Helheim

kuolleiden valtakunta skandinaavisessa mytologiassa

Helheim, myös Helgard tai Hel, on skandinaavisessa mytologiassa kuolleiden valtakunta. Mytologian mukaan maailma on jakautunut yhdeksään maailmaan, joista Helheim sijaitsee alimmaisena. Maailmoja yhdistää elämänpuu Yggdrasil. Helheimin kerrotaan sijaitsevan Yggdrasilin kolmannen pääjuuren alla, lähellä Hvergelmiriä ja Naströndia.

Skandinaavisen mytologian yhdeksän maailmaa.

Helia kuvataan nälän ja sairauksien vaivaamaksi paikaksi. Tie Helille kulkee pohjoiseen ja sen jälkeen maan alle, Gjallarbruan yli Helgrindaan, jota vartioi demoninen koira Garm. Helin valtakuntaan joutuivat kuoleman jälkeen ne, jotka olivat kuolleet vanhuuteen tai sairauteen.[1] Sinne joutuivat myös ne, jotka rikkoivat eläessään valansa tai olivat muuten epärehellisiä. Helheimistä kuolleet saattoivat jatkaa matkaansa Niflheimiin tai joutua karkotetuksi Naströndiin eli ruumisrannikolle, jossa hirviömöinen lohikäärme Nidhöggr asui syöden Yggdrasilin juuria. Taistelussa kuolleet soturit puolestaan pääsivät Valhallaan loputtomiin juhliin, jota isännöi Odin, taistelun jumala.

Helheimin valtiatar oli Hel, kuoleman jumalatar, jonka ruumis oli puoliksi elävä ja puoliksi mädäntynyt.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Ellen Marie Næss: Norrøn mytologi Store norske leksikon. snl.no. Viitattu 10.10.2020. (norjaksi)
Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.