Kajaanin keskustaajama

Kajaanin keskustaajama on Kajaanin kaupungin hallinnollinen keskus ja Suomen 23. suurin taajama, joka sijaitsee Kainuun maakunnassa.[2][3][4][5] Taajaman läpi virtaa Kajaaninjoki, joka laskee kaupungin itäpuolisesta Rehjasta kohti länttä Oulujärveen.[5][6] Kajaanin keskustasta on maanteise 182 kilometriä länsiluoteessa sijaitsevaan yliopistokaupunki Ouluun (jossa on esimerkiksi Kajaania palveleva Oulun yliopistollinen sairaala) ja 170 kilometriä Kajaania etelämpänä sijitsevaan yliopistokaupunki Kuopioon.

Kajaanin keskustaajama

Kajaanin keskustaajama

Koordinaatit: 64.2267°N, 27.7281°E

Valtio Suomi
Maakunta Kainuu
Kunta Kajaani
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama, kaupunki
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 29,51 km²
Väkiluku (2021) 29 442
 – Väestötiheys 997,7 as./km²
Tilastotiedot koskevat taajamaa ja niiden lähteenä on Tilastokeskus. Väkiluku ja maapinta-ala ovat ajankohdan 31.12.2021 mukaiset.[1]











Tilastokeskuksen taajama-aluerajauksen mukaan vuoden 2021 lopussa Kajaanin keskustaajaman pinta-ala oli 29,51 neliökilometriä ja väkiluku 29 442.[1] Tilastollinen taajamarajaus voi poiketa virallisesta kunnanosien rajauksesta.

Kajaanin seudun asutus on vuosituhansia vanhaa. Arkeologiset löydöt osoittavat, että seudulla on ollut asutusta jo Suomusjärven kulttuurikaudella eli noin 6 500 eaa.[4] Savolaisia uudisasukkaita asettautui Koutaniemelle 1550-luvulla. Vähitellen nykyisen Kajaanin seudulle muutti lisää väkeä. Myös Vuohenkikosken (nykyisen Kajaaninjoen Ämmäkosken) seudulle asettui väkeä. Joen suuhun rakennettiin kuninkaankartano (Oulun palte), mikä osaltaan vauhditti asutuksen leviämistä. Muuttoa lisäsi vuonna 1604 alkunsa saanut linnoituksen rakentaminen Vuohenginjoen Ämmäkosken niskalle. Linnan pystyttäjät asettautuivat varustuksen etelärannalle.[4] Linnoitus sai nimen Kajaanin linna (ruots. Kajaneborg). Nimi juontuu Kainuun venäjänkielisestä muodosta Kajánij, sillä venäläinen paikannimi oli ainoa, minkä Ruotsin viranomaiset olivat Kajaanin seudulle löytäneet.[2] Kajaanin linna vilkastutti koko Oulujärven ympäristön elämää tarjoamalla suojaa latokartanoille. Tilapäisten hökkelien kylä kehittyi kauppapaikaksi, jonne myös rajantakaiset kauppamiehet tulivat käymään kauppaa. Ruotsin kuningatar Kristiina luovutti 18. syyskuuta 1650 Kajaanin, Kuopion ja Iisalmen pitäjät ansioituneen kreivi Pietari Brahen vapaaherrakunnaksi.[4] Paikannimi Kajaani esiintyikin kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran muodossa Caijane Socken (1650).[2] Koska Pietari Brahe oli vieraillut Kajaanin korpilinnassa vuosina 1639 ja 1649, hän päätti muodostaa linnoituksen läheisestä talorykelmästä koko vapaaherrakuntansa keskuspaikan. Käydessään paikkakunnalla kolmannen kerran 6. maaliskuuta 1651, hän perusti linnan yhteyteen ruotsinkielisella nimellä Kajana tunnetun kaupungin ja myönsi sille tarvittavat privilegiot.[2][2]

(kesken)

Lähteet

muokkaa
  1. a b Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2021 (valitaan väkiluku 31.12. (2021) ja Kajaanin kt.) Tilastokeskuksen StatFin-tietokanta - Väestörakenne. Tilastokeskus. Arkistoitu 18.2.2023. Viitattu 18.2.2023.
  2. a b c d e Alpo Räisänen (AR): Kajaani (s.124) Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 18.2.2023.
  3. Kajaani (myös MML:n Nimistön tietokortti: Kajaani) Asutusnimihakemisto. Kotimaisten kielten keskus, kotus.fi. Viitattu 18.2.2023.
  4. a b c d Allan Tiitta (A.T.), Finlandia: Otavan iso maammekirja, Otava, 1986 (ISBN 951-1-09142-5, viitattu 18. helmikuuta 2023), Kajaani , s. 50-60 (Osa 8: Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu) 
  5. a b Kajaani Kansalaisen karttapaikka, asiointi.maanmittauslaitos.fi. Viitattu 18.2.2023.
  6. Rehja - Nuasjärvi (59.811.1.001) Järviwiki. Viitattu 18.2.2023.