Kaliumfluoridi
Kaliumfluoridi (KF) on kalium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä käytetään fluorauskemikaalina ja muun muassa hammastahnoissa.
| Kaliumfluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | KF |
| Moolimassa | 58,10 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 846 °C[1] |
| Kiehumispiste | 1 505 °C[1] |
| Tiheys | 2,48 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 496 g/l (25 °C)[2] |
|
|
|
Ominaisuudet
muokkaaHuoneenlämpötilassa kaliumfluoridi on valkoinen ja hygroskooppinen aine. Se liukenee hyvin veteen muodostaen emäksisen liuoksen ja kidevedettömän muodon lisäksi tunnetaan dihydraatti (KF·2H2O) ja tetrahydraatti (KF·4H2O). Näistä tetrahydraatti on pysyvä ainoastaan alle 17 °C:n lämpötilassa ja dihydraatista kidevesi poistuu, kun yhdistettä kuumennetaan.[1][3]
Valmistus ja käyttö
muokkaaKaliumfluoridia valmistetaan vetyfluoridin ja kaliumhydroksidin tai kaliumkarbonaatin välisellä reaktiolla. Tämän jälkeen muodostuva liuos kuivataan spraykuivauksella.[1][2][3]
- HF + KOH → KF + H2O
- 2 HF + K2CO3 → 2 KF + CO2 + H2O
Yhdistettä käytetään fluorin lähteenä muun muassa hammastahnoissa. Kaliumfluoridia käytetään runsaasti myös orgaanisissa synteeseissä. Sen sisältämä fluoridi-ioni on hyvin nukleofiilinen ja reagoi muiden alkyylihalogenidien kanssa nukleofiilisella substituutiolla muodostaen alkyylifluorideja. Näin valmistetaan esimerkiksi natriumfluoriasetaattia natriumklooriasetaatista. Reaktioita parantavat aproottisten liuottimien ja kruunueetterien käyttö. Kaliumfluoridia voidaan käyttää myös emäksisenä kokatalyyttinä polyuretaanivaahtojen valmistuksessa, Michael-additioissa ja Knoevenagel-kondensaatioissa. Muita käyttökohteita ovat zirkoniumin ja tantaalin metallurgia.[1][2][3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 222. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c John R. Papcun: Fluorine Compounds, Inorganic, Potassium, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.4.2014
- ↑ a b c Jean Aigueperse, Paul Mollard, Didier Devilliers, Marous Chemla, Robert Faron, René Romano & Jean Pierre Cuer: Fluorine Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.4.2014