Geneve

Geneven alkuperäinen nimi juontaa juurensa esihistoriallisesta Liguurien sanastosta.^[4] Latinankielinen nimi ”Genua” mainitaan ensimmäisen kerran Julius Caesarin gallialaissodista kertovassa kirjassa.

Geneven kaupungin alkuperäinen paikka sijaitsee helposti puolustettavalla kukkulalla, joka hallitsee Genevejärven liikennettä. Ihmisasutusta syntyi paleoliittisella kaudella ja kehittyi edelleen neoliittisellä kaudella. Alueelle tunnusomaista oli järviyhteisön kasvu. Noin 500-luvulla eaa. Geneven oli allobrogien linnoittama asutuspaikka. Vuonna 58 eaa. se toimi helvetilaisten ja gallialaisten välisen taistelun lähtöpaikkana. Vuoteen 379 mennessä Genevessä oli piispan kotipaikka ja alue kuului Rooman valtakuntaan. Tarkka ajankohta Geneven kristillistymiselle ja roomalaistumiselle ei ole tiedossa. Germaanien hyökkäysten jälkeen Genevestä tuli osa Burgundien valtakuntaa ja se toimi sen ensimmäisenä pääkaupunkina 443–534.^[4]

Jonkin aikaa Geneve kuului Lotharingiaan ja jälleen Burgundeihin 888–1032. Varhaisella feodaalikaudella Geneve muodosti kreivien keskuksen. Kreivikausi päättyi vuonna 1401, jolloin Pyhän Rooman keisarin piispa kilpaili vallasta yhdessä Savoijin kreivien kanssa.^[4]

Savoijin kreivit nousivat 1400-luvulla herttuoiden asemaan ja puolustivat lujasti toimivaltaansa Geneven piispojen kustannuksella. Piispat puolestaan tekivät avokätisiä tarjouksia porvareille saadakseen heidän tukensa herttuoita vastaan. Porvaristo sai kuitenkin herttuoilta sopimuksen, jossa kansalaisten julkinen edustajakokous tunnustettiin kaupungin keskeiseksi lainsäädäntöelimeksi. Savoijin herttuat jatkoivat vaatimusten esittämisestä Genevelle, vaikka kaupungin vauraus ja väestö laski ja kaupunki menetti asemansa kansainvälisen kaupan keskuksena Lyonille. Herttuat saivat oman perheensä jäseniä muun muassa Geneven piispaksi vuosina 1449–1522.^[4]

Piipsa Pierre de la Baume pakeni Genevestä heinäkuussa 1533 ja seuraavana vuonna porvaristo julisti piispanistuimen vapaaksi. Samalla he vapautuivat piispasta ja uskollisuudesta Savoijille ja julistivat itsensä valtioksi. Seuraavana vuonna savoijilaiset uhkasivat Geneveä hyökkäyksellä. Berniläiset tarjoutuivat turvaamaan Geneveä, mutta geneveläiset kieltäyivät, sillä eivät halunneet vaihtaa Savoijin herruutta Bernin herruuteen. Geneveläiset tarvitsivat kuitenkin berniläisten joukkoja ja lähestyivät protestanttisen Bernin kanssa. Geneve julistautui protestanttiseksi ja samalla kaupunki erkaantui roomalaiskatolisen Sveitsin kantoneista.^[4]

Protestanttisuus ei vakiintunut heti Genevessä, vaan osa väestöstä tunsi läheisyyttä roomalaiskatoliseen Fribourgiin sekä saksankieliseen Berniin. Monille Martti Lutherin ja Ulrich Zwingliin teologia oli vierasta. Tilanteen ratkaisi Jean Calvin, joka muutti Geneven moderniksi kaupunkivaltioksi ja sovitti sen yhteen reformoidun kristillisyyden kanssa. Calvin muokkasi perinteiset instituutiot menestyksekkäästi uuteen tarkoitukseen ja johti menestyksekkäästi Geneven muodostumista autonomiseksi valtioksi. Berniläiset joukot turvasivat järjestystä ja estivät ulkopuoliset väliintulot.^[4]

