Isabel Martínez de Perón

María Estela Martínez de Perón (tunnetaan yleensä nimillä Isabel tai Isabelita, s. 4. helmikuuta 1931 La Rioja, Argentiina) on argentiinalainen poliitikko, joka toimi Argentiinan presidenttinä 1. heinäkuuta 1974 – 24. maaliskuuta 1976. Hän oli maailman ensimmäinen naispresidentti. Ennen presidenttikauttaan hän oli presidentti Juan Perónin varapresidentti ja tämän kolmas puoliso.

Isabel Martínez de Perón
Isabel Martínez de Perón vuonna 1975.
Argentiinan presidentti
1. heinäkuuta 1974 – 24. maaliskuuta 1976
Edeltäjä	Juan Perón
Seuraaja	Jorge Videla
Henkilötiedot
Koko nimi	María Estela Martínez Cartas de Perón
Syntynyt	4. helmikuuta 1931 (ikä 93) La Rioja, Argentiina
Asuinpaikka	Espanja
Puoliso	Juan Perón
Tiedot
Puolue	Partido Justicialista
Uskonto	roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

María Estela Martínez Cartas tapasi tulevan puolisonsa tämän ollessa maanpaossa Panamassa. Hän työskenteli tuolloin kabareetanssijana. 35 vuotta vanhempi Juan Perón, joka oli jäänyt leskeksi toisesta vaimostaan, Eva Perónista, ihastui häneen. Perón otti Isabelin mukaansa Espanjaan vuonna 1960. Jyrkän katolinen maa ei voinut hyväksyä Perónin asumista nuoren naisen kanssa, joten marraskuussa 1961 entinen presidentti meni naimisiin kolmannen kerran.

Perón otti jälleen roolin Argentiinan politiikassa, mutta koska häneltä oli kielletty maahan saapuminen vuoden 1955 vallankaappauksen jälkeen, hän lähetti nuoren vaimonsa Argentiinaan neuvottelemaan.

Vuonna 1973 Perón suostuteltiin palaamaan Argentiinaan ja ryhtymään jälkeen presidentiksi. Hän suostui ja otti kyseenalaisessa siirrossaan varapresidenttiehdokkaakseen vaimonsa. Syyskuussa Perón-Perón-lista sai vaaleissa yli 60 prosenttia äänistä. Isabel Perónilla ei ollut juurikaan kokemusta tai halua politiikkaan. Juan Perón sairastui vakavasti ja kuoli 1. heinäkuuta 1974 oltuaan alle vuoden virassaan. Isabel Perón otti presidentin viran hoidettavakseen 29. kesäkuuta 1974, ja näin hänestä tuli maailman ensimmäinen naispresidentti. Ensimmäinen demokraattisilla vaaleilla valittu naispresidentti oli Vigdís Finnbogadóttir vuonna 1980.

Isabel Perónin sijaan valtaa käytti José López Rega eli "el Brujo" ("velho"), okkultistifilosofi ja ennustaja, joka oli Isabelin ystävä, ja jonka Juan Perón oli nimittänyt yksityissihteerikseen vaimonsa painostuksesta. Maassa oli laajoja lakkoja ja poliittista terrorismia. Tilanne kauhistutti armeijaa, joka päätti, ettei "heikkotahtoinen ja kokematon" nainen voinut toimia presidenttinä. 24. maaliskuuta 1976 Isabel Perón kaapattiin, ja armeija otti vallan verettömässä vallankaappauksessa. Hänet pidettiin viisi vuotta kotiarestissa, jonka jälkeen hänet lähetettiin maanpakoon Espanjaan 1981.

Isabel Perónista annettiin tammikuussa 2007 kansainvälinen pidätysmääräys. Hän käski armeijaa hankkiutumaan eroon opiskelija-aktivisti Héctor Aldo Fagetti Gallegosta, jonka turvallisuuspalvelu pidätti ja jota ei 10. maaliskuuta 1976 jälkeen ole nähty.^[1][2] Perón pidätettiin kotonaan lähellä Madridia Espanjassa 12. tammikuuta 2007, mutta hänet päästettiin vapaaksi takuita vastaan ja määrättiin kotiarestiin. Muutamia päiviä myöhemmin hänestä tehtiin toinen pidätysmääräys. Hänellä epäillään olleen presidenttikautenaan yhteyksiä pelättyyn äärioikeistolaiseen kuolemanpartioon Alianza Anticomunista Argentinaan (AAA), jonka epäillään siepanneen tai murhanneen jopa 2 000 ihmistä.^{[3] [4]} AAA toimi aktiivisimmin Perónin hallintokauden aikana 1974–1976.