Joan Fontaine

Joan Fontaine oli brittiläisten vanhempien kahdesta tyttärestä nuorempi. Hänen isänsä oli asianajaja Walter de Havilland ja äiti näyttelijä Lilian Fontaine (o.s. Ruse). He olivat avioituneet vuonna 1914.^[2] Joanin sisar oli häntä 15 kuukautta vanhempi Olivia de Havilland (1916–2020), joka oli myös tunnettu näyttelijä. Siskosten isä toimi englannin kielen professorina Tokion keisarillisessa yliopistossa. Äiti puolestaan oli opiskellut Lontoon Royal Academy of Dramatic Art -teatterikoulussa ennen avioliittoaan. Joanin ollessa kaksivuotias hänen vanhempansa erosivat. Lilian päätti palata Englantiin lastensa kanssa, saatuaan tietää miehensä pettäneen häntä. Joanin sairastumisen vuoksi matka päättyi Kaliforniaan, jossa perhe asettui Saratogan kylään noin 80 kilometrin päähän San Franciscosta.^[3]

Sisarusten isä jätti lopulta perheen, palasi Japaniin ja avioitui taloudenhoitajansa kanssa. Lapsena paljon sairastelleen Fontainen terveys koheni nuoruusvuosina. Hän kävi Los Gatos High Schoolia yhdessä sisarensa kanssa, johon hänellä oli riitaisat välit. Siskokset esiintyivät paikallisissa näytelmissä, ja heidän äitinsä opetti heille näyttämötaiteen alkeita. Lilian avioitui tavaratalojohtaja George Fontainen kanssa vuonna 1925. Isäpuolen ankara kasvatustyyli aiheutti riitoja hänen ja tytärpuoltensa välille. Joan muutti 16-vuotiaana Japaniin isänsä luo ja opiskeli ulkomaisten lasten koulussa Tokyo School for Foreign Children. Vuoden kuluttua hän palasi takaisin Kaliforniaan.^[4]

Fontaine aloitti näyttelijänuran samoihin aikoihin sisarensa kanssa vuonna 1935, mutta sai aluksi vain pieniä rooleja. Joan de Havilland esiintyi debyyttielokuvansa Ei naisia enää! alkuteksteissä nimellä Joan Burfield, jottei häntä verrattaisi siskoonsa, jolla oli sopimus Warner Bros.-studion kanssa. Fontainen elokuvaura takkuili koko 1930-luvun jälkipuoliskon, joten hän työskenteli ohessa paikallisissa teatteriproduktioissa. Näyttämödebyytissään Kind Lady hän käytti lavanimeä Joan St. John. Hän otti pian käyttöön isäpuolensa sukunimen ja esiintyi nimellä Joan Fontaine ensimmäisen kerran näytelmässä Call It a Day. Vuonna 1936 Fontaine pääsi RKO Picturesin palkkalistoille. Hän teki pienehkön roolin muun muassa menestyselokuvassa Gunga Din (1939) ja sai enemmän näkyvyyttä saman vuoden Naiset-elokuvassa.^[5]

Fontainesta tuli tähti vuonna 1940, kun Alfred Hitchcock roolitti hänet naispääosaan elokuvaansa Rebekka, josta Fontaine oli Oscar-ehdokkaana. Hitchcock oli ilmeisen tyytyväinen Fontainen suoritukseen, ja tämä näytteli hänen ohjauksessaan toisen kerran elokuvassa Vaarallisia valheita (1941). Fontaine voitti roolistaan parhaan naispääosan Oscarin. Myös hänen sisarensa Olivia de Havilland oli ollut ehdokkaana roolistaan elokuvassa Yö on liian lyhyt. Palkinto nosti Fontainen uran nousuun, ja sisarusten välinen kilpailu toi tiettävästi yhä enemmän pahaa verta heidän välilleen. Fontaine sai toisen Oscar-ehdokkuutensa vuoden 1943 elokuvasta Varhaiskypsää rakkautta ja näytteli pääosan elokuvassa Kotiopettajattaren romaani (1944).^[5]