Protestanttien vaino toi Geneveen pakolaista Ranskasta, jotka suhtautuivat myönteisesti Calvinin uudistuksiin. Pakolaisten myötä Geneveen syntyi myös uusia ammatteja, toimialoja ja vaurautta. Genevestä syntyi teollinen, taloudellinen ja kaupallinen keskus. Calvinin akatemiat ja seminaarit houkuttelivat tutkijoita Euroopasta.^[4]

Calvin oli myös onnekas siinä, että protestanttien vaino Ranskassa toi Geneveen pakolaisia, jotka suhtautuivat myötätuntoisesti hänen tarkoituksiinsa. Tämä antoi hänelle mahdollisuuden täydentää maahanmuuttajilla kansalaisten joukkoa, jota hänen oma ankara politiikkansa karkottaa kaikki ne, jotka vastustivat kääntymystä reformoituun uskontoon. Maahanmuuttajat toivat uusia ammatteja, toimialoja ja vaurautta, ja Genevestä tuli teollinen, taloudellinen ja kaupallinen metropoli. Calvinin akatemiat ja seminaarit houkuttelivat tutkijoita kaikkialta Euroopasta.

Savoijilaisten viimeinen yritys Geneven valloitukseen oli 11.–12. joulukuuta 1602, mutta hyökkääjät karkotettiin. Tätä Escalade-tapahtumaa muistetaan Genevessä edelleen vuosittain tuonaikaisilla asuilla, hevosin ja tykein varustetuilla paraateilla ja näytöksillä Geneven vanhassakaupungissa (Fête de l’Escalade).^[4]

1500-luvun ja 1700-luvun välillä aristokraattisen neuvoston valtuuksia laajennettiin järjestelmällisesti yleisneuvoston kustannuksella. Lopulta yleisneuvosto kutsuttiin koolle vain päätösten vahvistamiseksi. Turvapaikan saaneiden ranskalaisten ja italailaisten joukossa oli paljon aatelisia, jotka toivat mukanaan paitsi omaisuutensa myös oletetun oikeuden johtaa ja hallita. Perheet muodostivat aateliston hallituksen.^[4]

Samaan aikaan kansalaisiksi kelpuutettujen geneveläisten osuus väheni suhteellisesti. Vuoteen 1700 mennessä kansalaiset muodostivat selvän vähemmistön. Muilta asukkailta evättiin pääsy tiettyihin ammatteihin ja kansalaisoikeuksiin. Tyytymättömyys lisääntyi Genevessä: osa kansalaisista vastusti patriisiperheiden ylivaltaa ja muut asukkaat vastustivat kansalaisoikeuksien monopolia. Vastustus hallitsevaa valtaan kehittyi 1600-luvun lopulla ja ryhtyi puolustamaan yleisneuvoston toimivaltaa.^[4]

Geneve oli 1700-luvulla kuitenkin vaurautensa huipulla. Alueellinen rikkaus ruokki kulttuurin ja taiteen kehitystä. Geneve oli Jean-Jacques Rousseaun syntymäpaikka ja Voltairen asuinpaikka. Heidän mukanaan Geneve veti puoleensa valistuksen eliittiä ja auttoi edistämään luonnonoikeudesta johdetun uuden valtiotieteen kehitystä.^[4]

Geneve aloitti neuvottelut vuonna 1813 liittyäkseen Sveitsin valaliittoon. Geneven tasvalta hyväksyttiin Sveitsin kantoniksi 12. syyskuuta 1814. Alue yhtenäistyi kun Geneve luopui Pariisin toisessa sopimuksessa 12 Savoijin kunnasta. Aristokraattinen hallinto palasi ja vähitellen porvaristo sekä kansalaiset alkoivat jälleen haastaa avoimesti patriisihallintoa. 7. lokakuuta 1846 työväenluokkainen esikaupunki Sant-Gervais kapinoi ja konservatiivinen hallitus kaatui. Sveitsin valtiopäivät vastusti Sonderbundia ja vuoden 1847 sisällissota liittovaltion ja kapinallisten kantonien välillä antoi James Fazyn johtamille radikaaleille mahdollisuuden uuteen hyökkäykseen. Radikaalit laativat uuden perustuslain 1848 ja Fazy hallitsi poliittista elämää vuoteen 1861 saakka. Fazyn aikana Geneveen avattiin rautatielinjat ja pankit sekä mahdollisti kaupungin laajentumisen linnoituksia purkamalla.^[4]

