka voi kasvaa 21–22 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Keltakulmatikka on päästään, selästään ja siivistään ruskehtavan oliivinvihreä. Lajin pyrstö on musta. Päässä on kaksi keltaista juovaa, jotka lähtevät silmäkulmasta ja nokasta. Nokan tyven pilkku on punainen ja kurkku keltainen. Keltakulmatikkakoiraan päälaki on punainen, mutta naaraalla on vain niskassa punainen laikku. Linnun rinta ja vatsa ovat valkoiset ja niissä on tiheästi vihreitä raitoja. Keltakulmatikkakoiratikan nokka on pitkä ja väriltään harmaa.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaKeltakulmatikan levinneisyysalue ulottuu eteläisestä Brasiliasta Paraguayhin ja Argentiinaan. Lajin elinympäristöä ovat kosteat trooppiset vuoristometsät. Metsien kaataminen maanviljelysmaaksi uhkaa lajin elinympäristöä ja keltakulmatikka on silmälläpidettävä laji. Lintu liikkuu yksin tai pareittain. Sen ravintoa ovat hyönteiset, erityisesti muurahaiset ja niiden toukat. Keltakulmatikan pesimäkausi on elokuulta lokakuulle ja laji tekee pesänsä korkealle puuhun.[2][3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Piculus aurulentus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Winkler, H., Christie, D.A. & Bonan, A.: Yellow-browed Woodpecker (Piculus aurulentus) Handbook of the Birds of the World Alive. Viitattu 7.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Gerard Gorman: Woodpeckers of the World, s. 332. Bloomsbury Publishing, 2014. ISBN 978-1-4081-4715-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.4.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely: Wildlife Conservation Society Birds of Brazil, s. 210. Cornell University Press, 2016. ISBN 978-0-8014-7646-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.4.2020). (englanniksi)