Generation X

Generation X:n perustivat Lontoossa vuonna 1976 laulaja Billy Idol, basisti Tony James ja rumpali John Towe. Yhtyeeseen liittyi pian myös kitaristi Bob Andrews. Towen lähdettyä kesällä 1977 rumpaliksi tuli Mark Laff. Laulujen kirjoittamisesta vastasivat Idol ja James. Yhtye sai innoitusta Sex Pistolsista, joka osoitti ettei hyvä soittotaito ollut välttämätöntä.^[1] Generation X otti nimensä samannimisestä kirjasta, joka käsitteli modien ja rokkarien kahinoita 1960-luvulla.^[2]

Generation X sai levytyssopimuksen Chrysalis Recordsilta ja julkaisi esikoisalbuminsa Generation X vuonna 1978. Yhtyeestä tuli yksi ensimmäisistä punkyhtyeistä suositussa televisio-ohjelmassa Top of the Pops.^[2]

Generation X:n toinen albumi Valley of the Dolls julkaistiin 1979. Yhtyeessä syntyi sisäisiä kiistoja sen musiikillisesta suunnasta punkin ja raskaamman rockin välillä, joten pian yhtyeessä olivat perustajajäsenistä jäljellä enää Idol ja James.^[2] Vierailevien kitaristien ja rumpali Terry Chimesin kanssa jatkanut kaksikko lyhensi yhtyeen nimen muotoon Gen X.^[1] Yhtye julkaisi vielä albumin Kiss Me Deadly (1981) ennen hajoamistaan.^[2]

Billy Idol aloitti menestyksekkään soolouran ja sai sen aluksi listahitin Generation X:n viimeisen albumin kappaleesta ”Dancing with Myself”. Tony James jatkoi uraansa Sigue Sigue Sputnikissa.^[2] Idol, James, Andrews ja Laff esiintyivät yhdessä vielä kerran Lontoossa vuonna 1993.^[1]

• 1978 – Generation X
• 1979 – Valley of the Dolls
• 1981 – Kiss Me Deadly
• 1998 – Sweet Revenge (nauhoitettu vuonna 1979)^[3]

• 1985: The Best of Generation X
• 1990: The Idol Generation
• 1991: Perfect Hits 1975–81
• 2002: Radio 1 Sessions
• 2003: Anthology

• 1999 – Live at the Paris Theatre
• 2002 - One Hundred Punks – BBC Live in Concert
• 2003 – Live at Sheffield
• 2005 – Live
• 2010 - Electric Ballroom