Juutalainen kalenteri
Juutalainen kalenteri (הלוח העברי ha'luach ha'ivri) tai heprealainen kalenteri on juutalainen vuosikalenteri. Siinä on määritelty juutalaisten juhlapyhät sekä ajankohtaan sopivat psalmit luettavaksi. Nykyään juutalaiset enimmäkseen käyttävät maallisiin tarkoiuksiin gregoriaanista kalenteria ja siten juutalainen kalenteri, samoin kuin islamilainen, on ensisijaisesti uskonnolliseen käyttöön.
Juutalainen kalenteri on tyypillinen lunisolaarinen kalenteri, joka perustuu sekä auringon että kuun kiertoon ja muistuttaa tässä suhteessa esimerkiksi kiinalaista kalenteria. Tässä suhteessa se eroaa sekä puhtaasti kuunkiertoon perustuvasta islamilaisesta kalenterista että puhtaasti auringonkiertoon perustuvasta gregoriaanisesta kalenterista.
Juutalaisessa kalenterissa jokainen kuukausi on joko 29 tai 30 päivän pituinen, ja kuukauden alku sattuu aina uudenkuun aikaan tai lähelle sitä.[1] Täten vuodessa on tavallisesti 353–355 päivää, mutta tietyin väliajoin vuoteen lisätään ylimääräinen kolmastoista kuukausi, jotta kalenterin kuukaudet aina pysyisivät suunnilleen samana vuodenaikana. Näin tehdään 19 vuotta kestävän Metonin jakson aikana seitsemän kertaa,[2] jakson kolmantena, kuudentena, kahdeksantena, yhdentenätoista, neljäntenätoista, seitsemäntenätoista ja yhdeksäntenätoista vuotena.[1] Siten kukin kohta kalenterivuotta siirtyilee luonnolliseen vuoteen nähden kuukauden verran edestakaisin muttei kierrä koko vuoden ympäri kuten pelkässä kuukalenterissa.
Juutalaisen kalenterin vuosiluvut alkavat vuodesta 3761 eaa, jota on pidetty maailman luomisen ajankohtana.[1] Kalenterin mukainen vuosi 5781 alkoi 18. syyskuuta 2020 ja loppui 6. syyskuuta 2021.
Historia
muokkaaRaamatun aika
muokkaaJuutalaiset ovat käyttäneet lunisolaarista kalenteria Raamatun ajoista lähtien, mutta ovat viitanneet kuukausiin nimien sijasta numeroilla. Vain neljä ensimmäistä kuukauden nimeä on saatavilla ennen pakoa olevalta ajanjaksolta; Tanakh (Raamattu): Abib (ensimmäinen, kirjaimellisesti "kevät"), Ziv (toinen), Ethanim (seitsemäs), ja Bul (kahdeksas). Kaikki ovat kanaanilaisia nimiä, kaksi viimeistä myös foinikialaisia. Pääasiassa kuukausien nimet on kuitenkin lainattu babylonialaisilta.[2]
Raamatun aikana nisan- eli abib-kuuta, jossa pääsiäistä vietetään, pidettiin vuoden ensimmäisenä kuukautena.[3] Nykyisin vuoden katsotaan alkavan tishri-kuusta syksyllä[2], koska juutalaisen perimätiedon mukaan maailma luotiin tämän kuun alussa, jolloin vietetään roš hašana -juhlaa, juutalaisten uuttavuotta.[1]
Babylonian pakkosiirtolaisuus
muokkaaBabylonian pakkosiirtolaisuuden aikana 586 eaa. juutalaiset ottivat käyttöön kuukausien babylonialaiset nimet, ja jotkut heimot kuten essealaiset käyttivät aurinkokalenteria viimeiset kaksi vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Babylonialainen kalenteri taas periytyy suoraan sumerilaisesta kalenterista.