1940-luvun jälkipuoliskolla Fontaine näytteli juonittelevaa murhaajaa elokuvassa Tie pimeään (1947) sekä muusikkoon salaa rakastunutta naista klassikossa Kirje tuntemattomalta naiselta (1948).^[5]

1950-luvun alussa Fontaine esitti sosiaalista kiipijää elokuvassa Syntynyt pahaksi ja näytteli Elizabeth Taylorin kanssa epookkielokuvassa Ivanhoe. Hänen filmiuransa alkoi kuitenkin hiipua. Tällöin Fontaine jatkoi teatteriuraansa menestyksellä; hän sai loistavat arvostelut Broadway-näytelmästä Teetä ja sympatiaa (1954), jossa hänen vastanäyttelijänsä oli Anthony Perkins. Fontaine jatkoi uraansa 1960-luvulla teatteriproduktioissa kuten Leijona talvella. Samaan aikaan hän näytteli televisiossa. Vuonna 1978 häneltä ilmestyi omaelämäkerta No Bed of Roses.

Joan Fontaine oli naimisissa neljä kertaa:

• Brian Aherne (1939–1945)
• William Dozier (1946–1951)
• Collier Young (1952–1961)
• Alfred Wright, Jr. (1964–1969)

Fontainen ainoa biologinen tytär, Deborah Leslie, syntyi vuonna 1948 avioliitosta William Dozierin kanssa. Lisäksi hänellä oli Perusta adoptoitu tytär Martita, joka karkasi kotoa vuonna 1963.

Fontainella oli myrskyisä suhde siskoonsa Olivia de Havillandiin. Sisarten välinen elinikäinen vihanpito sai paljon julkisuutta. Fontaine on kuvaillut suhdettaan de Havillandiin avoimesti omaelämäkerrassaan No Bed of Roses. Hän koki muun muassa jääneensä sisarensa varjoon, kun tästä tuli menestynyt elokuvatähti, ja että heidän äitinsä suosi Oliviaa. Myös Oscar-kilpailu toi tiettävästi pahaa verta sisarten välille.^[6]

Siskosten välit tulehtuivat vuonna 1946, kun Fontaine puhui toimittajalle negatiiviseen sävyyn de Havillandin puolisosta, Marcus Goodrichistä. Tapauksen jälkeen siskokset eivät puhuneet toisilleen viiteen vuoteen. De Havillandin avioeron jälkeen 1950-luvulla he alkoivat pitää jälleen yhteyttä, ja viettivät perheineen yhteisen joulun vuonna 1961. Fontainen sanojen mukaan lopullinen välirikko tuli Lilian-äidin muistotilaisuudessa 1975. Hän väitti, ettei de Havilland ollut ilmoittanut hänelle heidän äitinsä kuolemasta tai kutsunut häntä muistotilaisuuteen. Todellisuudessa de Havilland oli lähettänyt sisarelleen sähkeen, mutta se tavoitti Fontainen vasta kaksi viikkoa myöhemmin.^[6]

Joan Fontainella on tähti Hollywood Walk of Famella, osoitteessa 1645 Vine Street.

Pääartikkeli: Joan Fontainen filmografia ja teatteriesiintymiset

• Rebekka (1940)
• Vaarallisia valheita (1941)
• Varhaiskypsää rakkautta (1943)
• Kirje tuntemattomalta naiselta (1948)

• Fontaine, Joan: No Bed of Roses. New York: Morrow, 1978. (englanniksi)
• Thomas, Tony: The Films of Olivia de Havilland. New York: Citadel Press, 1983. (englanniksi)

• Joan Fontaine Elonetissä.
• Joan Fontaine Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Joan Fontaine (maksullinen muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 18.12.2013.