Vuonna 1860 Savoijilaiset äänestivät Ranskan suvereniteetin hyväksymisestä ja Geneveen perustettiin vapaa vyöhyke. Kaupunki sai takaisin roolinsa alueellisena talouden keskuksena. Geneve jatkoi myös kansainvälisen vaikutusvaltansa puolustamista. Punainen risti perustettiin Genevessä 1864 ja siellä allekirjoitettiin myös Geneven sopimukset sotavankien suojelusta. Kansainliitto perustettiin kaupunkiin vuonna 1919.^[4]

Geneve on kasvanut tasaisesti toisen maailmansodan jälkeen. Talouskasvu on muodostunut lähes kokonaan kaupan ja rahoituksen alalla. Rakentaminen kukoisti sodan jälkeen, sillä kaupungissa oli tarjottava kokonaan uusia esikaupunkialueita kasvavalle väestölle. Kansainvälisten perinteiden mukaisesti Geneve houkutteli kansainvälisiä instituutioita. Yhdistyneet Kansakunnat otti haltuunsa Kansainliiton rakennukset, Kansainvälinen työjärjestö, Kirkkojen maailmanneuvosto ja muut instituutiot aloittivat toimintansa uudelleen Genevessä. Kaupungista muodostui neutraali kohtaamispaikka diplomaattisille aloitteille..^[4]

Vuonna 1960 Geneve salli naisten äänioikeuden. Poliittinen jakauma Genevessä oli yleensä kallellaan vasemmalle, mutta puolueet jatkoivat konsensuspolitiikkaa ja muodostivat koalitiohallituksia. 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kaupunki alkoi pysähtyä, kun jotkut kansainväliset järjestöt jättivät kaupungin ja kiinteistökupla puheksi. 1990-luvun lopulla talous alkoi jälleen elpyä..^[4]

Geneve sijaitsee Genevenjärven lounaisrannalla, Rhônen joenniskassa, Ranskan rajan tuntumassa. Se sijaitsee vuoristojen ympäröimässä laaksossa, mistä on pystynyt hyvin vartioimaan sveitsiläisiä solia Alppien ja Juravuoriston välillä ja teitä Alppien läpi Italiaan.^[3]

Geneven ilmastoon vaikuttavat sekä Genevenjärvi että kaupunkia ympäröivät vuoristot. Järvi leudontaa ilmastoa, ja Juravuoret vaikuttavat sateiden pääsyyn. Tammikuun keskilämpötila on noin 0 astetta ja heinäkuun noin 18 astetta. Vuosittainen sadanta on keskimäärin 930 millimetriä.^[3]

Geneven kaupunkialueen halkaisevat järvilaakso ja Rhônejoki. Sen kaupunkikuva noudattelee vanhojen eurooppalaisten kaupunkien klassista kaavaa: alkuperäisen keskustan ympärille on kasvanut kaupunginosavöitä.^[3]

Rhônen eteläisellä rannalla on vanhakaupunki. Sen tyypilliset keskiaikaiset tai renessanssiaikaiset rakennukset ovat kapeiden katujen varrella. Vanhankaupungin kukkulan juurella on ostoskeskittymä ja vanhan linnoituksen paikalla on 1800-luvulla rakennettu esikaupunkialue.^[3] Vanhankaupungin lounaispuolella sijaitsee yliopistokaupunginosa Plainpalais. Rhônen pohjoisella rannalla on monia suuria hotelleja ja siitä edelleen pohjoiseen monien kansainvälisten järjestöjen päämajat.^[5]

Geneven näkyvin maamerkki on Jet d’eau, vesisuihku Genevenjärvessä. 140 metriä korkea suihku näkyy koko kaupungissa.