Havaintoihin ja laskuihin perustuvat kalenterit
muokkaaVarhaisina aikoina juutalainen kalenteri perustui suoraan kuusta tehtyihin havaintoihin. Tiettyihin paikkoihin asetettiin tarkkailijoita, joiden tehtävänä oli havaita, milloin uusi kuu oli ensimmäisen kerran nähtävissä. Heti kun se oli juuri ja juuri nähtävissä, he kiiruhtivat Jerusalemiin ja ilmoittivat asian Sanhedrinille, jona julisti uuden kuukauden alkaneeksi.[1] Sen merkiksi sytytettiin tuli kaupungin korkeimmalle kukkulalle, ja sanansaattajien tehtävänä oli tiedottaa asia kaukaisimmillekin paikkakunnille.
Koska lisäksi aurinkovuosi ei ole jaollinen kuun kiertoa vastaavilla kuukausilla, täytyy kalenteriin lisätä ylimääräinen täytekuukausi, jotta kalenterin aloituspäivä ei siirtyisi liiaksi keväästä. Tästä ei ole mainintaa Raamatussa, mutta 3. Mooseksen kirjan mukaan pääsiäisen tulisi olla vuoden ensimmäisenä kuukautena, ja samassa yhteydessä puhutaan myös toisesta juhlasta samassa kuussa, jolloin heilutettiin uutislyhde.[4] Jos lyhde ei vielä ollut kasvanut, jouduttiin pääsiäistä siirtämään kuukaudella.
Sitä mukaa kuin juutalaisia alkoi asua entistä kauempana Jerusalemista, kävi kuitenkin välttämättömäksi laatia kiinteät säännöt siitä, miten kalenteri laaditaan, kuinka monta päivää missäkin kuukaudessa on ja minä vuosina karkauskuukausi lisätään. Nykyiset säännöt kalenterin laatimisesta ja siitä, minä vuosina karkauskuukausi lisätään, merkitsi muistiin juutalainen tiedemies Hillel II vuonna 359.[1]
Juutalaisen ajanlaskun kuukaudet
muokkaaJuutalaisen ajanlaskun mukaan vuodessa on 12 tai 13 kuukautta.
- Nisán, 30 päivää ניסן
- Ijjár, 29 päivää אייר
- Siván, 30 päivää סיון
- Tammúz, 29 päivää תמוז
- Av, 30 päivää אב
- Elúl, 29 päivää אלול
- Tišrì, 30 päivää תשרי
- Hešván, 29/30 päivää חשון
- Kislév, 29/30 päivää כסלו
- Tevét, 29 päivää טבת
- Shevat, 30 päivää שבת
- Adár, 30 päivää, lisäkuukausi אדר א
- Adár II, 29 päivää אדר ב
Adar lisätään vain 7 kertaa 19 vuodessa. Tavallisina vuosina Adar II on yksinkertaisesti Adar.
Joissakin yhteyksissä on vuoden laskettu alkavan myös tishri-kuukauden alusta.
Gregoriaanisen kalenterin kuukausia nämä vastaavat suunnilleen seuraavasti:
- nisan ( abib ) maalis-huhtikuu
- ijjar ( siv ) huhti-toukokuu
- sivan touko-kesäkuu
- tammuz kesä-heinäkuu
- av heinä-elokuu
- elul elo-syyskuu
- tisri ( etanim ) syys-lokakuu
- hesvan ( bul ) loka-marraskuu
- kislev marras-joulukuu
- tevet joulu-tammikuu
- shevat tammi-helmikuu
- adar helmi-maaliskuu
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Ove Schrarz, Hillel Skurnik, Dave Weintraub: Juutalaisuus, uskonto ja perinne, s. 8-10. Juutalainen koulu, 1989. ISBN 952-90116-1-X
- ↑ a b c Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 54-56. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 2. Moos. 12:2–11
- ↑ 3. Moos. 23:4–14
Aiheesta muualla
muokkaa
- Juutalainen kalenteri
- (englanniksi) Jewish Calendar with Halachic times date converter yeshiva.co/calendar/