Gregorius Lisitzin

Gregorius Lisitzin (8. huhtikuuta 1865 Käkisalmi − 27. tammikuuta 1930 Helsinki) oli suomalainen vuori-insinööri, filosofian maisteri ja toimitusjohtaja.^[1][2][3][4]

Lisitzin pääsi ylioppilaaksi 1885 Viipurin ruotsalaisesta lyseosta. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 ja suoritti vuoritutkinnon 1890. Hän opiskeli sitten Saksassa Freibergin vuoriakatemiassa ja valmistui sieltä vuori-insinööriksi 1892.^[2][4]

Lisitzin oli Suomessa Värtsilän ja Karttulan ruukkien johtajana ja sen jälkeen hän oli Belgialais-Venäläisen vuoriteollisuusyhtymän palveluksessa ja teki tarkastusmatkoja yhtymän teollisusulaitoksille Belgiasta aina Uralille saakka. Lisitzin palasi Suomeen Venäjän vallankumouksen jälkeen ja hän toimi Pitkäranta Bruk Oy:n toimitusjohtajana. Lisitsin oli tunnettu sekä kotimaassa että ulkomailla lämpötekniikan ja erityisesti polttoturpeen käytön asianatuntijana. Hän laati kirjoitelmia ja piti esitelmiä Suomalaisten teknikkojen seurassa ja Viipurin teknillisessä klubissa jonka kunniajäsen hän oli. Lisitzin toimi 1920-luvulla myös Läskelä-Pitkäranta-rautatietoimikunnan puheenjohtajana ja vaikutti siihen että rata saatiin rakennettua.^{[5] [2][3][4]}

Gregorius Lisitzin oli naimisissa Eugenie Maria de Ratomskan kanssa. Heidän tyttärensä oli filosofian tohtori, talassologi Eugenie Lisitzin.^[6]