Geneven kaupungin toimeenpaneva taho on hallintoneuvosto ja lakiasäätävä taho kaupungin parlamentti. Hallintoneuvostossa on viisi neljän vuoden välein valittavaa jäsentä, kun taas parlamentissa on 80 neljän vuoden valittavaa jäsentä. Parlamentti tekee säädökset, joita sitten hallintoneuvosto ja muu hallintokoneisto toimeenpanee. Hallintoneuvoston puheenjohtaja toimii myös kaupungin pormestarina.^[6]

Virkakaudella 2017–2018 hallintoneuvoston puheenjohtajana ja Geneven pormestarina toimii Rémy Pagani.^[7] Parlamentin jäsenet eivät ole ammattipoliitikkoja, mutta he saavat palkkion osallistumisestaan.^[6]

Geneve tunnetaan erityisesti monien kansainvälisten organisaatioiden pääpaikkana. Siellä on myös järjestetty merkittäviä konferensseja ja solmittu sopimuksia. Ensimmäinen Geneven sopimus solmittiin vuonna 1864 taistelukentällä haavoittuneiden suojelemisesta.

Genevessä oli vuosina 1920–1946 Kansainliiton päämaja. Kansainliiton kutsusta pidettiin vuonna 1932 aseistariisuntakonferenssi, jonka epäonnistumisen jälkeen Saksa ilmoitti eroavansa Kansainliitosta.

Genevestä ja lähiseudulta johdetaan muun muassa seuraavia järjestöjä:

• CERN, Meyrinissä
• International Baccalaureate (IB), Le Grand-Saconnex’ssa
• Kansainvälinen standardointiorganisaatio ISO, Vernierissä
• Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN), Le Grand-Saconnex’ssa
• Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC), Petit-Saconnex'ssa^[8]
• Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC)
• Yhdistyneiden kansakuntien (YK) monet järjestöt, muun muassa^[9]
  • Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
  • Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
  • Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO)
  • Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
  • Maailman kauppajärjestö (WTO)
  • Maailman terveysjärjestö (WHO)
  • Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehitysjärjestö (UNCTAD)
  • Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto (UNICEF), Euroopan hallintokeskus^[10]
  • Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö (UNHCR)

Geneven ja koko kantonin julkisesta liikenteestä vastaa suurimmalta osin kantonin omistama Transports publics genevois (TPG) -yhtiö. Geneven kansainvälinen lentoasema on Sveitsin toiseksi vilkkain lentoasema. Geneven päärautatieasemalta, Gare de Cornavin’n asemalta on kattavat yhteydet sekä Sveitsin muihin osiin että naapurimaihin. Genevestä lähtee moottoritie kolmeen suuntaan: Autobahn A1 koilliseen Lausanneen, kaakkoon (Annecy/Chamonix) ja länteen (Lyon/Mâcon).

Kaupungissa oli joulukuussa 2019 yhteensä 203 909 vakinaista asukasta, joista noin 48 prosenttia oli ulkomaalaisia. Osuus on maan suurimpia.^[11]

Geneve on tunnettu eurooppalainen klassisen musiikin keskus. Orchestre de la Suisse Romande konsertoi säännöllisesti Victoria Hallissa. Grand Théâtre de Genève on kaupungin oopperatalo. Kaupungissa on myös monia teattereita.^[12] Bâtiment des Forces motrices (BFM) on teatteri- ja konserttitila, joka on rakennettu käytöstä poistetun voimalaitoksen tiloihin^[13].

Geneven tunnetuimpia museoita ovat luonnonhistoriallinen museo, Musée d’art et d’histoire, modernin ja nykytaiteen museo, Kansainvälinen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo ja Ariana-museo.^[3]

Geneven merkittävin tapahtuma on Fêtes de Genève, joka pidetään vuosittain elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Sen aikana on monenlaista tapahtumaa sekä ulko- että sisätiloissa.^[14]

• National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 11.7.2013. (saksaksi, ranskaksi, italiaksi, retoromaaniksi, englanniksi)
• DK Eyewitness Travel Guide Switzerland. London DK Publishing, 2017. ISBN 978-0-2412-7389-0 Google Books (viitattu 16.8.2017).

•   Matkaopas aiheesta Geneve Wikimatkoissa

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Geneve Wikimedia Commonsissa

• Geneven virallinen sivusto (ranskaksi) (englanniksi) (saksaksi) (Arkistoitu – Internet Archive) (italiaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Geneven matkailusivusto (ranskaksi) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Valokuvia Genevestä