Framtid

Framtid oli Helsingissä vuosina 1905–1910 ilmestynyt aktiivisen vastustuspuolueen ruotsinkielinen viikkolehti.

Ensimmäisen sortokauden aktivistit perustivat Framtidin heti suurlakkoa seuranneen ennakkosensuurin poistamisen jälkeen. Lehden päätoimittajana työskenteli aluksi Herman Gummerus ja vuosina 1907–1908 toiseksi toimittajaksi mainittiin Filemon Tiderman. Vuosina 1909–1910 Framtidiä toimitti aktivistipuolueen puheenjohtaja Johannes Gummerus apunaan Karl Mannelin. Lehden suomenkielisenä vastineena ilmestyi vuosina 1906–1907 Mannelinin toimittama Vastaisuus.^[1]

Framtid oli alkuvaiheessa yhtä paljon siihen kirjoittaneen Konni Zilliacuksen kuin aktivistipuolueen johdon lehti. Sen tavoitteiksi ilmoitettiin Suomen poliittinen riippumattomuus ja tasavaltalainen, demokraattinen hallitusmuoto. Lehdessä käsiteltiin etupäässä poliittisia asioita, joista tärkeimpiä olivat Suomen aseman vahvistaminen, taistelu itsevaltiutta vastaan venäläisten rinnalla, uskonnonvapaus ja maanomistuskysymyksen ratkaisu. Framtid seurasi aktiivisesti Venäjän sisäpolitiikkaa ja julkaisi venäläisten emigranttien kirjoituksia. Se piti esillä myös ajatusta Suomen itsenäisyydestä ja aseellisen vastarinnan mahdollisuudesta. Politiikan ohella kiinnitettiin huomiota kulttuurikysymyksiin ja julkaistiin aktivistien muistelmia.^[1]

Ennakkosensuurin poistamisen jälkeen viranomaiset pystyivät puuttumaan lehtien sisältöön vain rikosoikeudellisin keinoin. Framtid saikin syyteitä majesteettirikoksista ja yllytyksestä kapinaan. Filemon Tiderman karkotettiin vuonna 1908 Siperiaan ja Gummerukset tuomittiin myöhemmin vankeusrangaistuksiin. Lehteä ei kuitenkaan pystytty lakkauttamaan, vaan se jatkoi ilmestymistään vielä senkin jälkeen, kun aktiivinen vastustuspuolue oli vuonna 1908 käytännössä lakannut olemasta. Lähes 1 200 kappaleen levikin saavuttaneen Framtidin ja sen taustajoukon päivänpoliittinen merkitys jäi vähäiseksi. Henkisesti se muodosti sillan aktivismin ja ensimmäisen maailmansodan aikaisen jääkäriliikkeen välille.^[1]