Job

Bosrassa asuvalle Serahille syntyi mitä luultavimmin Aabrahamin aikaan poika nimeltä Job, joka nousi Edomin kuninkaaksi valtakunnan ensimmäisen kuninkaan, Belan, kuoltua. Jumala sanoi Jobista: ” Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa”.^[5] Job asui tämän mukaan Usissa suunnilleen niihin aikoihin kun hänen kaukaiset serkkunsa, Israelin 12 heimoa, olivat orjuudessa Egyptin maassa. Jaakobin (Israelin) poika Joosef oli jo kuollut kestettyään paljon epäoikeudenmukaisia kärsimyksiä pysyen nuhteettomana Jumalaa kohtaan. Mooses ei ollut vielä ilmaantunut Jumalan profeettana johtamaan Israelin 12:ta heimoa pois Egyptin orjuudesta. Aikavälillä, joka kului Joosefin kuolemasta siihen, kun Mooses oli käytöksellään osoittanut olevansa moitteeton ja oikeamielinen mies, ei ollut ketään ihmistä, joka olisi ollut yhtä nuhteeton kuin Job. Jobia koskevat keskustelut Jumalan ja Saatanan välillä käytiin todennäköisesti juuri näihin aikoihin.^[6] Jobin parhaiten tunnettu elämänvaihe on Jobin itsensä nimeä kantavassa kirjassa. Jobin kirja alkaa prologilla, joka kertoo Jobin olleen hurskas, varakas ja Jumalan mielen mukainen mies, jolla oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Lisäksi Jobin käytös miellytti Jumalaa, koska Job oli tuomitessaan puolueeton ja hän huolehti vähäosaisista.^[7]

»Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa. Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Ja karjaa hänellä oli 7 000 lammasta, 3 000 kamelia, 500 härkäparia ja 500 aasintammaa sekä erittäin paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.^[8]»

Jobin kirjan ensimmäisen luvun kuudennessa jakeessa kerrotaan, kuinka saatana tulee Jumalan eteen. Jumala esittää saatanalle kysymyksen:

»— Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.^[5]»

Siihen saatana vastasi:

»— Ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!^[9]»

Silloin Jumala antoi saatanalle luvan koetella Jobin hurskautta:

»— Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.^[10]»

Keskustelun jälkeen Jobin luokse tulee neljä palvelijaa, jotka tuovat mukanaan huonoja uutisia. Ensimmäinen palvelija kertoo, että sabalaiset hyökkäsivät pellolla heidän kimppuunsa, ryöstivät aasintammat ja tappoivat kaikki muut miehet. Heti perään tuli toinen palvelija, joka kertoi "Jumalan tulen"^[11] tappaneen vuohet, lampaat ja kaikki muut paimenet. Melko pian kolmas palvelija tuli kertomaan kaldealaisten tappaneen kaikki kamelit ja niiden ajajat. Hänen vielä puhuessa tuli neljäs palvelija, joka kertoi, että Jobin lapset olivat olleet eräässä talossa juhlimassa, talo oli sortunut ja kaikki Jobin lapset kuolivat siinä samassa. Silloin Job lausui usein siteeratut, hänen oikeamielisyyttään hyvin kuvaavat sanansa:

»— Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!^[12]»

Koska Job ei kironnutkaan Jumalaa, saatana pyysi Jumalalta luvan koskea Jobiin itseensä — henkeä se ei kuitenkaan saanut viedä. Niinpä saatana piinasi Jobia märkivillä paiseilla. Jobin vaimo kehotti häntä kiroamaan Jumalan ja kuolemaan pois. Siihen Job totesi:

»— Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.^[13]»

Tragedian seurauksena Jobin ystävät (Elifas, Bildad, Sofar ja Elihu) tulevat esittämään Jobille näkemyksensä siitä, miksi kävi niin kuin kävi. Heillä on tarjota Jobille kiitettävä määrä hypoteeseja muun muassa Jobin salaisista synneistä, joista tapahtunut on rangaistusta. Suuri osa kirjan sisällöstä onkin puheenvuoroja, joiden aikana Job puolustautuu ja sivussa kiroaa muun muassa syntymänsä,^[14] muttei Jumalaa. Loppujen lopuksi Job selviää koetuksesta nöyrtymällä Jumalan edessä. Häntä syyttäneet ystävät joutuivat Jumalan käskystä uhraamaan seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä hyvitykseksi jumalanvastaisista puheistaan. Job puolestaan sai kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut. Koettelemuksen jälkeen hän eli vielä 140 vuotta ja kuoli onnellisena 248 vuoden iässä.^[15]

»Ja Luoja siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai 14 000 lammasta, 6 000 kamelia, 1 000 härkäparia ja 1 000 aasintammaa. Ja hän sai [vielä] seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.^[16]»

Hesekiel mainitsi Jobin olevan vanhurskauden esimerkki.^[3] Jaakob mainitsee Jobin kestävyyden kärsimyksessä olevan esimerkki uskovalle. Jaakob korostaa myös kuinka Jumala palkitsee ne, jotka ovat uskollisia häntä kohtaan.^[17]

• Raamattu
• Uriel Kailo: Job, sinä ja minä. (Kärsimyksen ongelma Jobin kirjan ja nykyhetken valossa) Kirjaneliö, Helsinki, 1971.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Job Wikimedia Commonsissa