Karinainen
Karinainen (ruots. Karinais) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Se perustettiin vuonna 1872 erottamalla se Marttilasta.[2] Vuonna 2004 Karinaisten kunnassa asui 2 457 ihmistä ja sen pinta-ala oli 92,41 km², josta 0,09 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 26,73 asukasta/km². Naapurikunnat olivat Aura, Marttila, Mellilä, Pöytyä ja Tarvasjoki; näistä Mellilä on sittemmin liitetty Loimaaseen ja Tarvasjoki Lietoon.
| Karinainen Karinais |
|
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Pöytyä |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomi |
| Maakunta | Varsinais-Suomi |
| Seutukunta | Loimaan seutukunta |
| Kuntanumero | 219 |
| Hallinnollinen keskus | Kyrö |
| Perustettu | 1872 |
| Liitetty | 2005 |
| – liitoskunnat |
Pöytyä Karinainen |
| – syntynyt kunta | Pöytyä |
| Pinta-ala |
92,41 km² (2004) |
| – maa | 92,32 km² |
| – sisävesi | 0,09 km² |
| Väkiluku |
2 514 [1] (31.12.2004) |
| – väestötiheys | 26,73 as./km² |
Karinainen yhdistyi vuoden 2005 alussa Pöytyän kunnan kanssa. Uuden kunnan nimeksi tuli Pöytyä. Vuoden 2009 alusta Pöytyään liittyi myös Yläne.
Karinaisten Kyrön kylässä sijaitsee Auranmaan Viikkolehden toimitus.[3]
Maantiede
muokkaaKarinainen sijaitsee maisemallisesti Loimaan seudun lakeuksien reunalla. Maaston tasaisuus näkyy selvimmin koillisosan suo- ja peltoalueilla sekä etelä- ja lounaisosan peltoalueilla. Yksittäiset kalliokohoumat yltävät harvoin yli kymmentä metriä ympäristöään korkeammalle. Korkeimmat mäkien huiput sijaitsevat vyöhykkeellä, joka ulottuu noin kolme kilometriä leveänä entisen kunnan kaakkoiskulmasta kirkonkylän kautta Kyrön tienoille.[4]
Karinaisten alueella ei ole ainuttakaan järveä. Ainoa vesistö on entisen kunnan halki virtaava Tarvasjoki, joka alkaa Rahkion tienoilta ja laskee 5–15 metriä syvässä uomassa etelään entisen Tarvasjoen kunnan puolelle Liedossa.[4]
Historiaa
muokkaaKarinaisten alueelta on löydetty kaksi arviolta 4 000–4 500 vuotta vanhaa kourutalttaa, jotka on talletettu Kansallismuseon kokoelmiin. Karinaisten emäpitäjä Marttila mainittiin asiakirjoissa vuonna 1409, ja siihen kuului keskiajalta lähtien muun muassa Kyrön yökunta. Hallinnollisissa asioissa oli tapana puhua Marttilan pitäjän Alastaron kolmanneksesta, johon kuuluivat Karinaisten lisäksi myöhemmän Tarvasjoen alue. Karinaisten nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1513. Vuoden 1540 maakirjassa luetelluissa seitsemässä kylässä oli yhteensä 29 taloa.[4]
Paikkakunnan vanhimpaan keskukseen, Kyrön kylään rakennettiin 1620-luvulla saarnahuone, mutta jo vuonna 1657 sellainen tehtiin myös Karinaisiin. Jälkimmäisestä tuli pysyvä seurakunnan keskuspaikka, sillä Karinaisten saarnahuone purettiin vuonna 1764 ja sen tilalle rakennettiin nykyistä kirkkoa edeltänyt kappeli. Tästä on muistona vuonna 1768 rakennettu kellotapuli. Marttilan saarnahuonekuntana ollut Karinainen sai kappelin oikeudet vuonna 1901, ja vuonna 1908 siitä tuli itsenäinen seurakunta.[4]
Uusi kunnallishallinto järjestettiin vuonna 1869 yhteiseksi Marttilan ja Karinaisten pitäjille, mutta jo kolme vuotta myöhemmin Karinainen erosi omaksi kunnakseen. Karinaisten ensimmäinen kansakoulu valmistui vuonna 1882.[4]
Jatkosodan jälkeen Karinaisiin asutettiin siirtoväkeä Simpeleen kunnan Neuvostoliitolle jääneeltä alueelta.[5]
Kylät ja kulmakunnat
muokkaa1-Tilkanen, 2-Mäenpää, 3-Närppi, 4-Suutarla, 5-Karinainen, 6-Kiukainen, 7-Kyrö, 8-Rahkion jakokunta. Vaaleankeltaiset kunnan ulkopuolisten kylien alueita.
Karinaisten vanhoja kyliä ovat Karinainen, Kiukainen, Kyrö, Mäenpää, Närppi, Suutarla ja Tilkanen. Rahkio muodostettiin kyläksi useiden kylien yhteisniitystä 1830-luvulla[6]. Muihin kulmakuntiin kuuluu muiden muassa Heikinsuo.
Suurin kyläkeskus on varsinkin teollisuustyöpaikkoja tarjoava Kyrön taajama, jonka rautatieasemalla myös matkustajajunat pysähtyivät vuosina 1876–1990. Siellä toimii osana Pöytyän kunnan koululaitosta Elisenvaaran yhtenäiskoulu, joka on Kurkijoella Laatokan Karjalassa toimineen Elisenvaaran yhteiskoulun toiminnan jatkaja.
Liikenne
muokkaaKarinaisten halki kulkee vuonna 1876 käyttöön otettu Toijala–Turku-rata, jonka varrella sijaitsevalla Kyrön rautatieasemalla matkustajaliikenne lopetettiin vuonna 1990. Entisen kunnan luoteisrajaa sivuaa valtatie 9, ja muutaman kilometrin päässä kaakkoisrajalta kulkee valtatie 10. Lähin kaupallisen liikenteen lentoasema on Turussa.[4]
Etäisyyksiä Karinaisista
muokkaaKulttuuriympäristö
muokkaaMuseoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä Karinaisissa ovat Kyrön rautatieasema[7] ja Mäenpään kylä[8].
Kulttuuri
muokkaaMurre
muokkaaKarinaisten alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Karinaisten murteelle tyypillinen piirre on Lounais-Suomen erikoisgeminaation ja yleisgeminaation välinen tyyppi p,t,k,s-konsonanteissa.[9]
Ruokakulttuuri
muokkaaKarinaisten pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla perunasoseesta ja ohrajauhosta keitetty pastanttipuuro.[10]
Kuuluisia karinaislaisia
muokkaa- Wäinö Aaltonen (1894–1966), kuvanveistäjä, syntyi Karinaisissa
- Jalmari Eskola (1886–1958), kestävyysjuoksija, olympiamitalisti, syntyi Karinaisissa
- Väinö Helke (vuoteen 1906 Helenius, 1893–1958), juristi, virkamies ja pankinjohtaja, syntyi Karinaisissa
- Ossi Räikkä (1935–2004), näyttelijä ja teatteriohjaaja, syntyi Karinaisissa
- Elsa Tilkanen (1896–2006), eläessään vanhin suomalainen, asui aikuisikänsä Karinaisissa
- Lauri Tilkanen (s. 1987), näyttelijä, syntynyt Karinaisissa
- Vilho Tilkanen (1885–1945), kilpapyöräilijä, syntyi Karinaisissa
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2004 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
- ↑ http://www.poytya.fi/Default.aspx?id=317303 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Auranmaan Viikkolehti: yhteystiedot avl.fi (Auranmaan Viikkolehden verkkosivut). Priimus Media Oy. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 97–100. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
- ↑ Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Uudistushakemistot, Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni (Karinainen-Kihniö) (Bia:52) Arkistolaitoksen digitaaliarkisto. Arkisdtolaitos. Viitattu 20.3.2016.
- ↑ Kyrön rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Mäenpään kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 278–279. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 20. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Karinaisten kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.6.2009.
- Karinaisten kulttuuriympäristöohjelma[vanhentunut linkki] Viitattu 20.6.2009.
- Karinaisten historia Aulis Oja. Karinaisten seurakunta ja kunta Forssan kirjapaino v.1957
Karttoja
muokkaa- Senaatin kartasto 1:21 000. XI.19. Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto, 1880. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)
- Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:4 Loimaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1927. Kartan verkkoversio Kansallisarkiston digitaaliarkistossa (viitattu 23.7.2011)